Postikonttorissa

Postikonttorissa, by Robert
Kiljander

The Project Gutenberg EBook of Postikonttorissa, by Robert Kiljander
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Postikonttorissa Pikkukaupungin kuvaus yhdessä näytöksessä
Author: Robert Kiljander
Release Date: January 15, 2007 [EBook #20376]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
POSTIKONTTORISSA ***

Produced by Tapio Riikonen

POSTIKONTTORISSA
Pikkukaupungin kuvaus yhdessä näytöksessä
Kirj.

R. KILJANDER
Ensimmäisen kerran julkaissut K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1887.

HENKILÖT:
POSTINHOITAJA. KIRJURI. POSTILJOONI. KAUPPANEUVOS.
TALONPOIKA. KULEKSIVA KAUPPIAS.
KAUPUNGINPALVELIJA. PIENI POIKA. SUUREMPI POIKA.
HELMI. NEITI EUFROSYNE. TALONPOIKAISVAIMO.
PALVELUSTYTTÖ. YLEISÖÄ.

Tavallinen postikonttorihuone pienessä kaupungissa. Perällä ja
vasemmalla puolella ovi (näyttämöltä luettu), oikealla ikkuna.
Poikkipuolin näyttämöä pitkä kirjoituspöytä, jolla muun muassa on
vesikarafiini lasineen. Pöydän ääressä vasemmassa päässä istuu
Postinhoitaja (vanha mies, yönutussa ja viheriäisellä silmävarjostimella)
ja häntä vastapäätä pöydän toisessa päässä Kirjuri (nuori ja laiha mies).
Perällä, pienen pöydän ääressä, vanhanlainen Postiljooni, joka näkyy
olevan hyvin unissaan. Piikatyttö ja Pieni poika seisovat postinhoitajan
edessä kirjeitä kädessä.
PIIKA. Tässä olisi kirje. Mitähän se maksaa?
POSTINHOITAJA. Anna tänne! 80 penniä.
PIIKA. Tässä on.
(Antaa setelin).
POSTINHOITAJA. Viisi markkaa! Eikö sinulla ole pienempää?
PIIKA. Ei ole.
POSTINHOITAJA. No, mene vaihtamaan sitten! (Ottaa pojalta hänen
kirjeensä ja tarkastelee sitä) Minnekkä tämä on menevä? Eihän tästä

kukaan ihminen saa selkoa!
POIKA. Isälle se on.
POSTINHOITAJA. Isälle! Mutta missäs isäsi on sitten? Onko hän
kuussa vai --?
POIKA. Ei, Hameriikassa hän on -- tuolla kaukana selän takana.
POSTINHOITAJA (Hymyilee vähän säälivästi): Vai niin! Saako
sihteeri noista variksenjaloista mitään tolkkua? (Viskaa kirjeen
kirjurille, joka heti lakkaa kirjoittamasta ja kohteliaasti hymyillen ottaa
tarkastaakseen päällekirjoitusta).
POSTINHOITAJA (piialle): No, mitä sinä siellä töllistelet? Etkö
kuullut, että mene vaihtamaan?
PIIKA (mennessään): Kylläpä on huono postikonttori, kun ei
viisimarkkaistakaan voida särkeä --!
POSTINHOITAJA. Häh, mitä se tuo --?
KIRJURI (antaa kirjeen takaisin postinhoitajalle) Minä luulen että tämä
pitäisi oleman Michigan.
(Rupeaa kirjoittamaan).
POSTINHOITAJA. Jassoo! No, syyttäkööt itseään, jos se ei tule perille,
ja kirjoittakoot sitten sanomalehtiin postslarvista tai muuta roskaa, jos
huvittaa! (Pojalle) Kaksikymmentäviisi penniä.
POIKA. Eikö mene kahdellakymmenellä?
POSTINHOITAJA. Kyllä minä sinut --!
POIKA. No, tuoss' on sitten. Hyvästi!
(Menee) (Äänettömyyttä; kuuluu vain kirjurin kynän raapimista).

POSTINHOITAJA (puoliääneen): Sihteeri!
KIRJURI. Jahah?
POSTINHOITAJA (osottaa postiljoonia): Katsokaas Lundqvistiä!
KIRJURI. Hi, hi, hi! Ukko on vähän väsyksissä.
POSTINHOITAJA. Pohmelossa hän on, se juutas! (Ärjäsee)
Lundqvist!
POSTILJOONI (säikähtyy ja pyyhkii silmiään) Mi-mi-mitä, herra
postimestari --?
POSTINHOITAJA. Ei mitään. Älä vaan nuku, sen sanon.
POSTILJOONI. Nuku? No, ei tule kysymykseen -- kaikkea vielä --
(Rupeaa leikkaamaan kirjeenkuoria, mutta jättää kohta työnsä ja ottaa
entisen asemansa).
NEITI EUFROSYNE (noin 45 v. vanha, muodinmukaisessa puvussa ja
hyvin teeskentelevä): Hyvää huomenta! (Sekä postinh. että Kirjuri
kumartavat kohteliaasti istuessaan) Saanko luvan kysyä, onko posti jo
tullut?
POSTINHOITAJA. Ei vielä, sitä juuri tässä parhaillaan odotetaan.
NEITI. Eikö ole tullut -- voi, voi! Ja minä kun odotan siinä niin tärkeätä
pakettia! Hyvä herra postimestari, saanko vaivata teitä -- että sitten kun
se tulee -- että minä saan siitä tietoa? Saanko vaivata teitä sillä suurella
palveluksella?
POSTINHOITAJA. Kyllähän sitä aina annetaan ilmoitus tuommoisista
lähetyksistä.
NEITI. Niin, jos herra postimestari olisi niin hyvä -- sillä se on niin
äärettömän tärkeä paketti! Minä tarvitsen sitä tänä iltana tanssiaisissa --
ilman sitä en voi sinne mennä. Tuleeko postimestari myöskin sinne?

Totta kai!
POSTINHOITAJA. Ei ole vanhasta konkariksi.
NEITI. Vanha! Mitä vielä! Eihän sitä milloinkaan ole liian vanha, ellei
itse tahdo semmoinen olla. Mutta herra sihteeri kumminkin tulee?
KIRJURI. Olenhan minä vähän ajatellut -- --
NEITI. Niin, se on tietty! Mitä Helmi muuten sanoisi, hi, hi hi!
POSTINHOITAJA (ivalla): Kuka se Helmi on? Onko se flamma?
NEITI. No, eikö postimestari sitä tiedä? Koko kaupunkihan siitä puhuu,
ja jonakuna kauniina päivänä saamme me luultavasti jo kihlakorttia.
Minä onnittelen jo edeltäpäin, hi, hi, hi! Mutta voi, voi, herra
postimestari! Jos postimestari nyt sitten olisi niin hyvä ja muistaisi
lähettää minulle sanan -- sillä se olisi niin tärkeä -- --
POSTINHOITAJA. Kyllä, kyllä, olkaa huoleti vaan!
NEITI. No, kiitoksia paljon! Hyvästi sitten, hyvästi, ja tuhansia
terveisiä rouvallenne! Mutta kyllä teidän pitää tulla baaliin, ei se auta --
kyllä teidän pitää tulla! Hyvästi, hyvästi!
(Poistuu).
POSTINHOITAJA. Hyvästi! -- Hm, vai sihteerilläkin on jo henttunsa,
vai mitä tuo vanha hupakko tuossa puhui? No, mikä aikaseen kylvetään,
se aikaseen niitetään.
KIRJURI. Eikö mitä -- hän lörpöttelee vaan turhia.
POSTINHOITAJA. Onko se tuo kauppias Hellmannin Helmi, josta
kysymys on? Niin, sievä tyttöhän tuo onkin ja toimelias ja reipas
muutenkin.
KIRJURI. Ei se kukaan ole -- joutavata puhetta vaan.

POSTINHOITAJA. Niin no, kyllä minäkin varottaisin tuommoisista
tuumista, ennenkuin palkka tulee niin suureksi, että sillä jokseenkin
vaimon ja lapsia voi elättää. Sillä minä tiedän omasta kokemuksestani,
mitä merkitsee mennä naimisiin konttoorikirjurina. Velkaantuminen
silmiä myöten, tai hampaat naulaan vaan, siinä