Papin tytär | Page 9

maallisissa asioissa lennell?. Ja silt? se sitten rupesi itsest?kin n?ytt?m??n, ja hartaasti h?n koetti kuunnella, vaikka toisin ajoin taas ry?st?ytyi mieli muuanne menem??n: hakaan vasikoiden luo, rantaan ja m?tt?isille niityille, joilla kuperkeikka syd?nt? suloisesti vihloi.
Mutta sitten tulivat ne ajat, jolloin piti pukea p??lleen synke?st? sinisest? hame ja panna tumma huivi kaulaan, kun muilla nuorilla oli valkoiset karttuunileningit ja kaulassa valkoinen kiilloitettu kaulustin. Se oli vaikeata aikaa, ja mieli oli kuohua yli reunojensa. Kun juhannusiltoina alkoivat naapureissa kokot hulmuta, kun soittoa kuului ja muiden nuorten iloisesti meluavia ??ni? ... eik? saanut sinne menn?! Ei ajattelemistakaan! ?iti huusi huoneeseen, sulki ikkunat ja k?ski panna maata.--?Vai tahtoisitteko te olla siell?, miss? pakanajumalain kunniaksi poltetaan ensimm?isten kristittyjen luita(?
V??rin oli tehd? se salaa, ja kuitenkin muisti ?iti, kuinka h?n monet kes?y?t vinnill? vuoteellaan loikoi ja luki kirjoja, joita veljet olivat toimittaneet, mutta ?joiden tekij?t viel? kuolemansakin j?lkeen synti? tekiv?t?.--Romaaneja! Olisi ollut kauheata, jos is? ja ?iti olisivat saaneet sen tiet??!--Mutta eih?n rangaistus luvattomasta ty?st? ollut sittenk??n tulematta j??nyt. Neh?n ne sen kaipauksen id?ttiv?t mieleen, joka aina jotain ik?v?i eik? milloinkaan saanut. Ne kai ne olivat her?tt?neet vaatimuksia ja toiveita, jotka eiv?t koskaan toteutuneet ja joita ei ikin? tahtonut saada kuulumattomiin karkoitetuksi.
Kyll?h?n h?n oli ollut kaunis mies, kohtelias nuorena ja hyv?st? perheest?, ja siksih?n h?nest? is? ja ?iti pitiv?t, vaikka h?n oli papiksi v?h?n liian maailmallisesti mieltynyt. Se oikea, se kumman kaunis ja kumman jalo, joka oli valoisina kes??in? vinnill? loikoessa ja lukiessa mieleen painunut, sen oli pit?nyt v?h?ksi aikaa kadota ja v?isty? pois. Mutta talvellahan kaikki oli tapahtunutkin, ja niin oli se uutta ja niin oli hommaa siit? paljon, ett? kes?iset haaveet j?iv?t. Jospa eiv?t olisi milloinkaan en?? tulleetkaan!
Ellist? sanoivat kaikki, ett? h?n oli ?itins? ilmeinen kuva. Ei kuitenkaan kukaan tiennyt, kuinka perin pohjin h?nen luontoisensa tytt? oli. Ja kuinka samanlaiset tuumat ja tunteet, kuta enemm?n h?n kasvoi! Yh? selvemmin ne muistuttivat omia entisi? aikoja, ja senp? johdosta niit? lienee n?in nyt tullutkin ajatelleeksi ja n?in tarkkaan muistaneeksi.
Mutta sep? se huoletti ja siit? h?n aina oli ep?tietoinen, mink?laiseksi tyt?n el?m? maailmassa tulisi ... ja olisiko hyv?, jos tulisi semmoiseksi yh?kin kuin oli omakin ollut. Jos olisi tiennyt, oliko sit? toisenlaistakin ja olisiko itsell? saattanut toisin olla, jos olisi oikein ollut... Ja taas, kuka uskaltaa sanoa, ettei ole oikein, niinkuin on?...
Yht'?kki? rupesi omatunto vaivaamaan. V??rinh?n on nurkua ja olla tyytym?t?n, vaikka vain v?h?nkin olisi. Ja eik? H?n tied? kullekin parhaiten asettaa, joka on kaikki asettanut? Itsess?h?n saattaa suurin vika ollakin!... Mit? sit? onkaan v?list? ajatuksissaan synti? tehnyt!... Ja yht? suuriahan ne ovat ajatellut kuin tehdytkin synnit!... Ei, ei ikin?! V??rin se on, v??rin on, jos vaikka mieless??nkin rikkoo sen, jonka on valalla vakuuttanut ja my?t?- ja vastoink?ymisess? pit?? luvannut...
Ja ?iti unohti kaiken muun paitsi oman huonon tilansa. Tytt?rens? unohti ja huolensa h?nest? ja ajatteli vain sit?, mit? h?n vastaisi, jos h?net yht'?kki? kutsuttaisiin tuomarin eteen ja tilille vaadittaisiin. Ja sen h?n tunsi, ettei h?n olisi valmis vastaamaan, ei ollenkaan viel?. jos ei armon aikaa annettaisi, niin huonosti k?visi.
?iti etsi h?m?r?ss? kiiruusti hyllylt? ?itivainajansa postillan ja alkoi tulen tehty??n sit? selailla.
--*Lue Jumalan sanaa lakkaamatta!?
Niin oli h?nelle kotona sanottu, mutta sen neuvon oli h?n, paha kyll?, usein unohtanut ja laiminly?nyt.

V.
Koko ajan, kun kaupunkia kohti kulettiin, pysyi Ellin mieless? se sama kuva, joka oli sinne unessa painunut. Kuta likemm? laiva kaupunkia l?heni, sit? enemm?n rupesi m?ki? n?kym??n j?rvien rannoilla ja toiset kauempana siintiv?t ja talot ja ahojen reunat iltap?iv?n paisteessa hohtivat.
Elli oli monta kertaa aikonut kysy?, mik? niist? oli kaupunki, kun oli kuullut, ett? kohta kaupunkiin tullaan, mutta ei h?n tullut sit? tehneeksi.
Is? oli ollut koko matkan hyv?ll? tuulella ja sy?tt?nyt Ellille makeisia ja n?ytellyt kaikkia.
--Nyt n?kyy, Elli, kaupunki, sanopas miss? kohti se on?
--Tuolla, sanoi Elli ja osoitti edess? kohoavaa komeata m?ke?, jonka rinteilt? ja harjalta n?kyi taloja ja viljapeltoja.
--Ei, ei, sanoi is?, ei sinnep?ink??n! ... katsopas, t??ll?h?n se on, m?en juuressa ... n?etk?s nyt, siin?h?n se on!
--Hy-yi!--Mink? t?hden ne ovat tehneet kaupungin sinne?
--Minnek?s niiden olisi pit?nyt se sitten tehd??
--Tuonne yl?s m?elle ... min? olisin tehnyt m?elle...
--Sin? olisit tehnyt m?elle, matki is? ja veti k?dell??n pitkin Ellin kasvoja.
Mutta kaupunkiin tulo ei nyt Ellist? tuntunut millek??n. Semmoistako se nyt olikin ... yht? matalaa kuin kotonakin...
* * * * *
Ei is? ollut saanut tytt???n niin hyvin sijoitetuksi kuin olisi tahtonut. Johtajattaren luo olisi h?nen Ellins? pit?nyt p??st? asumaan, mutta siell? olivat kaikki paikat jo t?ytetyt. Mutta johtajatar, kohtelias, s??nn?llinen kaikin puolin ja tavattoman valkohampainen nainen, oli vakuuttanut, ett? on aivan yht? hyv?, jos Elli tulee asumaan sinne, minne h?n pyyt?? saada ehdottaa. Ja johtajatar ehdotti er??n oppilaitoksen naisopettajista. Se oli sekin yht? kohtelias, yht? s??nn?llinen ja yht? valkohampainen kuin johtajatarkin.
Is? oli heihin molempiin erinomaisesti mieltynyt, h?n kun rakasti sulavaa ja kohteliasta puhelua, josta ei maalla saanut koskaan nauttia. H?n virkisti vanhoja muistoja ylioppilasajoilta ja vakuutti Ellillekin, ett? harvoin saa tavata niin perinpohjin sivistyneit? ja etevi? naishenkil?it?. Elli ei siihen puhunut mit??n.