Papin tytär | Page 8

kiinni pantuaan meni is? kamariinsa, pisti piippuunsa ja k?veli poltellen edestakaisin lattialla. Sitten istuutui h?n keinutuoliinsa ja huusi ?idin toisesta huoneesta luokseen.
--Elli t?ytyy minun mielest?ni jo t?n? syksyn? l?hett?? kouluun ... minun mielest?ni on se nyt ihan v?ltt?m?t?nt? ... jos h?n saa t??ll? kotona kaiken ik?ns? olla, niin ei h?n kuuna p?iv?n? opi ihmisten tapoja. N?itk? sin?, kuinka h?n k?ytt?ytyi vierasten l?sn?ollessa ... t?ytyi miltei h?vet? h?nen t?htens?, ja saa n?hd?, saako h?nt? en?? muuttumaan. Mutta t?ytyy koettaa parastaan!
--Mihin kouluun sin?...
--Jos olisi varoja, l?hett?isin min? h?net samaan pensioniin, jossa Tyyra on, mutta nyt se tulisi liian kalliiksi. Mutta min? olen ajatellut--ja sit? mielt? oli Augustkin--ett? sopisi panna Elli oman kaupungin ruotsalaiseen kouluun, jossa opetetaan melkein saman metodin mukaan kuin p??kaupungissakin. Ja min? olen sit? mielt?, ett? se on hyv? metodi.
--Mutta onkohan se niin hyv??
--Mink? t?hden ei olisi?
--Niin, en min? tied? muuta kuin milt? minusta n?ytt??. Ei minua oikein miellytt?nyt, en tied?, onko se koulun syy vai vanhempain, mutta ei minua oikein miellytt?nyt sen Tyyran kasvatus...
--Ei miellytt?nyt?--Sep? kumma! Ja minun mielest?ni on h?n parhaiten kasvatettuja tytt?j? mit? milloinkaan olen n?hnyt! Jos voisin antaa Ellille samanlaisen kasvatuksen, olisin onnellinen... Sep? ... sep? minua todellakin kummastuttaa!
Elli ei tahtonut ensin oikein uskoa, ett? h?net pannaan kouluun, ett? saa ajaa pitk?n matkan, kulkea h?yrylaivalla ja tulla kaupunkiin. Mutta kun ?iti sen varmaksi vakuutti, ett? niin oli is? p??tt?nyt, niin tytt? hyp?hti ilosta lattialla.
--Onko se sinusta niin hauskaa?
--On, on!... Enk?s min? saa ajaa pitk?? matkaa, paljoa edemm? kuin sinne, miss? maantie menee piiloon ... ja h?yrylaivallako kanssa?
--Niin, ja saat n?hd? kaupungin.
--Ja saan n?hd? kaupungin!--Se kyll? tuntui hauskalta sekin, vaikka h?n ei viel? oikein osannut kuvitella, mink?lainen kaupunki olisi. Mutta ei h?n sit? nyt joutanut ajattelemaan.
H?n py?r?hti kantap?ill??n, kiiruhti ulos ja juoksi rantaan venheen per??n. Ja siell? h?n taas heitti vett? melalla ilmaan ... korkeammalle kuin milloinkaan ennen. Ei malttanut kauan olla rannassa. N?ki niityll? mets?n reunassa vasikat ja riensi niit? kohti. Likelle tultuaan hihkaisi niille riemuissaan, leimahutti helmojaan ja l?i k?si??n yhteen, niin ett? elukat s?ik?htiv?t pahanp?iv?isiksi ja p?tkiv?t m?listen kymmenelle haaralle.
Y?ll? ei tahtonut saada unta silmiin mill??n lailla. Kaikenlaista tuli ja meni mieless? yht? per??. Mutta ei mist??n j??nyt vakavata kuvaa. Kaupunki ei varsinkaan ottanut asettuakseen. Viimein kuitenkin rupesi tuntumaan, ett? se oli korkealla m?ell? ... niinkuin Iinm?ell? ... jossa oli paljon taloja, jotka p?iv?paisteessa pitk?n matkan p??h?n hohtavat ja ikkunat kimmelt?v?t... Ja se kuva j?i mieleen niin varmaksi, ettei aamusella tullut sit? ?idilt? tarkemmin kysellyksi.

IV.
?iti oli kuullut sin? y?n?, kun Ellin seuraavana aamuna piti l?hte? kouluun, mit? h?n n?ki unia ja miten h?n el?m??ns? kaupungissa kuvitteli. Eik? h?n taaskaan tiennyt, olisiko hyvill??n vai pahoillaan siit?, mit? oli kuullut. Tytt? oli haastellut unissaan v?h?n v?li? sin? y?n? ja koko ajan vain kaupungista ja kaupunkiin l?hd?st?. Ja samanlaista haaveilemista se oli kuin ennenkin. Korkeat m?et taas, paljon maailmaa ja korkeita puita! Ja iloa ja riemua puiden latvoissa liikkuessa ja kukkuessa!
Nyt h?n oli l?htenyt kouluun, oli menossa kaupunkiin ja kohta kai sai n?hd?, mink?lainen se oli ... ja oliko se samanlainen kuin se, miksi h?n oli sit? kuvitellut. ?idille tuli yht'?kki? s??li tytt???n, kun ajatteli, kuinka h?n ehk? kuvittelemisissaan pettyisi. Ja siell? se nyt kukistuminen alkaa, ajatteli h?n. Mutta sitten taas h?n ei tiennyt, kumminko kuitenkin olisi parempi, aikaisinko vai my?h??n. Ja seh?n se olikin se h?nen ainainen ep?ilyns?, joka aina tuli.
Mutta lopuksi h?n ajatteli, ett? olkoon, el?k??n ja kasvakoon, tottahan k?y niinkuin k?y! Mink? maailmanranta kuolettaa, sen kai se kuolettaa ... ja totta kai on kunkin otettava, mik? annetaan.
Ja mink?p? h?n nyt taisikaan? V?h?t kai h?nen kasvatuksensa en?? vaikuttaisi siihen, joka oli muiden k?siss?. Ja jospa muut sen ymm?rt?v?t paremmin, jotka uskaltavat ottaa toisenkin lapset haltuunsa ... tottapa he ovat silloin varmat.
Ja ?iti tunsi yht'?kki? omituisen uupumuksen koko olennossaan sek? ruumiissaan ett? sielussaan... Oli sit? aina v?list? ennenkin tuntunut, mutta nyt se tuntui enemm?n kuin milloinkaan ennen. Ilta oli, h?m?rti, ja h?n istui huoneessaan k?det helmassa ja ajatteli kaikkea t?t? ja katseli ikkunastaan ulos, josta n?kyi rauhallisen kolkko syksyn taivas kuumottavan kellastuvien koivunlehtien v?litse...
Silm? seisahtui yhteen kohti katsomaan, sill'aikaa kun ajatukset vieriv?t omia teit??n.
Omituistahan on se el?m?kin, kun sit? ajattelee. Ensin se lapsuus, jota vain h?m?r?sti muistaa, mutta joka kuitenkin oli v?list? niin kirkasta ja valoisaa. Vaikka olihan ollut katkeruuksia siin?kin ... ja monessa suhteessapa se oli samanlaista kuin Ellin. Ankaroita olivat sen ajan vanhemmat, t?ytyi totella, mit? sanottiin, ja jos ei totellut, niin kipe?sti koski. Harvoin sai mielens? mukaan leikki?k??n, sunnuntai-iltoina ei ollenkaan, jolloin aina eniten olisi mieli tehnyt, kun kyl?n lapset tulivat sit? varten pappilaan. K?sipuolesta tupaan vietiin, kuumaan tupaan, jossa istui iso joukko ihmisi? veisaamassa ja is? luki eik? tahtonut milloinkaan heret?. Ik?v? oli istua, unetti, eiv?tk? silm?t tahtoneet mitenk??n auki pysy? ... mutta ?idin ankara silm?ys p?yd?n takaa ne p?nkitti.--Ja seh?n on synti, suuri synti, sanoi ?iti, ja Jumala sen kyll? korkeudestaan n?kee, joka ei saarnan lukua mieleens? paina, vaan antaa aatoksensa