Palestiinassa | Page 8

hintaa, mutta voitiinpa niitä
saada enempää kuin puolta huokeammasta, jos osattiin tinkiä.
Kuumuus ja inhottava haisu ajoivat meidät sieltä piankin pois, ja tuntui
oikein suloiselta hengittää raittiimpaa ulko-ilmaa. Monesti olen
perästäpäin kummastellut, kuinka nuo ihmisraukat voivat elää ja
viihtyä siinä hirveässä siivottomuudessa, joka kaikkialla vallitsee
noissa tavallaan maanalaisissa käytävissä, joihin raitista ilmaa tuskin
ollenkaan pääsee.
Konstantinopolissa olomme aika oli täten vähitellen kulunut loppuun.
Me olimme jotakin nähneet ja huomanneet tästä merkillisestä
kaupungista, joka niin sanoaksemme on itämaiden porttina. Toisen
kerran astuimme "kultaisen sarven" poikki Stambulista Galataan, josta

soutajamme vei meidät "Diana" laivalle. Toivoimme saavamme viettää
ilman enempiä vastuksia lopun tästä päivästä, joka oli ollut niin rikas
vaiheista ja muistoista. Mutta toivomme ei toteutunut. Päästyämme
laivan kannelle kysäsimme onnettomuudeksemme soutajalta, paljonko
hän tahtoi vaivastaan, vaikka jo aamulla olimme sopineet maksusta.
Luullen, että me muka emme muistaneet, määräsi hän kymmenen
kertaa suuremman summan, kuin oli sovittu. Ja nyt täytyi ryhtyä
uudestaan tinkimään hänen kanssansa, joka ei suinkaan ollut helppo
tehtävä. Me emme vielä olleet tottuneet itämaiden tapoihin, emme
tunteneet petollisuutta, joka vallitsee kaikkialla. Sen tähden täytyi
meidän tässä maksaa oppirahaa. Kuusi kertaa enemmän, kuin sovittu
summa oli, sai oppaamme ja läksi tosin näköään tyytymättömänä,
mutta sydämmessään iloiten, että oli odottamatta saanut hankituksi niin
hyvän päiväpalkan.
Höyrylaivaan oli jo kokountunut suuri joukko matkustavaisia monesta
maasta ja samoin kansallisuudeltaan ja kieleltään monenlaisia. Sopipa
sanoa, että siinä hyörivässä joukossa vallitsi täydellinen kielten
sekoitus. Itämaisista kielistä puhuttiin siinä Turkin, Arabian ja Egyptin
kieliä ja länsimaisista Italian, Ranskan, Saksan ja Kreikan. Sellaista,
joka olisi puhunut minun äidinkieltäni, suomea, ei ollut yhtäkään tässä
suuressa itämaiden laivassa. Mutta sitä vastoin tapasi matkakumppanini
saksalaisen lakitieteen tohtorin H:n, jonka kanssa hän oli ennemmin
ollut kirjevaihdossa juuri tästä itämaiden matkasta. Hän yhtyi meihin,
jonka tähden meitä nyt oli kolme ensi aikoina täst'edes. Hän oli
miellyttävä, iloinen ja puhelias mies, joka monesti leikillään ja
huvittavilla puheillaan sekä reippaalla laulullaan ilahutti suuresti meitä
kumpaakin. Minun oli kuitenkin usein hyvin vaikea ymmärtää häntä,
koska hän puhui Thyringin murretta, joka lienee vaikeimpia vieraan
tajuta. Jokapäiväinen harjoitus tuotti sentään minullekin jonkin verran
taitoa siinäkin. "Maantuomarin" nimellä hän sitte oli meidän
seurassamme koko kolmetoista päivää. Hän kun oli matkoihin tottunut
ja osasi kieliä, oli hänestä meille monesti suuri hyöty tällä matkalla.
Molemmilla meillä säilyy hän rakkaassa muistossa.
Höyrylaivan lähtöajaksi oli määrätty k:lo 4, mutta olipa se 5 jopa 6:kin
ennen, kuin ruvettiin nostamaan ankkuria. Odotus-aikaa käytimme

seuran lähempään tarkasteluun, jossa nyt olimme ja olimme olevat
koko seitsemän päivää kestävän matkan Jaffaan. Sarvikarjalle, jota
Mustanmeren höyrylaivalla oli niin suuri joukko, ei ollut jätetty tilaa
"jumalatar Dianan" kannella. Ainoastaan kaksi lehmää ja vähä
siipikarjaa oli sinne tuotu matkan tarpeeksi. Mutta ihmisiin nähden oli
seura niin kirjava kuin mahdollista. Keskikannella oli suuri joukko
kreikkalaisia ja turkkilaisia kirjavissa repaleisissa puvuissa, monella
päässä fez eli turbaani heidän uskontonsa, muhammettilaisuuden,
merkkinä, muutamilla toisenlaiset päähineet. Laivassa oli täksi kertaa
tehty tilaa "haremille", jossa muhammettilaiset saattoivat vastuksitta
kuljettaa vaimojansa. Sitenpä oli matkalla tilaisuus tarkastella
Muhammedin uskolaisen perhe-elämää. Oli laivassa vielä muutamia
juutalaisia, miehiä ja naisia, jotka oli helppo tuntea israelilaisesta
kasvojen muodosta. Sekä etu- että peräsali oli moneen eri
kansallisuuteen kuuluvain matkustavaisten hallussa, vaikka heidän
lukunsa verraten ei ollutkaan suuri. Mihin nämä kaikki aikoivat, mikä
tarkoitus heidän matkallaan oli, ei voitu tietää. Se vain oli selvillä, että
he kaikki aikoivat pois Euroopasta; sillä kohtahan oli Euroopan ranta
jäävä kauas jäljelle, ja höyryn voimalla me riensimme houkuttelevaa
itää kohti.
Ennen lähtöä saimme vielä nähdä muhammettilaisen "iltarukouksen",
jota muutamat muselmannit toimittivat suurella avonaisella
peräkannella. Koska se oli omituinen laatuaan ja antoi minulle aihetta
muutamiin erittäin tärkeihin tutkistelemuksiin, kerron tässä yhteydessä
sen menon. Kaikkein ensiksi he ottivat tarkan selon ilmansuunnasta
suuren kompassin avulla, joka oli peräkannella, voidakseen kääntää
kasvonsa sinne päin, jossa pyhä kaupunki Mekka on. Sitte levitettiin
"rukouspeitteitä" kaikkialle kannelle; rikkaammat ja ylhäisemmät
riisuivat päällyskenkänsä, köyhät jalkineensa. Ja nyt asettuivat he
vierekkäin, säätyero heidän keskensä oli lakannut, kun astuivat Jumalan
eteen: rikkaita ja ylhäisiä seisoi köyhäin ja alhaisten vieressä. Tuossa
rikas ja ylhäinen pascha komeassa, kauniisti koristellussa puvussaan
seisoi köyhän, repaleisen uskonveljensä vieressä. Ensin he seisoivat
vähän aikaa ääneti, vakavina ja hartaina, kädet nostettuina korville,
kuin olisivat kuunnelleet jotakin tai odottaneet jonkinlaista innostusta
ylhäältä. Sitte he alkoivat hiljaa lausua muutamia sanoja ja kumartaa

syvään; viimein he laskeutuivat polvilleen ja löivät otsaansa lattiaan.
Kaikki tapahtui, kuten selvästi voi huomata, määrätyn kaavan mukaan,
koskapa kaikki toivat niin tarkkaan seurata toimitusta, langeta yht'aikaa
polvilleen, lyödä otsaansa lattiaan j.n.e. Miten monesti polvia oli
notkisteltava ja otsaa lyötävä lattiaan, näytti olevan tarkkaan määrätty.
Rukous muhammettilaisilla ei kuitenkaan ole rukousta siinä
merkityksessä, kuin me kristityt sitä käsitämme. Muhammettilaiset
eivät oikeastaan rukoile mitään Jumalalta; heidän rukouksensa on
ainoastaan Jumalan ominaisuuksien, kaikkivallan, viisauden, hyvyyden,
suuruuden j.n.e. tunnustamista. Syynä siihen, että he eivät rukoile
mitään Jumalalta, on fatalismi eli edeltä määrättyyn kohtaloon
uskominen, joka yleensä vallitsee muhammettilaisuudessa. Kaikki
riippuu kohtalosta, sokeasta sattumuksesta; kaikki on sen
muuttumattoman lain alaista; joka ihmisen täytyy välinpitämättömän
tyynesti tyytyä siihen. Jos esim. olet köyhä, niin