Päiväkirja

P?iv?kirja, by Stefan L?fving

The Project Gutenberg EBook of P?iv?kirja, by Stefan L?fving This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: P?iv?kirja
Author: Stefan L?fving
Translator: E
Release Date: August 20, 2007 [EBook #22361]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK P?IV?KIRJA ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

Stefan L?fving'in
P?iv?kirja.
Mukailemalla suomentanut E.
Toinen painos.
Ensimm?isen kerran julkaissut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino 1874. Digitalisoitu 1882 ilmestyneest? toisesta painoksesta.

Seuraavilla lehdill? annetaan uskollinen, vaikka lyhennetty suomennos Stefan L?fving'in p?iv?kirjasta, joka viel? s?ilytet??n Porvoon lukion kirjastossa ja muutoin on kokonaisena julkaistu "L?hteiss? Ison-vihan historiaan".
Mik? mies L?fving oli?
Siihen antaa h?nen oma p?iv?kirjansa parahimman vastauksen. Niinkuin leimuava virvatuli h?n liikkuu edes-takaisin Ison-vihan synkimm?ss? pime?ss?, ja h?nen kertomuksensa kummallisista retkist??n on laillansa valaisevainen; se valaisee ainakin sen verran, ett? n?emme, kuinka pime?t? pimeys on.
Ja h?nen oma luonteensa sitten! -- mik? kummallinen aika, joka t?mm?isi? ihmisi? kasvatti! -- Katsastakaamme h?t?isesti niit? oloja, joissa L?fving oli syntynyt ja kasvanut.
V. 1689 L?fving syntyi Narvassa. Se oli Kaarlo XI:nnen hallitus-aika. Narva oli silloin Inkerinmaan kenraalikuvern??rin asema, ja Inkerinmaa oli ik??nkuin Suomenmaan etehinen, ei varsinaisesti Suomeen kuuluvana, mutta Suomalaisella v?est?ll? asutettu ja aiottu meid?n maan ulkovarustukseksi Ven?l?isi? vastaan. Melkein sama virka Suomen suhteen oli K?kisalmen l??nill?, joka kuului Inkerinmaan kenraalikuvern?rin alle.
V. 1698 L?fving'in is?, joka oli konstaapeli tykkiv?ess?, muutettiin K?kisalmen linnaan, ja poika seurasi ja tuli niinmuodoin nykyisen Suomenmaan alaan. Suuret n?lk?vuodet olivat ?skett?in maassamme surmanneet seitsem?nnen osan asukkaista. Kaarlo XI oli kuollut. Nuori lapsimainen Kaarlo XII oli noussut hallitus-istuimelle, ja kaikki Ruotsin vallan naapurit alkoivat neuvoja laskea, mitenk? voisivat riist?? itsellens? kappaleita nuoren hallitsijan kuninkaallisesta viitasta. Tsaari Ven?j?ll? tahtoi Inkerinmaan, varsinkin Nevajoen r?meet, ja niin paljon Suomenniemest? kuin sodan onnetar saattaisi h?nelle suoda. Puolan kuningas kosi Liivin tasangoita ja V?in?joen viljavia rantoja. Tanska pyysi takaisin mit? sill? ennen oli Etel?-Ruotsissa ollut. N?in koitti pohjoisille maille 17:s sataluku verisell? aamuruskolla.
Jo Helmikuussa 1699 tuli Suomeen sana, ett? Puolan kuningas oli karannut Riikaa vastaan. Suomen ruotuv?ki pantiin heti jalkeille; vuoden-aian vuoksi t?ytyi kulkea kiert?m?ll? Inkerinmaan kautta. Mutta Suomenlahden perukka oli vahvassa j??ss?, niin ett? voitiin oikaista Viipurin seuduilta Harjavaltaan ja Kolkanp??h?n. Eip? aikaakaan, niin oli jo miekanmelske alkanut. Jungfernhof'in luona Suomen poiat virittiv?t "Hakkap??llil?is"-muistot Saksilaisten vastustajainsa mieless?.
Vaan nyt oli tsaarikin pannut laumansa liikkeelle, Inkerin asukkaat pakenivat tulen ja miekan alta Viipuriin p?in. Tsaarin armeija asettui Narvan piiritt?m??n. Silloin tuli nuori Kaarlo kuningas Viroon. Suomalaiset joukot kokoontuivat h?nen ymp?rillens?, ja Narvan tappelu hetkeksi pelasti Narvan, Viron ja Inkerinmaan.
Mutta pian nuoren sankarin maineen-himo vietteli h?nen pois n?ilt? mailta. Tsaari tointui. V. 1703 koko Inkerinmaa joutui Ven?l?isten haltuun. Pietarin kaupunki alkoi kohota Nevajoen vetel?ss? suussa.
Silloin Suomenmaa oli kadottanut ulkovarustuksensa. Inkeri ei en?? ollut Suomalainen, ja tuhansia sen asukkaista siirtyi h?vitetyilt? syntym?sijoiltansa, vieraan vallan alta, tullen k?yhin? kodittomina pakolaisina Suomalaiseen em?maahansa. Mutta Suomenmaa itse jo taisteli henkens? edest?, sill'aikaa kuin sen oma s??nn?llinen sotav?ki vuodatti verens? Liivin ja Kuurin tantereilla, Puolan tasangoilla, vihdoin Liesnan ja Pultavan verisill? kentill?. Ihmek? siis, ett? Suomi ei jaksanut ajanpitk??n puolustaa itse?ns? Ven?j?n ylivoimaa vastaan. Viipuri lankesi v. 1710; K?kisalmi meni kaupanp??lliseksi. Kolme vuotta my?hemmin tuli muun Suomen vuoro. -- T?m? oli "Iso-viha".
T?ss? maamme kuoleman-taistelussa nuo kodittomat pakolaiset, joiden lukum??r? karttui joka askeleelta, jota vihollisen valta eteni, t?yttiv?t omituisen viran. Sota oli heilt? kaikki ry?st?nyt; heid?np? siis t?ytyi sodasta elatustansa etsi?. Vihollinen oli heilt? kodin ja tavaran vienyt; kosto viholliselle oli siis heid?n oikeutensa. Is?nmaa oli henkens? heitossa; niit?p? en?? heid?n oma henkens? maksoi. N?in syntyiv?t Suomalaiset "Sissit", nuo urhoolliset ja sukkelat, useinkin kostossansa julmat retkeilij?t, jotka eiv?t antaneet tsaarin rauhallisesti lev?ht?? p??kaupunkinsakaan l?hist?ll?.
Ensim?iset Sissit olivat Inkerin talonpoikia; heid?n p??llikk?ns? oli Kivek?s, ja t?m?n nimest? heit? yleisesti kutsuttiin Kivekk?iksi. Inkerinmaalla, entisill? kotisijoillansa, he tunsivat joka polun, joka pensaan, ja siell? he hiipiv?t alinomaa vihollisten kesken, vieden ry?st?-saalista ry?st?jilt?ns?. Sitten heihin liittyi onnen-orpoja muilta aloilta ja muista s??dyist?; suuria komppanioja syntyi. Kivekk??n seuraajana oli majori Luukkoinen. Kapteinit Tillainen, Torakka ja olletikkin Longstr?m saavuttivat samaten suuren maineen. Viimeksimainittu oli talonpoika Savosta, ja h?n lopetti vihdoin el?m?ns? retket Throndhiem'in seuduilla, miss? Norjalainen karhun-ampuja h?nen kaatoi luodillansa. Monen muun teot ja vaiheet ovat unohduksen virtaan uponneet.
N?it? Suomalaisia Sissej? oli Stefan L?fving yksi, vaikka h?n ei ole aivan yht'aikainen varsinaisten Kivekk?iden kanssa; sill? h?nen retkens? oikeastaan alkavat vasta silloin, kun Luukkoinen, Tillainen ja niiden vahvat retkikunnat jo ovat h?vinneet. L?fving enimm?lt??n liikkuu yksin??n vakojana ja seikkailijana. Vaan h?nen tekonsa ovat yht? rohkeat ja kummalliset kuin Kivekk?iden. Kertokoon h?n nyt itse, mit? h?n Ison-vihan hirmu-aikana milloin niill?kin tavalla toimitti ja puuhasi.

Stefan L?fving'in P?iv?kirja.
Kun is? vainajani, konstaapeli M?rten L?fving, vuonna 1698 komennettiin K?kisalmen linnav?keen, seurasin min? vanhempiani mainittuun kaupunkiin.
V. 1703 panivat vanhempani minut palvelukseen er??n viipurilaisen kauppiaan luo, jonka nimi oli Joakim Frese, ja h?nen luona palvelin min? vuoteen 1708 asti. Mutta kun sota-jumalan