Nurmeksen kapina | Page 9

onkin kunniamme suurempi".
"Minä olen toista mieltä", selitti Yrjö Sormuinen. "Jos tahdomme
kostomme täydelliseksi, niin on liitto se keino, joka epäilemättä vie
meidät päämäärään. Meidän hyökkäyksiämme voidaan ehkä torjua,
sillä Affleck saa sotilaita avukseen, ainakin jonkun satamäärän, mutta
jos me olemme tehneet liiton, niin saamme apua siltä vallalta, joka
ymmärtävän arvelun mukaan kuitenkin vihdoin pääsee voitolle.
Ainoastaan hupsu voi enää luulla, että Ruotsi jaksaa tässä kohden pitää
puoliaan Venäjää vastaan, jos ei se saa apua muualta; apua taasen ei
näy tulevan."
"Oikein ja hyvästi lausuttu", sanoi Karjalainen.
"Mutta tuosta liitosta voisi tulla meille haittaa semmoista, jota emme
voi aavistaa", arveli Nevalainen. "Ja onkohan aivan oikein ryhtyä
liittoon isänmaan vihollisen kanssa?"
Hän oli juuri virkkanut nämä sanat, kun rovasti Haerkepaeus astui
sisään.
"Tässä tulee mies, joka voi sinulle selittää liiton merkityksen", sanoi
Yrjö, jonka silmät välähtivät, kun hän näki arvoisan rovastin. Kaikki
nousivat paikoiltaan ja kumarsivat kunnioittavasti. Tovin
hengähdettyään haastoi rovasti:
"Minä sain kuulla, että Hovilan miehet taaskin ovat väkivaltaa
käyttäneet, ja tällä kertaa on se kohdannut miestä, joka arvonsa vuoksi

ei voi mitenkään suvaita, että oikeutta näin poljetaan. Affleck on
manannut esiin myrskyn, joka nyt alkaa olla korkeimmillaan.
Pielisjärven rantamaiden asukkaat ovat vuoron jälkeen saaneet kokea
mitä hävyttömintä, mitä julminta kohtelua mieheltä, jonka pitäisi kiittää
kansaa siitä, että se nurkumatta uhraa viimeisenkin roponsa huonosti
puolustetun isänmaan eduksi. Kristillinen mieliala voi paljon kärsiä,
mutta sietämiselläkin täytyy olla rajansa. Jumalan armo on suuri, ja
joskin Hän on Suomen kansaa kurittanut sen synneistä, niin on hän sille
myöskin suonut oikeuden elää vapaudessa eikä orjana. Yöt, päivät olen
isänmaan kurjaa kohtelua ajatellut. Pimeä on nykyisyys, valitettavasti
näyttää tulevaisuuskin pimeältä. Meitä uhkaa idän mahtava kansa. Jos
rauhakin solmitaan, niin kohta taas raivoo sota rajoillamme, sillä tätä
makupalaa ei Venäjä hevillä aio jättää. Äärettömästi saa kansa nähdä
kurjuutta tämän vuoksi; asemamme tekee maamme alituiseksi
riitakapulaksi. Ainoa ja turvallisin keino on, niin uskon, ruveta liittoon
Venäjän kanssa. Joku arvelee: se ei lie oikein tehty; Venäjähän on
vihollisemme. Siihen minä vastaan: Oliko Ruotsi ystävämme, kun sen
miehet, miekka toisessa ja risti toisessa kädessä, nousivat rannoillemme?
Eikö vielä vuosisata ja toista kulunut sen jälkeen, kun Varsinais-Suomi
oli kristitty, ja hämäläiset pitivät ruotsalaisia verivihollisinaan? Ja
karjalaiset vielä pitemmän aikaa vastustivat heidän maahansa lännestä
tunkevaa vihollista, vieläpä tekivät liiton novgorodilaisten kanssa,
torjuakseen ruotsalaisia maastaan. Olen ihmiskunnan vaiheita
tutkistellut ja nähnyt, että ystävyydestä ei kansojen välillä ole
puhumista. Se, joka on voimallinen, valloittaa voimattomat tai ainakin
pysyy vapaana. Mutta jos kansamme edelleen pysyy niin verrattain
harvalukuisena kuin nyt, täytyy sen liittyä toiseen, voimallisempaan.
Tässä tulee nyt kysymykseen, jaksaako Ruotsi meitä puoltaa Venäjää
vastaan. Minä en sitä usko. -- Mutta tuolla liitolla on vielä toinenkin
puoli, ja se varmaankin elähyttää teitä enemmän kuin vastamainitut
mietteet. Me emme voi toivoa lievitystä kohtaloomme, joskin sota
loppuisi, niin kauan kuin Affleck saa elämöidä näillä seuduin. Hän saa
milloin tahansa sotaväkeä puolustamaan kruunun tavaraa muka, ja me
emme voi hänen ilkitöitään estää. Mutta jos Venäjältä käväisee täällä
kolme-, neljä-, viisisataa miestä, niin täytyy Affleckin pötkiä tiehensä.
Maksamme mielellämme tästä avusta kohtuullisesti; sitten menevät
Venäjän miehet takaisin maahansa, ja me elämme edelleen sen

hallituksen alla, joka meitä jaksaa suojella."
Talonpojat olivat tarkkaan kuunnelleet rovastin puhetta. Ei
hisaustakaan kuulunut pirtissä, kun nuo painavat lauseet tulvivat
rovastin huulilta. Hänen lopetettuaan nousi Yrjö Sormuinen
vastaamaan:
"Läsnäolevien puolesta kiitän kunnianarvoisaa herra rovastia noista
pontevista sanoista, jotka ovat meidän kunkin mieleen juurtuneet
herättämään uutta toivoa ja elinvoimaa. Me iloitsemme siitä, että
meidänkin oikeuksiamme näinä sorron aikoina valvoo semmoinen mies,
jota kaikkien täytyy kunnioittaa hänen tietojensa ja älynsä takia."
"Latinalainen sanoo: _Ad communem utilitatem confer, qvantum
potes_", virkkoi Haerkepaeus. "Se on suomeksi: Tee mitä voit yleiseksi
hyödyksi."
"Tämä liitto on siitäkin syystä meille etuisa, että kun venäläiset tulevat
näille maille, niin meidän ei heidän ystävinänsä tarvitse peljätä mitään
kostoa", sanoi Karjalainen.
"Ja vieläpä voimme toivoa itsellemme liitosta muitakin etuja", arveli
Ikonen.
"Ja minä puolestani", sanoi Sykkö, "pitäisin sen ilahuttavimpana liiton
hedelmänä, jos synnyinmaani ja nykyinen olinpaikkana yhdistettäisiin".
"Pääasia on nyt kuitenkin Affleckin poistaminen seuduiltamme",
huomautti Sormuinen.
Nevalainen, jonka suusta kukin odotti kuulevansa jotakin, istui ääneti,
tirkistellen lattiaan.
"Mitäs lausut, Nevalainen, ehdotuksesta?" kysyi rovasti huomatessaan,
että yksi ei vielä ollut hänen puhettaan kiittänyt, tiesi jos
hyväksynytkään.
Nevalainen nousi penkiltä, loi tarkastelevan silmäyksen läsnäoleviin ja

puhui sitten:
"Arvoisa herra rovasti ja kunnioitetut muut läsnäolevaiset! Olen
kuunnellut teidän puhettanne, ja älyni ja tunteeni ovat joutuneet riitaan.
Tunnen sydämeni syvyydessä vastahakoisuutta tuollaiseen liittoon.
Pidän luvattomana keinona, että osa kansalaisista tekee liiton vihollisen
kanssa, toisen osan tätä vastustellessa. Mutta minä ymmärrän myös,
että me omin voimin ja voimattoman hallituksemme avulla emme
pääse paremmalle kannalle. Ja tämä tila on semmoinen, että siitä täytyy
hakea pelastusta. Tuo liitto lienee ainoa keino, jolla voi Affleckin
ilkitöitä rangaista. Ainoa toivoni on, että se lakkautetaan sitten kun
Affleck on karkoitettu. Minä siis yhdyn liittoon, en pelosta, en voiton
himosta, vaan ainoastaan oikeuden vaatimuksesta. Kun oikeutta ei saa
kotona, täytyy sitä etsiä muualta tai ainakin välikappaleita sen
saavuttamiseen."