Minna von Barnhelm

von Barnhelm, by Gotthold
Ephraim Lessing

Project Gutenberg's Minna von Barnhelm, by Gotthold Ephraim
Lessing This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Minna von Barnhelm Viisinäytöksinen huvinäytelmä
Author: Gotthold Ephraim Lessing
Translator: Jalmari Lahdensuo
Release Date: August 25, 2007 [EBook #22389]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MINNA
VON BARNHELM ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.

Minna von Barnhelm

Viisinäytöksinen huvinäytelmä
Gotthold Ephraim Lessing
Saksankielestä suomentanut Jalmari Lahdensuo
Ensimmäisen kerran julkaissut Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1921.

Suomennoksen on teettänyt "Suomalaisen kirjallisuuden
edistämisrahaston" varoilla rahaston toimikunnan kaunokirjallinen
osasto

MINNA VON BARNHELM
ELI
SOTILASONNI

HENKILÖT:
Majuri von Tellheim, eronsaanut. Minna von Barnhelm. Kreivi von
Bruchsall, hänen enonsa. Franciska, hänen kamarineitsyensä. Just,
majurin palvelija. Paul Werner, majurin entinen varusmestari. Isäntä.
Surupukuinen nainen. Kenttäjääkäri Riccaut de la Marliniere.
Tapahtumapaikka vuorotellen ravintolan salissa ja sen viereisessä
huoneessa.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
JUST

(istuu nurkassa, torkkuu ja puhuu unissaan).
Isäntä lurjus! Sinä, meidät? -- Kas niin, veikko! -- Lyö, lyö, veikko!
(Ojentaa kätensä lyöntiin ja herää tähän liikkeeseen.) Ohhoh, joko taas?
Tuskin ummistan silmäni, kun jo olen täydessä tappelussa hänen
kanssaan. Kunpa hän olisi saanut edes puolet kaikista lyönneistäni! -- --
Mutta kas, on jo päivä! Minun on nyt heti lähdettävä etsimään herra
parkaani. Jos minun tahtoani noudatettaisiin, ei hän enää pistäisi
jalkaansa tähän kirottuun taloon. Missähän hän lienee viettänytkin
yönsä?
TOINEN KOHTAUS.
Isäntä. Just.
ISÄNTÄ.
Hyvää huomenta, herra Just, hyvää huomenta! Kas, jo näin varhain
jalkeilla? Vai pitäisikö sanoa: vielä näin myöhään valveilla?
JUST.
Sanokoon hän mitä tahtoo.
ISÄNTÄ.
En sano muuta kuin hyvää huomenta; ja voinen kai odottaa, että herra
Just sanoo siihen: paljon kiitoksia?
JUST.
Paljon kiitoksia!
ISÄNTÄ.
Taidetaan olla nyrpeissään, kun ei ole saatu tarpeeksi levätä.
Senkövuoksi, ettei herra majuri ole saapunut kotiin ja on täytynyt olla
täällä häntä vaanimassa?

JUST.
Kaikkea tuo mies arvaakin!
ISÄNTÄ.
Minä otaksun, minä otaksun.
JUST
(kääntyy ja aikoo lähteä).
Hänen palvelijansa!
ISÄNTÄ
(pidättää häntä).
Eihän toki, herra Just!
JUST.
No hyvä; ei hänen palvelijansa!
ISÄNTÄ.
Noo, herra Just! Toivoakseni hän ei enää ole äkeissään eilisestä, herra
Just? Kuka nyt yön yli jaksaa vihaansa kantaa?
JUST.
Minä; ja aion jaksaa yhä edelleenkin.
ISÄNTÄ.
Onko tuo nyt kristillistä?
JUST.
Yhtä kristillistä kuin se, että rehellinen mies, joka ei heti voi maksaa,

ajetaan talosta, työnnetään kadulle.
ISÄNTÄ.
Hyi, kuka saattaisi olla niin jumalaton?
JUST.
Eräs kristillinen ravintolanisäntä. -- Minun herrani! moisen miehen!
moisen upseerin!
ISÄNTÄ.
Hänetkö minä muka olen ajanut talosta? työntänyt kadulle? Sitä
tehdäkseni tunnen aivan liian suurta kunnioitusta upseeria kohtaan ja
aivan liian suurta sääliä eronsaanutta kohtaan! Minun oli pakko laittaa
häntä varten toiset huoneet kuntoon. -- Älköön hän enää ajatelko sitä,
herra Just. (Huutaa ulos näyttämöltä.) Hoi! -- Olen valmis hyvittämään
sen toisella tavalla. (Eräs poika tulee.) Tuoppas lasi; herra Justin pitää
saada ryyppy ja se oikein hyvää!
JUST.
Älköön hän suotta vaivatko itseään, herra isäntä. Muuttukoon myrkyksi
se pisara, jonka -- Mutta en sentään vanno; vielä on pääni selvä.
ISÄNTÄ
(pojalle, joka tuo likööripullon ja lasin).
Anna tänne; mene! -- No, herra Just; tässä on jotakin oikein erinomaista;
väkevää, suloista, terveellistä. (Täyttää lasin ja ojentaa sen hänelle.) Se
saa ylenmäärin valvoneen vatsankin jälleen kuntoon!
JUST.
Eihän minun oikeastaan pitäisi! -- Mutta miksi antaisin terveyteni
kärsiä hänen hävyttömyytensä tähden?

(Ottaa lasin ja juo.)
ISÄNTÄ.
Terveydeksi, herra Just!
JUST
(antaessaan lasin takaisin).
Ei ole hullumpaa! -- Mutta, herra isäntä, ryökäle hän on sittenkin.
ISÄNTÄ.
Ei toki, ei toki! -- Joutaa vielä toisellekin jalalle. Kaksi pysyy orrella.
JUST
(juotuaan).
Täytyy tunnustaa: hyvää on, oikein hyvää! -- Kotitekoistako, herra
isäntä? --
ISÄNTÄ.
Varjelkoon! aito danzigilaista! oikeata, kahdesti tislattua kultavettä!
JUST.
Näkeekös herra isäntä, jos osaisin teeskennellä, niin tällaisen vuoksi
teeskentelisin; mutta minä en osaa; sanon kuin sanonkin: ryökäle hän
on sittenkin -- herra isäntä.
ISÄNTÄ.
Ei elämässäni ole kukaan vielä tuota minulle sanonut. -- Vielä yksi,
herra Just; ei kaksi kolmannetta!
JUST.

Olkoon menneeksi! (Juo.) Hyvää tavaraa, totisesti hyvää! -- Mutta
myöskin totuus on hyvä olemassa. Herra isäntä, ryökäle hän on
sittenkin!
ISÄNTÄ.
Jos se olisin, niin kuuntelisinko tässä rauhassa siksi itseäni sanottavan?
JUST.
Kylläpä vain; sillä harvoin on ryökäleillä sappea.
ISÄNTÄ.
Eikö vielä yhtä, herra Just? Nelisäinen nuora kestävintä.
JUST.
Ei, liika on liikaa! Ja mitäpä hyötyä siitä hänelle olisi, herra isäntä?
Pullon viimeiseen pisaraan asti minä pysyisin sanassani. Hyi, herra
isäntä, noin hyvää danzigilaista ja kuitenkin niin huonot tavat! --
Mieheltä sellaiselta kuin minun herrani, joka on asunut täällä vuoden ja
päivän, jolta täällä jo monet kirkkaat taalerit on siepattu, joka eläissään
ei ole jäänyt kenellekään ropoakaan velkaa; kun hän nyt ei täsmälleen
maksa parilta kuukaudelta, kun hän ei enää yhtä paljon rahojaan tuhlaa,
-- viedä