Minkä mitäkin Tyrolista | Page 3

maantien vierest? ne alkavat ja kohoavat ylimmille huipuille, muodostuen jyrkimmill? paikoilla portaiden muotoisiksi hyllyiksi, joita on kivimuureilla tuettu vierem?st?. Siell? t??ll?, miss? multainen rinne muuttuu kallioiseksi vuoreksi tai miss? kukkulat varjostavat niin, ettei aurinko p??se paistamaan, lakkaavat viinitarhat ja sijaan tulee sakeata pensaikkoa tai palsta rehev?? viheri?? mets??.
Eiv?t viherr? viel? viinimaat, ruskeina ja totisina odottavat ne l?mpim?mpi? paisteita. Mutta nyt juuri on ty?n aika, ja kaikkialla kuukkii tuolla rinteill? ty?miehi? penkoen, lapioiden ja k?ynn?sten runkoja puhdistellen.
Laskeumme rattailtamme er??ss? pieness? kaupungissa, joka on rakennettu sille kapealle alalle, joka on virran ja viinivuorten v?liss?. V?est? t?ss? pieness? kaupungissa, jossa kuitenkin lienee asukkaita noin parisen tuhatta, on, samoin kuin melkein kaikissa muissakin samanlaisissa kaupungeissa, viinin viljelij?it?. Jyrkk? polku nousee kaupungin kadulta ja vie yl?s kukkulalle l?pi viinitarhain. Oikein liikuttaa mielt? n?hdess?, mill? hell?ll?, ?idillisell? huolella viinitarhuri maataan hoitaa. Kunkin k?ynn?ksen tukena on pienoinen keppi, johon se on varovasti sidottu. Kepin ymp?rist?, josta k?ynn?s mehunsa imee, on kuin kukka-astia, sulin k?sin ruopoteltu ja kouhoteltu--tai se on kuin rakkaan, nukkuvan lapsen vuode, jota hell? ?iti v?h?n v?li? k?y katsomassa ja laittamassa. Puhuttelemme vanhaa ?ij??, joka parhaillaan keppien ja k?ynn?sten v?liss? h??riskelee.-- H?nenk? on t?m? rinne t?ss??--On siin? h?nenkin, on muidenkin.--Kuinka paljon on h?nen?--T?st? kepist? tuohon keppiin ja sitten tuosta tuohon toiseen.--Ei ala totta tosiaan ole iso, onhan pikku m?kin potattimaa. Mutta kun keppi? on kepin vieress?--satoja--ja kustakin kepist? kasvaa pullo viini?, joka my?t?ess? maksaa ainakin markan, niin kannattaahan se.
Ja sitten ukko murteellaan, josta emme isoja ?ly?, selitt?m??n, miten k?ynn?ksi? on hoidettava, ja sit? tehdess??n h?n lapiolla siirtelee juurten suojaksi litteit? kivi?, jotka p?iv? paahtaa l?mpimiksi kuin kiukaan kivet ja jotka siit? sitten y?kylm?in aikana huokuvat suloista l?yly? k?ynn?ksien ymp?rille.
Tekisi mieli maistaa ukon viini?. K?yh?n se p?ins?, siell? ja siell? on h?nen talonsa ja eukko on kotona ja jos menemme sinne ja sanomme terveisi?, niin hyv?? antaakin.
J?t?mme ?ij?n kaskeensa, laskeumme alas kaupunkiin ja haemme sielt? k?siimme h?nen talonsa. Siell? on em?nn?ll? pikku viiniravintolansa, joita muuten on joka talossa, ja pian seisoo edess?mme pullo t?ynn? valkoista, helmeilev?? viini? kahden lasin keskess?. Ei se ole tuollainen tyhm?, paksukaulainen porvarillinen olutpullo, vaan soikulainen, solakka ja aatelinen kuin se keppi, jonka ymp?rill? sen sis?llys on kasvanut--on melkein s??li sit? avata, mutta avattuna se kihauttaa hyv?n mielen kyyneleen silm?kulmaan niin pian kuin sill? huulensa kostuttaa.
Nielaistaan se ?keppi? ja nielaistaan toinen ja heitet??n hell?t hyv?stit em?nn?lle ja terveisi? is?nn?lle.
Hieno harso peitt?? maiseman, kun taas ollaan hevosten sel?ss? ja poljetaan eteenp?in. Tuntuu silt? kuin ei en?? oltaisi py?r?ll? ajamassa, omin voimin polkemassa, vaan kuin istuttaisiin selk?kenossa mukavassa vaunussa, jota jokin uusi tuntematon voima kiid?tt?? eteenp?in. Ohi kiit?v?t rannat, ohi pienet kaupungit ja kyl?t, joihin alussa pys?hdymme ja painamme nimetkin mieleen, mutta joita lopulta on mahdoton mieless? pit?? ja niihin mahdoton pys?hty?, niit? kun melkein joka puolen tunnin kuluttua tulee vastaan yh? uusia ja yh? ihanampia. Suuretkin kaupungit, kuuluisat Koblenssit ja sen semmoiset sivuutetaan. Mieleen j?? vain muisto vilkasliikkeisist? kaduista, karkelevista lapsista, avaroista toreista, vanhoista kirkoista ja raatihuoneista,-- mutta ennen kaikkea kaupunkien ulkopuolella olevista huviloista, jotka puutarhainsa keskest? pilkoittavat k?ynn?ksien ymp?r?imine seinineen ja parvekkeineen ja joista jokainen olisi kuin paratiisi, jos niihin voisi rakkahimpineen pys?hty?.
Yht? vieh?tt?vi? olisivat nuo hauskan n?k?iset matkailijahotellitkin vuorten rinteill?. Mutta ei ole niihin varaa asettua, ne ovat vain niit? varten, jotka mukavissa rautatievaunuissa venyv?t. V?h?varainen ?omallaan? ajava saa etsi? vaatimattomamman majatalon, tuollaisen viinituvan, jossa is?nt? hoitaa juomapuolta, em?nt? keitt?? ky?kiss? ja tyt?r valmistaa hyllyv?t vuoteet kangistuneiden j?senien oikomasijoiksi. Kun semmoiseen illalla tullaan, vied??n py?r?t talliin, puhdistautaan p?lyst?, muutetaan kuivaa p??lle, istutaan sitten runsaan ruokap?yd?n ??reen, maistellaan sit? ainaista viini?, jutellaan is?nn?n ja kaikkien muiden vieraiden kanssa my?h??n y?h?n, eik? muisteta t?m?n maailman murheita enemm?n kuin entisajan maantieritari, joka oli l?htenyt liikkeelle, seikkailuretkille, tiet?m?tt? minne meni, kunhan vain meni niin pitk?lle kuin tiet? riitti.
Niinp? niin, maantieritari! Ne ovat olleet ja menneet, mutta aate el??, el?? ja tulee yh? enemm?n el?m??n meiss? nykyajan polkupy?r?ritareissa, joita jo nyt vilisee kaikilla teill? ja kujilla, toiset laihoja kuin Donkkisotit, toiset lihavia kuin Sankkopanssat, mik? minkin n?k?isen Rosinanten sel?ss?, useilla omat Dulssineansakin mukanaan.
Liek? se ollut tuota hengen heimolaisuutta, joka teki sen, ett? me t??ll? ry?v?riritarien vanhassa maassa, Reinin rannoilla, tunsimme itsemme kuin kotonamme ja ett? me erityisell? uteliaisuudella tarkastelimme heid?n vuorten harjanteille rakennettuja linnojaan. Ja niin pian, kun niit? tuli kohdallemme ensimm?inen muita v?h?n s?ilyneempi, k?vimme tekem??n tuttavuutta.
Se riippui siell? vuoren rinteell? kuin p??skysen pes? r?yst??ll?. Jyrkk? tie johti rinnett? yl?s. J?timme hevoset alas tien p??h?n ja l?hdimme jalkaisin linnaa valloittamaan. Helppo teht?v? se olikin; ei tarvinnut muuta kuin seurata viittaa, joka osoittamalla osoitti, mist? olisi paras menn?. Oli se sent??n koko vaivalloinen nousu, sill? py?r?ilij?ill? ja rakuunoilla on se yhteist?, ett? k?veleminen heit? kyll?stytt?? ja v?sytt??. Mutta linnaan tulo palkitsi vaivan. Jo ulkopuolella linnaa olevalta penkereelt? oli n?k?ala mit? vieh?tt?vin pitkin Reini? ja sen molemmilla puolin olevia pikku kaupunkeja ja mutkittelevia teit?.
Mutta meid?t oli huomattu linnasta, ja kun astuimme porttiholvin alitse sis??n, josta niin monen