Minkä mitäkin Italiasta | Page 8

1,500 markkaan. Suuremmat niistä annetaan
onnistuneimmista vaunuista ja parhaiten koristetuista parvekkeista
Korsokadulla, joka on juhlakulkueitten ja varsinaisten karnevaali-ilojen
karkelopaikka; pienemmät annetaan yksityisille naamioitetuille ja
sirkus- y.m. kilpailussa esiintyville. Mutta näistä houkutuksista
huolimatta eivät ilolinnut näy oikein tahtovan laulaa.
Piatsa del Popolo-nimisellä kaupungin pohjoispäässä olevalla torilla on
karnevaalielämän keskusta. Se on laitettu suuren suureksi
kesäsirkukseksi. Kun on kaunis ilma, niinkuin täällä melkein aina on,
niin tekee kyllä paistava aurinko, helakka taivas ja aistikkaasti
muodostunut Pintsio-kukkulan rinne uusine kuvapatsaineen parastaan
silmää viihdyttääkseen. Mutta lautasirkus on aina lautasirkus, jota
väkisinkin tulee vertailleeksi niihin entisiin sirkuksiin, joista, niinkuin
esim. Kolosseumista, on vielä säilynyt niin isot tähteet, että
mielikuvitus helposti voi luoda eteensä siinä tapahtuneet leikit.
Vertailuun vie sitten vielä väkisinkin se, että täällä nyt yritetään
uudistaa entisajan leikkejä. Täällä on m.m. kaksipyöräisiä kilpakärryjä,
joiden eteen valjastetaan kaksi hevosta ja joihin mies nousee seisomaan
ja ajamaan. Mutta hevoset ovat näöltään tavallisia ajurihevosia ja ajajat
vanhoiksi roomalaisiksi epäonnistuneesti naamioituja tallirenkejä.
Hauskempia ovat irtaallaan laukkaavat kilpahevoset, jotka huimaavalla
vauhdilla kiitävät soikeaa rataa pitkin, kunnes heidät otetaan kiinni
eteen asetettuun esirippuun. Parhaiten vastasivat karnevaalin aatetta

muutamat talonpojat, jonkunlaiset italialaiset kasakat, jotka laihoilla,
mutta nopeilla hevosillaan saapuvat tänne karnevaalin aikana
ratsastamaan ja pieniä palkintoja voittamaan.
Useampia kertoja oli kahden karnevaaliviikon kuluessa n.k. Korso s.o.
juhlakulkue samannimisellä kadulla. Katsojia varten oli siinä toreille ja
muille väljemmille paikoille rakennettu istumasijoja. Suuri joukko
ikkunoita oli myöskin vuokrattavana. Entiseen kultaiseen aikaan
kuuluttiin yhdestä ikkunasta maksetun satoja markkoja. Nyt ei menekki
kuitenkaan näkynyt olevan sen suurempi kuin että ikkunain omistajat
itse saivat niitä käyttää omiksi huvikseen. Vasta viimeisenä
karnevaalipäivänä eli laskiaistiistaina olivat ne jotakuinkin täydet.
Silloin näkyi koko Rooma tai ainakin puolet siitä laskeutuneen
seitsemältä kukkulaltaan tälle jotenkin ahtaalle kadulle. Päästä päähän
on se ainakin kilometriä pitkä ja nyt se oli väkeä niin pakaten täynnä
kuin suinkin sopi. Liika väki sai vuotaa sivukaduillekin. Suurin osa
näkyy kuitenkin tulleen enemmän toisia katsomaan kuin itse osaa
ottamaan. Katsominen ei kuitenkaan erittäin suurta huvia tuottanut.
Olisiko ollut kaikkiaan kymmenkunta juhlavaunua liikkeellä.
Onnistunein ja vanhoja loistoaikoja enin muistuttava oli ehkä muuan
venetsialainen jättiläissoutuvenhe, jossa kulki komea doosi loistavan
seurueensa ympäröimänä. Siinä kiilsi kultaa ja hohti silkkiä ja samettia
ja osanottajain hienoista kasvonpiirteistä päättäen olivat ne
»hienompaa» väkeä. Tämä ryhmä saikin ensimmäisen palkinnon.
Toisista herätti eniten huomiota muuan päivän tapahtumiin, valtion
varkauksiin, liittyvä vaunu, jossa karnevaalin alkupäivinä nähtiin
joukko hienoja herroja heittelemässä kaikelle maailmalle makeisia,
mutta jotka viimeisenä päivänä olivat suljetut omaan
huoneeseensa--rautaristikkojen taa. Sille taputti yleisö käsiään.
Nämä ja jotkut muut vaunut vielä lisäksi hankasivat edestakaisin
Korsoa pitkin, heittäen ja vastaanottaen kukkaiskimppuja, joita yhtä
mittaa lenteli ilmassa. Välistä ne olivat kiinnitetyt värillisiin
paperiliuskoihin, jotka muodostivat kuin raketteja lentäessään katujen
poikki ikkunasta ikkunaan ja usein jääden telefoonilankojen päälle
riippumaan. Joissakuissa vaunuissa ja joillakuilla parvekkeilla oli aika
sieviä tyttöjä, toisissa kasvoiltaan ja vartaloltaan jotenkin virheettömiä
nuorukaisia. Näiden kesken oli kukkaissade vilkkain, ja ne näkyivät
kyllä nauttivankin karnevaalistaan.

Katupojat siitä kuitenkin enimmin nauttivat. Niitä on Roomassa ehkä
enemmän kuin missään muualla, ja täällä ne parhaiten aatettaan
vastaavatkin, sillä ne ovat sekä likaisempia että äänekkäämpiä kuin
muualla. Heidän tehtävänään oli kerätä kaikki murut, joita rikkaiden
pöydältä putosi. Niin pian kuin ilmassa suhahti jokin kukkaiskimppu tai
tuli vaunuista tai ikkunoista alas jokin konvehti, heti hyökkäsi tämä
lauma sinne ojennetuin käsin. Kun monta oli ottamassa ja harva
antamassa, syntyi siinä suoranainen pelikiihko. Ne, joilla oli jotakin
alas heitettävää, näkyivät nauttivan siitä niinkuin nauttii kananpoikain
syöttäjä joka murusta, minkä hän nakkaa syötettävänsä eteen. Tuon
leikin katsominen oli syrjäisistäkin hauskaa, ja ihme kyllä, ettei siinä
koskaan syntynyt tappelua tai epäsopua, vaikka kasvoista ja säihkyvistä
silmistä päättäen intohimot olivat ylimmillään.
Iloisin ja todellakin onnistunein osa karnevaalissa oli sen viimeinen
vaihe. Tuskin oli ilta tullut, kun kaikissa vaunuissa, kaikissa ikkunoissa
ja kaikilla parvekkeilla pantiin toimeen ilotulitus. Koko tuo pitkä katu
hohti milloin sinisenä, milloin viheriäisenä. Jos voisi sanoa, että tällä
karnevaalilla on ollut paisteinen päivänsä--jota ei kuitenkaan voi
sanoa--niin voisi tätä viimeistä näkyä kutsua sen iltaruskoksi.
Ja hetkeksi näkyi yleisökin saaneen esi-isiltä perimänsä
karnevaaliluonnon nousemaan. Vanhan tavan mukaan päättyvät nämä
ilot n.k. moccoli-(kynttilä)iloilla. Ostetaan pieni vahakynttilä,
sytytetään se ja lähdetään kulkemaan katua pitkin. Samassa kiiruhtavat
muut jäljestä ja koettavat tulta sammuttaa. Siinä syntyy paljon naurua
ja paljon viatonta pilaa, varsinkin kun siihen ottavat yhtä suurella
innolla osaa sekä vanhat että nuoret. Sammutuskokeita tehdään jos
jollakin tavalla. Mitkä puhaltavat, mitkä heilauttavat hatullaan ilmaa,
mitkä huiskuttavat nenäliinojaan, joita korkeammalle ylettääkseen
kiinnitetään keppien ja pitkien riukujen nenään. Sammuneita kynttilöitä
on turha yrittääkään sytyttää ylhäällä ilmassa. Hetikohta on siinä joku
liinaansa liehuttamassa. Sentähden liittyy aina useita yhteen,
kuukistuvat maahan ja koettavat toistensa turvissa tulta virittää. Mutta
juuri kun se on onnistumaisillaan, puikahtaa joku poika takaapäin
säärien lomasta, puhaltaa tulen sammuksiin ja tekee tyhjäksi yhteiset
vaivannäöt.
Se oli tämä hauskinta koko karnevaalissa. Mutta siinäkin näkyi olevan
enemmän sammuttajia kuin sytyttäjiä, joka sekin mielestäni on merkki

siitä, että karnevaali itsekin on sammumaisillaan.

PAAVIN VIISIKYMMEN-VUOTINEN RIEMUJUHLA.
Roomassa, 20 p. helmik. 1893.
Tuskin on päästy hurraamasta ja huijaamasta