A free download from http://www.dertz.in       
 
 
Martin Paz 
 
The Project Gutenberg EBook of Martin Paz, by Jules Verne This 
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no 
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it 
under the terms of the Project Gutenberg License included with this 
eBook or online at www.gutenberg.net 
Title: Martin Paz 
Author: Jules Verne 
Release Date: December 15, 2005 [EBook #17312] 
Language: Finnish 
Character set encoding: ISO-8859-1 
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MARTIN 
PAZ *** 
 
Produced by Tapio Riikonen 
 
MARTIN PAZ 
Kirj.
Jules Verne 
Suomennos 
G. W. Edlund, Helsinki, 1880. 
 
I. 
Aurinko oli laskeumaisillaan Cordillerien lumenpeittämien huippujen 
taakse, vaan virkistyttävä viileys näkyi täyttävän Perun ihanan taivaan 
ilmaa. Tullut oli se päivän hetki, jolloin voi europalaisten tavalla 
nauttia elämää ja pylväskattojen ulkopuolella hengittää keuhkoihinsa 
jonkun terveellisen tuulahuksen. 
Ensimäisten tähtien kohotessa taivaan rannalla käveli monilukuisia 
jalkamiehiä Liman kaduilla ja keskusteli juhlallisesti joutavimmista 
asioista. Tänä päivänä oli ollut suuri kansankokous Plaza Mayor'illa, 
vanhan kuningaskaupungin torilla. Käsityöläiset käyttivät viileätä iltaa 
hyväkseen kokien ansaita rahoja; he hyörivät ja pyörivät toimeliaasti 
väkijoukossa ja kehuivat rähisevällä äänellä tavarainsa erinomaisuutta. 
Naiset, huolellisesti verhottuina viittoihinsa, jotka peittivät heidän 
kasvojaan, tunkesivat polttajien parvien läpi. Muutamat korkeasukuiset 
naiset tanssipuvuissa sekä kaunistetut paksuilla, pitkillä, luonnollisten 
kukkasten koristamilla palmikoilla rehentelivät raskaissa vaunuissa. 
Indianit kävelivät ohitse silmiään nostamatta ylöspäin, hyvin tietäen 
olevansa liian halvat tullakseen huomatuiksi, eivätkä liikenteillä eikä 
puheilla ilmaisseet salaista kateutta, joka heitä kalvasi; siten olivat he 
mestisien jyrkkiä vastakohtia, jotka niinikään olivat ylönkatsotuita, 
vaan joiden tytymättömyys enenmän tuli ilmi kuin indianien. 
Mitä hispanialaisiin, noihin Pizarron pöyhkeihin jälkeläisiin tulee, 
kävelivät he päät pystyssä, juuri kun siihen aikaan, jolloin heidän 
esi-isänsä perustivat "kuningasten kaupungin". Heidän polvesta 
polveen kulkeva ylönkatseensa käsitti sekä indianeja, joita he olivat 
kukistaneet että mestisejä, jotka olivat syntyneet hispanialaisten 
avioliitoista uuden mailman alku-asukasten kanssa. Indianit, jotka,
kuten muutkin orjuuteen joutuneet kansakunnat, eivät miettineet 
kahleittensa murtamista, vihasivat yhtä paljon vanhan keisarikunnan ja 
Inkan voittajia kuin mestisiäkin, jotka olivat jonkunmoinen väliluokka, 
täynnä hävytöntä röyhkeyttä. 
Mutta nämä mestisit, jotka hispanialaisten tavoin ylenkatsoivat 
indianeja ja indianien tavoin vihasivat hispanialaisia, elivät huonossa 
sovussa muiden asukkaiden kanssa. 
Parvi tällaisia nuoria miehiä neuvotteli lähellä kaunista suihkulähdettä, 
joka on keskellä Plaza Mayor'ia. Verhottuina "punchoihinsa" 
(neliskanttisiin, suuriin vaatekappaleisiin, joissa on reikä päätä varten) 
ja leveälahkeiset, tuhansista väristä hohtavat housut jalassa sekä 
Guayaquillista tuodut, leveälieriset olkihatut päässä, he puhelivat, 
huusivat ja liikuttivat käsiänsä. 
"Olet oikeassa, André", sanoi hyvin nöyrästi pieni mies, nimeltä 
Millaflores. 
Tämä Millaflores oli André Certan kuokkavieras, nuori mestisi, rikkaan 
kauppamiehen poika, jonka isä oli tullut murhatuksi, kapinoitsia 
Lasuentes'en viimekst nosta. massa kapinassa. André Certa oli perinyt 
Suuren omaisuuden, jonka hän antoi Otävänsä vapaasti käyttää, niiltä 
hän vaati ainoastaan alamaista nöyrygttä. 
"Mitä nämä kaikki vallankumoukset, nämä alituiset neuvottelut 
hyödyttävät, jotka Perua kukistavat?" jatkoi André Certa puhettaan 
korkealla äänellä. "Hallitkoonpa sitten Gambarra tahi Santa Cruz 
valtakuntaa, niin se ei kuulu mihinkään, jollei tasa-arvo ole vallan 
päällä täällä". 
"Hyvin puhuttu, oikein puhuttu", huusi pieni Miillaflores, joka 
tasa-arvonkin vallitessa ei koskaan olisi voinut tulla tervejärkisen 
miehen veroiseksi. 
"Minkätähden", jatkoi André Certa puhettaan, "minkätähden pitää 
minun, rikkaan kauppamiehen pojan, kulkeman muulien vetämissä 
vaunuissa? Eivätkö minun laivani ole tuottaneet maalle rikkautta ja
varallisuutta? Eikö piasterien ahkera ylimysvalta vedä vertoja kaikille 
Hispanian joutaville arvonimille?" 
"Se on herjaus meitä vastaan", vastasi nuori mestisi. "Kas tuossa! 
Tuossa ajelee don Fernand ohitse kahden hevosen vetämissä vaunuissa. 
Don Fernand d'Auguillo. Töin tuskin hän jaksaa kuskiaankaan elättää ja 
kuitenkin rehentelee hän herroiksi täällä torilla. Kas tuossa on toinen 
hyvä. Markiisi don Végal 
Komeat vaunut ajoivat tällä haavaa pitkin Plaza Mayoria. Niissä istui 
markiisi don Végal, ritari, varustettu Alcantaran, Maltan ja Kaarlo 
III:nen tähdillä. Mutta tämä korkea herra ei näkynyt tällä kertaa 
tahtovan näillä kerskailla, vaan tahtoi nähtävästi ainoastaan haihduttaa 
ikäväänsä. Hänen surullisesti alaspäin painuneesta päästään saattoi 
huomata, että levottomat ajatukset vaivasivat häntä ja hänen 
nelivaljakkonsa kulkiessa väkijoukon läpi, ei hän kuullut mestisien 
kateellisia puheita. 
"Minä vihaan tuota miestä!" sanoi André Certa. 
"Ei sinun tarvitse häntä kauan vihata", vastasi eräs nuorista herroista. 
"Ei! sillä nuo aatelismiehet näyttelevät nyt komeutensa viimeisiä 
tähteitä ja minä voin teille kertoa, mihin heidän hopiansa ja 
perhe-kalleutensa joutuvat". 
"Niin, senhän sinä kylä tietänet, joka käyt juutalaisen Samuelin 
talossa". 
"Ja vanhan juutalaisen tilikirjoihin kirjottavat korkeasukuiset velalliset 
nimensä, ja hänen raudoitettuun raha-arkkuunsa kokoontuvat heidän 
rikkautensa tähteet. Sen päivän koittaessa, jolloin kaikki nämä 
bispanialaiset tulevat köyhiksi kuten heidän "don Cezar de Bazano", 
silloin me tulemme iloitsemaan". 
"Sinä, André, etukynnessä, kun tulet saamaan kaikki nuo miljonat. 
Sinun omaisuutesihan on tulemaisillaan toista vertaa suuremmaksi!... 
Mutta odotappas! Milloin aivot naida juutalaisen Samuelin kauniin
tyttären, joka on perulainen nainen sormenpäihin saakka eikä nähtävästi 
ole missään muussa suhteessa juutalainen kuin nimeltään, joka on 
Sara". 
"Kuukauden kuluessa", vastasi André Certa, "eikä silloin ole Perussa 
mikään omaisuus, joka olisi minun rikkauteeni verrattava". 
"Mutta", kysyi eräs nuorista mestisistä, "mintähden et nai 
korkeasukuista, hispanialasta naista?" 
"Minä saman verran ylönkatson kuin vihaan tätä kansaa", vastasi André    
    
		
	
	
	Continue reading on your phone by scaning this QR Code
	 	
	
	
	    Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the 
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.