Marit Skjölte | Page 5

yksi pari alttarin edess? ja Marit koetti n?hd? tuntisiko jompaakumpaa heist?. H?n n?ki sulhasen -- -- kumma kuinka h?n oli Anders'in n?k?inen! Aivan yht?l?inen olkap?ist? ja sel?st?; vaan t?m? ei kuitenkaan ollut niin voimakkaan n?k?inen kuin Anders, arveli Marit; harva mies n?ill? seuduilla oli Anders'in vertainen. Hs! -- pappi lukee. "Ja nyt min? kysyn sinulta, Anders Svendsen Bjaaland" -- -- --
Tuliko joku kipe?ksi? Kuului kimakka huuto, v?ke? tunkeutui kokoon ja er?s nainen kannettiin ulos, joka makasi niinkuin kuolleena. -- Ei, se oli ainoastaan muuan tytt?, joka ei ollut kest?nyt tuota kuumuutta, vaan meni tainnoksiin.
Marit makasi ulkona kirkkomaalla ja h?nen ymp?rill?ns? seisoi joukko vaimoja, jotka s??lien h?nt? katselivat. "Voi raukkaa, kuinka kalpea h?n on! -- Onko t??ll? kukaan, joka tuntee h?nt?? -- H?n ei ole t??lt? kotoisin". Marit kuuli surinaa ymp?rill?ns?, vaan ei virkkanut mit??n. H?n ei muistanut muuta kuin yht? asiata, vaan sit? h?n muisti. H?n tuli kotia. H?n ei tiet?nyt kuinka jalat h?nt? kannattivat; vaan kotia h?n tuli kuitenkin. H?n heitt?ytyi er??n kistun p??lle luhdilla, h?n ei itkenyt, ei rukoillut eik? ajatellut, h?n ainoasti makasi siin?. Nyt kuuli h?n kuinka joku huusi h?nen nime?ns? useita kertoja. H?n hyp?hti pystyyn, h?n muisti taas miss? oli; rouva h?nt? kutsui. Marit juoksi alas ky?kkiin.
Siin? seisoi rouva. "Vihdoin viimeinkin", kuului huuto h?nt? vastaan. "Saanko luvan kysy? miss? h?n on oleskellut t?n? p?iv?n?? Onko mokomaa n?hty, -- juosta pois nyt, kun meill? on niin kova kiire. Enk? sanonut ett? h?nen piti j??d? t?nne? Vai kuinka -- tule nyt ruoan kanssa ja tee se pian".
Marit kallisti p??t?ns?, h?n puri hampaansa yhteen, mutta h?n ei hiiskunut sanaakaan. Sis?ll? tuvassa olivat jo ruoalla. He olivat iloiset ja juttelivat kaikesta mit? kirkossa oli n?hty. Marit k?vi ymp?ri ruokaa tarjoomassa.
"Se oli pulskea mies, tuo toinen sulhasmies", sanoi ylioppilas, "h?n, jonka nimi oli Anders, luulen min?, mutta mist? h?n tuon vanhan noidan oli saanut! N?ytti kuin se olisi ollut h?nen iso?itins?. En min? vaan ymm?rr? kuinka mies voi heitt?? itse?ns? pois tuolla lailla".
"Marit", sanoi rouva, "tarjoa maisterille enemm?n kastinta".
Marit pisti kastin-maljan esille, mutta h?n vapisi niin ett? h?nen t?ytyi ottaa tuolin karmista kiinni. Ylioppilas katsahti h?neen. "Parempi olisi ollut, ett? h?n olisi ottanut esimerkiksi sinut, Marit", sanoi h?n veitikkamaisesti ja nauroi.
Marit ei tiet?nyt mitenk? k?vi; mutta malja p??si h?nen k?dest?ns? niin ett? kastin vuosi alas ylioppilaan hienoja vaatteita my?ten. Siit?p? vasta h?mmennyst? syntyi. Rouva oli aivan onnetoin ja h?n sek? morsian juoksivat edestakaisin, pesiv?t, hieroivat, kuivasivat ja valittivat kuinka surkeata oli saada semmoista palvelusv?ke?. Marit oli horjunut ulos ky?kkiin pyyhinliinojen kanssa ja rouva tuli h?nen j?lkeens?.
"Tied?tk? mit?, hyv? Marit", sanoi h?n -- "t?m? k?y liian pitk?lle siistiss? seurassa. Min? olen nyt k?rsinyt t?t? t?mm?ist? kaksi vuotta, mutta olkoon se nyt p??ttynyt. Muuttoajan j?lkeen sin? et en?? astu minun huoneeseni, ymm?rr?tk?s?"
Marit nojautui sein?? vasten, kyyneleet silmiss?. "Min? en ole oikein terve", sanoi h?n matalalla ??nell?.
"Kipe?k?? Niin kai. Kipeit? te olette niin pian kuin vaan vastaan k?y. Nyt saat olla niin hyv? ja la'ata hulluttelemasta siksi ett? p?iv?llinen on ohitse, silloin voit menn? yl?s lep??m??n kun olet astioita pessyt. Tule nyt tuomaan enemm?n kastinta".
Marit luuli kadottavansa j?rjen, vaan h?nen t?ytyi kest?? yht? kaikki. H?n meni taas sis??n, passasi niinkuin ennenkin, h?n kuuli ett? puhuivat h?ist?, ett? pitiv?t puheita ja lauloivat, vaan mit? tuo kaikki merkitsi, siit? h?n ei selville p??ssyt. H?nen korvissansa kohisi ja suhisi, niinkuin kosken kohina. Kun h?n oli saanut kaikki reilaan, riensi h?n yl?s luhdille ja heitt?ytyi er??n kirstun p??lle. H?n ei saanut suustansa sanaakaan, vaan v??ntelihe ja k??ntelihe kuin sairas. Viimein sanoi h?n tuskissaan: oi Jumal' auta minua! H?n ei rauhaa eik? lepoa saanut, h?n heittihe sinne t?nne -- ei. -- H?n hyp?hti seisaalle ja istui taas kannelle, painoi otsaa k?siins?, ik??nkuin saadaksensa sill? ajatuksista kiinni. Kun tuo ahdistus v?hitellen poistui oli niinkuin taakka rinnallakin olisi helpompi, mutta nyt h?nen katseensa oli muuttunut niin kummallisen tuimaksi. Melkein olisi voinut pel?t? ett? h?n oli j?rke? vailla ja mietti jotain pahaa, semmoinen oli h?nen katsantonsa. H?n ei liikahtanut kirstulta pois, vaan tuijotti eteens? ilmaan. Kyyn?sp??t piti h?n polvillaan ja sormet olivat hiuksissa. Selv? oli ett? Marit jotain mietiskeli, vaikk'ei ollut helppo tiet?? mit?. N?in h?n istui monta tuntia, mutta sitten nousi h?n yht'?kki?. H?n heitti p??h?ns? silkkihuivinsa ja hiipi sukkasillaan portaita alas. Vaan tultuansa ulos ja pantuansa keng?t jalkaan, lensi h?n hurjasti kivien ja kantojen yli sinne, josta viulun ??nt? kuului ja iloinen melske h??tuvasta. H?n kyseli, -- niin, t?ss?h?n Anders h?it? vietti. H?n pyysi saada puhutella sulhasta ja l?hetettiin noutamaan h?nt?. Anders oli k?ynyt iloiseksi h??-juomasta ja tuli m?ke? alas aidan luo ja siell? -- seisoi Marit h?nen edess?ns?. Kohta h?n ei tuntenut Marit'ia, vaan sitten joutui h?n h?mille ja vet?ysi pari askelta taaksep?in.
Marit meni aivan likelle h?nt?.
"Niin, min? se olen kun olenkin", sanoi h?n ja katseli suoraan Anders'in silmiin.
"Oletko sin? ulkona t?ss? kauniissa ilmassa?" sanoi h?n ja oli hakevinansa jotain liivien taskusta.
"Niin, min? t?ss? olen!" sanoi Marit katkerasti