Lalli; Tuomas piispa; Maunu Tavast | Page 9

(pistäen päänsä jälleen esille): Äiti!
KERTTU: Niin, lapseni?
SINIKKA: Miksi noidanhenget aina myrskyllä liikkuvat?
KERTTU: Nehän ne juuri myrskyn synnyttävät.--(Vaitiolo. Alkaa
itsestään kertoilemaan.) Kolme on solmua tietäjällä. Kun ukko
ensimmäisen solmunsa avaa, niin siitä jo tuima tuuli on tullakseen. Kun
toisen, niin lumi pilvenä pyryää, tiet ja talot hankiin hautautuvat. Mutta
kun iso mies kolmannen solmun irroittaa, silloin on myrsky
maailmankaato, puut poikki ruskavat ja kaikki pedot metsässä
vapisevat. Sillä silloin Lappi liikkuu.
SINIKKA: Ja isä kun läksi!
KERTTU (hymähtäen): Ei Lapin ilma Lallille pahaa tee.--Tietäjän
tuttava on isäsi. Kyllä Kaikkivalta omansa varjelee.
(Vaitiolo.)
SINIKKA (varovasti): Luuletko. että--hän lähti matkamiehiä takaa
ajamaan?
KERTTU: Lähti kontiota kolkkaamaan. Etkö kuullut?
(Vaitiolo.)
SINIKKA: Äiti!
KERTTU: Nuku, lapseni, nuku!
SINIKKA: Minua niin pelottaa.

KERTTU: Mikä?
SINIKKA: Ettei isä vain Ingolle pahaa tekisi.
KERTTU: Isäsikö?--(Hymähtäen.) Jos saavuttaa, saattaapa vähän
kovistellakin oman käden käyttäjiä.
SINIKKA (säikähtäen): Äiti!
KERTTU: Leikkiähän minä laskin, lapsi kulta, leikkiä.--Eihän isä heille
mitään pahaa aio. Muuten lylyn lumelle lykkäsi.
SINIKKA: Mutta miksi otti hän kirveen mukaansa?
KERTTU: Ka, eihän sulin käsin painiin mesikämmenen kanssa mennä.
SINIKKA (itsepintaisesti): Mutta miksi huusit sinä hänen jälkeensä: »et
enää saavuta heitä».
KERTTU: Ettei hän tosiaankaan turhan tautta matkamiehiä
ajaisi.--Eikä ajakaan. Karhun kaatoonhan isäsi on koko viikon aikonut.
Siksi kirveenkin tahkosi.
(Vaitiolo.)
SINIKKA: Äiti!
KERTTU: Niin, lapseni?
SINIKKA: Minä pelkään, että isä tappaa heidät!
KERTTU (tyynesti): Ei isäsi miesmurhaa tee.
SINIKKA: Hän oli niin hirveä hahmoltaan, kun hän läksi. En ole isää
vielä ikinä nähnyt sellaisena.
KERTTU: Hiljainen mies on isäsi, ei tahdo pahaa kenellekään. Mutta
ihmiset eivät anna hänen olla rauhassa. Siksi hän joskus vihastuu.

SINIKKA: Vihoissaan vielä tuhotöitä tekee.
KERTTU: Ei ole tehnyt ennenkään.--Pian iloisena miehenä metsältä
palajaa. Silloin täällä hilpeät peijaat pidetään, karhu tupaan
kannetaan.
SINIKKA: Eihän isä ole ennenkään karhun peijaita pitänyt?
KERTTU: Pitää vielä, pitää. Kaikki kylän miehet kestiin käsketään,
virret viritetään, kisat päiväkautiset karkeloidaan. Siinä kihlat
vaihdetaan...
SINIKKA: Äiti! Minä en huoli muista kuin Ingosta.
KERTTU (loruillen kuin lapselle): Huolit, lapseni, huolit. Tulevat
Turusta kosijat, toiset Kokemäeltä vierähtävät...
(Kova tuulenpuuska. On kuin ulko-ovea rynkytettäisi.)
SINIKKA (parkaisten): Nyt ne tulevat!
KERTTU: Ketkä?
SINIKKA: Noidanhenget! Huone huojuu, kattotorvi tohisee...
KERTTU: Tuntuu nyt tietäjä kolmannen solmunsa
aukaisseen.--(Sytyttelee pärettä ja saa sen jo tuleen leimahtamaan.
Silloin kova ryske eteisessä, ovet lentävät auki, päre sammuu, kylmä
viima puhaltaa läpi huoneen.) Taatto taivahinen.
SINIKKA: Äiti! (Pakenee karsinanpuolelle.)
KERTTU (sytytellen pärettä): Mene ja telkeä eteisen ovi!
SINIKKA: Äiti! Minä en tohdi!
KERTTU: Kuulitko? Särkee tuuli oven.--(Saa päreen syttymään, tuuli
sammuttaa sen taas.) Näetsen! Porot silmille tulevat! (Selvitellen
silmiään.) Sulje ovi!

SINIKKA (on sutiputi pukeutunut): Ka, eiväthän nuo purematta
nielle.-- (Menee eteiseen ja sulkee ulko-oven, kompastuu, kirkaisee ja
palajaa takaisin kauhistuneena, väristen kuin haavanlehti.) Äiti! Äiti!
KERTTU (on saanut päreen palaamaan): Noh? Kah? Susiko siellä
oli?--Kun päänsä puhki seinään lentää...
SINIKKA (vavisten): Siellä...
KERTTU: Mikä hätänä? Mikä siellä oli?
SINIKKA: Siellä--on--kuollut mies--eteisessä.
KERTTU: Häh? Uneksitko sinä seisaallasi?--Missä?
SINIKKA: Siellä.--(Seuraa pelokkaasti äitiään kynnykselle.) Äiti! Se on
Inko!
KERTTU (valaisten miestä päreellään): Eihän se kuollut ole. Eläähän
tuo. Etkö näe? Käsi liikkuu...
SINIKKA: Inko! Inko! (Syöksyy hänen luokseen.) Mutta miksi hän ei
nouse ylös?
KERTTU (kopistaen Inkoa kenkänsä kärellä): Nousetko pois siitä! Kah!
Tokko pääset!
SINIKKA: Elätkö?
INKO (uikuttaen): I-ihmiset, hyvät ihmiset!
KERTTU: Oletko ulisematta siinä!--Tuosta nyt koko vastuksen jätti!--
Tuletko tupaan vai jäätkö kartanolle? Ei tässä sinun tähtesi ruveta
lämmintä harakoille laskemaan.
SINIKKA: Äiti, näethän, että hän on sairas.
KERTTU: Mikä hänellä on? Terve kuin pukki. Siinä vain suotta
kuvattelee.--Kah, nousetko! Eikö ole sanasta apua?

INKO: I-ihmiset, hyvät ihmiset--
(Pääsee Sinikan saattamana tupaan. Kerttu sulkee oven vihaisesti
heidän perästään. Inko vaipuu väsyneenä lautsalle ovensuuhun.
Vaitiolo.)
SINIKKA (sulatellen hänen sormiaan): Elätkö vielä, armas?--Äiti,
näetkö hänen kätensä ovat aivan jäätyneet.
KERTTU: Välipä tuosta, jos olisi jäänytkin hangelle. Äläs eto kalu!--
Ja missä sinulla on hevonen? Häh?
INKO (uikuttaen): Oivoivoivoi--
KERTTU: Lienet avantoon ajanut? Silloin on sinulla kiukka lähtö tästä
talosta.
SINIKKA: Kunne kyyditsit pyhän miehen?
INKO (kalistaen hampaitaan): Kuolemaa kyydinnyt olen, Manan
matkamiestä opastanut--
KERTTU: Lienee missä päänsä täyteen juonut. Huulet tyhjää höpisevät,
silmät päässä pyörivät kelvottomalla.
SINIKKA: Äiti, etkö näe, että hän on henkitoreissaan?
KERTTU: Hän! Ei hänestä henki niin hevillä lähde.--(Ärjäisten.)
Minne hevosen jätit, hirtehinen!
SINIKKA: Inko, armas Inkoseni, voitko puhua?
INKO: I-ihmiset, hyvät ihmiset, jos tietäisitte...
KERTTU (säpsähtäen): Onko jotakin tapahtunut?
SINIKKA: Kohtasiko taatto teidät?
KERTTU: Etkö sinä saa suutasi auki? Puhu!

INKO: Hirveitä tapahtunut on. Tuoni tiellä vastaan tuli, kirves kiiluva
kädessä talvitietä hiihti...
SINIKKA: Isä se oli.
KERTTU: On voinut joku muukin olla.
INKO: Ei ollut ihmisen näköinen se. Pää pilviä piteli, taivas myrskynä
perässä tuli.
KERTTU: Lie ollut Lappi hiihtämässä.
SINIKKA: Varmaan oli korven Kaikkivalta kulkemassa.
INKO: Kuolema se oli. Vihurina vastaan vihelsi.--(Lokattavin leuvoin.)
Näin minä kirveen välkähtävän...
SINIKKA: Äiti! Äiti!
KERTTU: Kerro!
INKO: Henkeni hädässä huusin. Kuulin selvään, kuinka hän pyörähti
kannaksille. Minä hevosta hoputin, Köyliön järven jäällä se kuoliaaksi
kaatui.
KERTTU: Hevonen? Ristus ja Maaria! Siitä ei Lalli sinulle hyvää
laula.
INKO: Siinä vasta tohdin jälelleni katsahtaa...
KERTTU: Noh?