Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen äärimmäisellä rajalla | Page 5

h?n j?lleen nousi veden pinnalle hengitt?m??n, oli h?n jo monen kyyn?r?n p??ss? ruuhesta, ja se h?t?inen silm?ys, jonka h?n vilkaisi taaksensa, ilmoitti kuinka paljon h?n pelk?si kuoloa tuottavaa tervehdyst? vihollisen pyssyst?. Mutta Hirventappaja ei ryhtynyt mihink??n vihollisuuksiin; h?n kiinnitti ruuhen toisten per??n ja rupesi soutamaan j?rven sel?lle p?in niin kiiruusti, ett? h?n, kun indiani nousi maalle, puistaen itse??n kuin kastunut koira, ja riensi pyssy?ns? ottamaan, jo oli kaukana pyssynkantaman ulkopuolella.
Vanhan tavan mukaan rupesi nuorukaisemme puhelemaan itsekseen viimeisist? tapahtumista, samassa jatkaen soutoansa m??r?tty? matkansa m??r? kohti.
"Hyv?, hyv?", sanoi h?n, "v??rin olisin tehnyt, jos syytt? olisin surmannut ihmisen. El?m? on rakasta kaikille, eik? sit? pid? s??lim?tt? riist?? sen, jolla on valkean lahjat. Mets?l?inen oli Mingo, se on tosi, enk? ep?ile ollenkaan, ett? h?n on ja koko elinaikansa tulee olemaan kirottu matelija ja maankulkija, mutta t?m? ei ole mik??n syy, jonkat?hden unhottaisin lahjani ja v?rini. Ei, ei, antaa h?nen menn?; jos kerran viel? tapaamme toisemme pyssy k?dess?, niin silloin saamme n?hd? kummallako on rohkeampi syd?n ja tarkempi silm?. -- Haukansilm?! T?m? ei ole mik??n huono nimi sotilaalle ja kuuluu paljoa miehuullisemmalta ja urhokkaammalta kuin Hirventappaja. Aluksi t?m? ei ole huono nimi ja on rehellisesti ansaittu. Jos Chingachgook olisi t?m?n tehnyt, menisi h?n kotia ja kehuisi urot?ill??n, ja p??llik?t kutsuisivat h?nt? paikalla Haukansilm?ksi; mutta valkean miehen ei sovi kehua, vaikka on vaikea ymm?rt??, kuinka t?m? tapaus voi tulla tunnetuksi, jos en kerro sit? alusta loppuun saakka. Hyv?, Jumalassa on juoksun m??r?, niin t?ss? kuin kaikissa muissakin tapauksissa; siihen luotan palkkani suhteen."
N?in ilmoitettuaan heikon puolensa, jatkoi nuorukainen soutamista linnasta kohden, niin pikaisesti kuin per??n otetut ruuhet sallivat.

TOINEN LUKU.
Chingachgook ja Hirventappaja. -- Wah-ta-Wah'in vapauttaminen.
Wah-ta-Wah tai Hist-oh-Hist, niinkuin t?m? nimi kuuluu englannin kielell? [Suomen kielell?: ??neti-oi-??neti], oli er?s nuori delavarelais-tytt?, jonka Chingachgook oli kihlannut. H?net olivat Irokesit tai Mingot, niinkuin Hirventappaja heit? nimitti, v?h?? ennen vanginneet, ja sen mukaan kuin Hetty Hutter, Bisamrotta-linnasen omistajan tyt?r tiesi kertoa, oleskeli h?n vartioineen j?rven rannan l?heisyydess?. Hetty oli, n?et, my?skin ollut indianien vankina, mutta ollen heikkop?inen, oli h?n p??stetty vapaaksi ja palannut kotiinsa. Hist (n?in kutsumme lyhyyden vuoksi indianitarta) oli h?nt? my?ten laittanut sanan sulholleen, ilmoittaen koettavansa tavata h?nt? er??ss? osoitetussa paikassa seuraavana y?n?, silloin kuin er?s suuri, kirkas t?hti ensi kerran n?kyi kunnasten takaa. Chingachgookin ja Hirventappajan t?rkeimp?n? tarkoitusper?n? oli nyt tavata Histi? ja jos mahdollista vapauttaa h?net vankeudesta.
He ryhtyiv?t t?ytt?m??n t?t? vaarallista ja vaikeata teht?v?? sellaisella j?ykkyydell? ja tyyneydell?, kuin se olisi ollut heid?n kahdeskymmenes, eik? ensimm?inen sotaretkens?. Indiani asettui ruuhen kokan puolelle, ik??nkuin l?hemm?ksi sit? kaunista vankia, jonka aikoivat vapauttaa, ja Hirventappaja istui per?? pit?m??n.
Hirventappaja ei ohjannut ruuhta suoraan sit? nient? kohti, jonka yl?puolelle Hist oli m??r?nnyt yhdynt?paikan, vaan k??nsi sen kokan viisto-suuntaan j?rven keskustaan p?in, jonka kautta se paikka, miss? vihollinen oli, joutui suoraan heid?n eteens? ja he sit? paitse p??siv?t soutamasta ymp?riins? rantaa pitkin. Vaikka ei oltu tiedusteltu Chingachgookin mielt? t?m?n suunnan suhteen, joka n?ytti viev?n h?net p?invastaiselle taholle kuin tarkoitus oli, niin k?sitti h?n kuitenkin paikalla t?m?n kulkusuunnan v?ltt?m?tt?m?ksi ja jatkoi tyynesti soutamistansa. Muutamissa minuutissa kulki ruuhi tarpeellisen matkan p??h?n, jolloin molemmat nuorukaiset ik??nkuin luonnonvetoisesta sopimuksesta lopettivat soutamisen, ja ruuhi pys?htyi melkein paikalla.
Pimeys pikemmin lis??ntyi kuin v?heni, vaan kumminkin voi viel? siit? paikasta, jossa seikkailijamme olivat, eroittaa vuorten haahmo-piirteet. Turhaan katseli kuitenkin Chingachgook it??np?in n?hd?kseen edes vilaukselta tuota merkiksi m??r?tty? t?hte?, sill? vaikka pilvet olivat hieman hajonneet taivaan-ranteella, olivat ne kumminkin kylliksi paksut k?tkem??n kaikki niiden takana olevat esineet.
Seikkailijat pitiv?t nyt hiljaisen keskustelun ajankulusta, ja Hirventappaja v?itti, ett? muutamia minuutia viel? kuluisi ennenkuin t?hti kohoisi taivaanranteelle, vaan Chingachgook malttamattomuudessaan selitti y?n jo pitk?lle kuluneen ja vakuutti kihlattunsa varmaankin jo odottavan h?nt? rannalla. H?n menettelikin oman mielipiteens? mukaan, ja suurimmalla taidolla ja varovaisuudella ohjattiin siis ruuhi m??r?tty? yhdynt?paikkaa kohti. Airoja nostettiin ja laskettiin veteen ihan ??nett?m?sti, ja kun oli p??sty noin sadan kyyn?r?n p??h?n rannasta, veti Chingachgook aironsa ruuheen ja tarttui pyssyyns?. Tultuansa l?hemm?s rantaa, huomasivat miehet laskeneensa liian paljon pohjoista kohti, ja kun sent?hden oli muutettu suuntaa, n?ytti ruuhi paljaan vainun voimalla liikkuvan eteenp?in; niin varovaiset olivat kaikki sen liikkeet.
Kun sen pohja viimeinkin raappi rannan hiekkaa, astui Chingachgook maalle ja tutki varovaisesti rantaa ruuhen kummaltakin puolelta. Histi? tiedusteleminen oli kumminkin turhaa, ja takaisin palattuaan piti h?n hiljaisen keskustelun Hirventappajan kanssa, joka my?skin oli noussut maalle. Indiani v?itti heid?n erehtyneen yhdynt?paikan suhteen, jota vastoin h?nen yst?v?ns? selitti, ett? olivat tainneet erehty? ajan suhteen. Heid?n t?st? viel? keskustellessa, hajosivat pilvet hieman ja tuo odotettu t?hti kimelti esiin er??n m?nnyn oksien v?list?. T?m? oli kaikin puolin hyv? enne, ja nuorukaiset seisoivat pyssyjens? nojassa tarkasti kuunnellen l?henevien askelten rapinaa. Usein kuului ??ni?, joihin sekaantui tukahutettuja lasten huutoja ja indianilais-naisten alhaista, mutta soinnukasta naurua. Koska mets?l?iset ovat eritt?in varovaisia ja harvoin tarinoivat kovalla ??nell?, ymm?rsiv?t seikkailijamme nyt kuuluvista ??nist?, ett? leiri oli l?heisyydess?. Mutta vaikka he valkean loisteesta, joka valaisi korkeampia puunoksia, voivat huomata tulen olevan viritetyn mets??n, oli kumminkin heid?n olopaikastaan mahdoton p??tt?? kuinka likell? se oli.
Nelj?nneksen tuntia