Kuvauksia metsäelämästä sivistyksen äärimmäisellä rajalla | Page 4

pyssyn, pani sen omansa kera ruuheen ja palasi sitten haavoitetun vihollisensa luokse.
"Kaikki vihollisuus teid?n, punanahka, ja minun v?lill? on nyt loppunut", sanoi h?n; "voitte olla t?ydellisesti rauhoitettu p??nahan riist?misen ja muun pahoin pitelemisen suhteen. Minun lahjani ovat valkean miehen, kuten jo olen sanonut, ja toivon ett? k?yt?kseni my?skin tulee olemaan niiden mukainen".
"Vett?", sammalsi onneton mets?l?inen, "antamas indianiraukalle vett?"!
"Vett? saatte, vaikka tahtoisitte juoda koko j?rvellisen. Min? kannan teid?t tuonne alas, niin voitte tyydytt?? tarpeenne. Taitaa olla kaikkein haavoitettuin laita sellainen, niin on minulle sanottu -- vesi on heid?n paras virvoitusaineensa ja suurin nautintonsa."
Hirventappaja otti indianin syliins? ja kantoi h?net j?rvenrannalle. Annettuaan h?nen juoda, istahti h?n kivelle, pani indianin p??n polvelleen ja koki vointinsa mukaan lohduttaa ja rauhoittaa h?nt?.
"V??rin tekisin, sotilas, jos sanoisin, ett'ei teid?n p?iv?nne nyt ole p??ttyneet", alkoi h?n, "ja sent?hden en tahdo sit? teilt? salata. Olette jo el?nyt sivu keski-ij?n ja katsoen siihen el?m?nlaatuun, jota viet?tte, olette el?nyt kylliksi kauan. Sek? puna- ett? keltaihoiset kuvailevat, ett'eiv?t tule ikuisesti nukkumaan, vaan toivovat saavansa jatkaa el?m?? toisessa maailmassa. Jos olette ollut hurskasmielinen indiani, niin tulette l?yt?m??n autuaalliset mets?stysmaanne, ja vaikka minulla on omat mielipiteeni t?st? asiasta, niin olette luullakseni kylliksi vanha ja kokenut, ett'ette tarvitse tarkempia selityksi? n?ist? seikoista n?in nuorelta miehelt? kuin min? olen."
"Hyv?", sammalsi indiani, jonka ??nell? viel? nytkin, kun elon viimmeiset kipin?t olivat sammumaisillaan, oli tuo syv? sointu. "Nuori p??, vanha ?ly -- nuori syd?n my?skin. Vanha syd?n sitke? -- ei kyynel?itse. Kuulemas indiania kun h?n kuolee ja ei tarvitsemas valehdella. Mik? olemas nimenne?"
"Hirventappaja on nykyinen nimeni, vaikka Delavarit ovat sanoneet, ett? kun palaan t?lt? sotaretkelt?, niin saan miehev?mm?n nimityksen, jos n?et, tulen sellaisen ansaitsemaan."
"T?m? nimi hyv? poikaselle -- huono nimi sotilaalle. Kohta saatte paremman, ei mit??n pelkoa tuolla", virkkoi indiani, ja ponnistaen kaikki voimansa l?i h?n Hirventappajata rintaan, "silm? -- tarkka, sormi -- salaman nopea, t?ht?minen -- kuolema, mahtava sotilas pian. Hirventappaja -- Haukansilm?, Haukansilm? -- puistamas k?tt?."
Hirventappaja -- tai Haukansilm?, joksi h?nt? nyt ensi kerran kutsuttiin -- tarttui mets?l?isen k?teen, ja samassa veti indiani viimmeisen henk?yksens?, silm?t kummastuksella kiintynein? t?m?n muukalaisen kasvoihin, joka oli osoittanut niin suurta sukkeluutta, taitoa ja uskallusta n?in koittelevan ja h?nelle oudon kohtauksen sattuissa.
"H?nen henkens? on mennyt", sanoi Hirventappaja surullisella, tukahutetulla ??nell?. "No niin, n?in k?ypi meille kaikille ennen tai my?hemmin, ja onnellisin se, oli sitten ihon v?ri mik? hyv??n, joka on parhaiten valmis ottamaan sit? vastaan."
Hirventappaja asetti kuolleen mets?l?isen ruumiin istuilleea selk? kive? vasten, katsoen tarkasti ett'ei se kaatuisi tai saisi sellaista asemaa, jota mets?l?isen arka, vaikkapa eksynyt kuvailus voi katsoa sopimattomaksi. Kun t?m? oli tehty, seisoi nuorukainen ja katseli kaatuneen vihollisensa ankaroita kasvoja jonkunlaisella surullisella hajamielisyydell?. T?m? haihtui yht'?kki?, kun h?n n?ki toisen indianin muutaman sadan kyyn?r?n p??ss? j?rven rannalla. T?m?n, joka selv??n my?skin oli vakooja, olivat pyssyn laukaukset houkutelleet t?nne, ja h?n kiiruhti metsik?st? esiin niin v?h?ll? varovaisuudella, ett? Hirventappaja huomasi h?net ennenkuin itse tuli huomatuksi. Samassa kuin t?m? tapahtui, johon ei ollut kuin silm?nr?p?ys, p??sti h?n kovan ulvonnan, johon tusina ??ni? vuoren eri osista vastasi. Nyt ei en?? ollut aikaa viipy?, ja seuraavassa tuokiossa kulkikin ruuhi kaukana rannasta, pitk?in ja voimakasten aironvet?m?in eteenp?in kiid?tt?m?n?.
Koska Hirventappajalla ei en??n ollut mit??n syyt? viipy? niemen l?heisyydess?, valmistautui h?n kokoomaan ruuhia, vied?kseen ne linnan tyk?. L?hin oli pian pantu h?nen veneens? per?ss? kulkemaan, kun sit? vastoin toinen oli kulkenut loitommalle poisp?in. H?nt? kummastutti, ett? t?m? vene oli l?hemp?n? rantaa kuin se olisi ollut, jos ainoastaan tuo heikko tuuli olisi sit? kulettanut eteenp?in. H?n rupesi sent?hden luulemaan, ett? joku n?kym?t?n virta kuletti sit?, ja joudutti soutoansa saadakseen ruuhen kiinni, ennenkuin se tuli mets?n vaaralliseen l?heisyyteen. H?nen tultuaan ruuhta likemm?s, n?ytti se kulkevan huomattavasti eteenp?in, ja t?m? liike n?kyi viev?n sit? maalle p?in, koska se oli sivuttain tuulta vasten. Salaisuus selveni, sittenkuin pari vahvaa aironvet?m?? oli vienyt h?net viel? l?hemm?ksi.
Jotain liikkui edes takaisin vedess? sill? puolen ruuhta, joka oli poisp?in h?nest?, ja Hirventappaja huomasi pian sen olevan paljaan ihmisk?sivarren. Indiani makasi ruuhen pohjalla ja kuletti sit?, k?ytt?en k?sivarttansa airona, hiljaa mutta vakaasti rantaa kohti. Hirventappaja oivalsi heti, ett? mets?l?inen, sill'aikaa kuin h?nell? itsell??n oli ollut tekemist? vihollisen kanssa niemell?, oli uinut ruuhen luokse, ottanut sen haltuunsa ja koetti nyt vied? sit? talteen.
Varmana siit?, ett'ei ruuhessa olevalla indianilla ollut asetta, ei Hirventappaja ep?illyt l?hesty? ruuhta, jossa mets?l?inen oli, eik? huolinut ottaa pyssy?ns?k??n k?sille. Heti kuin mets?l?inen veden loiskeesta huomasi toisen ruuhen olevan l?hell?, hypp?si h?n pyst??n, huudahtamisella ilmoittaen suuren h?mm?styksens?. "Jos nyt olette kylliksi huvitellut siin? ruuhessa, punanahka, niin tehnette viisaimmin, jos suoriatte veteen takaisin," sanoi Hirventappaja, est?en ruuhtaan sattumasta yhteen sen ruuhen kanssa, jossa mets?l?inen oli. "T?llaisissa tapauksissa olen kylliksi my?ntyv?inen, enk? tahdo vuodattaa vertanne, kun vaan paikalla l?hdette tiehenne."
Mets?l?inen ei ymm?rt?nyt englannin kielt?, vaan ei h?n kumminkaan voinut erehty? puheen tarkoituksen suhteen. Kenties my?skin valkean miehen saatavissa olevan pyssyn havaitseminen joudutti h?nen p??t?st?ns?. H?n vet?ysi kokoon kuin hypp??m?isill??n oleva tiikeri, p??sti ulvonnan, ja tuossa tuokiossa oli h?nen tumma ruumiinsa kadonnut aaltojen alle. Kun