Kuvauksia ja unelmia | Page 4

päivänä, jokaisen kaupungin vanhempien ja

tuomarien kanssa, siihen asti kuin meidän Jumalamme viha kääntyy
meistä tämän syyn tähden."
Mutta Bani istui liikkumatta, kuni ukkosen iskemänä, ei kääntänyt kättä,
ei hievahuttanut huulta. Mutta kun kansa alkoi hajaantua, silloin hän
nousi.
Näöltänsä oli hän kuin tulenliekki ja pukunsa liehui myrskyssä, mutta
pitkä, kihara tukka riippui nyt suorenneena ympäri päätä ja virtana
valui siitä vesi. Niin astui hän esiin pappein ja vanhimpain eteen ja
sanoi: "Seis! Elkää harjoittako vääryyttä Herran, Israelin Jumalan,
nimessä! Täytyykö viattoman kärsiä syyllisen rinnalla?
Karkoitettakoon ne, jotka epäjumalain-palvelusta ja sopimatonta menoa
ovat harjoittaneet, karkoitettakoon vaan. Mutta katsokaa! Mullakin on
vaimona Moabilainen nainen. Ken ei hänen hurskauttaan ja
jumalanpelkoaan tuntisi? Onko viaton karitsa petojen kera
karkoitettava?"
Mutta silloin huusi kaikki kansa: "Miksi Banin suhteen yksistään
tehtäisiin poikkeus, jotta Herran viha meitä hänen tähtensä kohtaisi?" Ja
he huusivat ja melusivat niin, ett'ei Bani saanut puhua enempää.
Viimein syöksi hän raivostuneena kotiinsa.
"Simrit," huusi hän heti sisälle tullessansa, lähtekäämme pois täältä!
Pane kokoon omasi ja lapsen tavarat ja tarpeelliset talouskapineet.
Aasit ja kamelit ovat pian valmiit. Matkustamme pois."
"Bani, oi herrani, miksis noin vihastut? Mitä on tapahtunut?"
Bani kertoi nyt Simritille, että muukalaiset vaimot ja lapset piti
eroitettaman Israelin kansasta ja sanoi sitten: "Sinua en koskaan hylkää.
Tahdon luopua isästä ja äidistä ja jäädä vaimoni luokse. Matkustamme
vieraille maille".
Itkien polvistui Simrit ja rukoili Israelin Jumalalta voimaa. Sen jälkeen
nousi hän ja sanoi: "Ei suinkaan, oi Bani, pidä sinun luopua kansastasi
tullaksesi muukalaiseksi pakanain seassa vaimosi tähden. Katso! Olet
kansasi päämiehiä. Minkälaista esimerkkiä näyttäisit, ettäs

ensimmäisenä rikkoisit Herran käskyä? Katso, minä lähden. Anna
mulle jotakin, jotta voisin elää ja kasvattaa poikasi, niin tahdon etsiä
turvapaikkaa itselleni maasi rajaseuduilla, jotta näkisin uhrisavun
Herran alttarilta ja tuntisin kukkien tuoksun maasi niityiltä. Sinä otat
vaimoksesi jonkun Israelin tyttäristä ja pian unhotat Simritin. Katso, ei
sovi minun valittaa, olenhan omistanut niin paljon. Herra antoi, Herra
otti, kiitetty olkoon Herran nimi".
"Ensimmäisenä päivänä kymmenennessä kuukaudessa istui Esra pappi
ja päämiehet heidän isäinsä seurakuntain seassa ja erottivat he niin pois
kaikki muukalaiset vaimot ja heidän lapsensa seurakunnasta."
Bani oli tuskasta raivoissaan. He asettivat vahteja häntä vartioimaan ja
Simrit ja hänen poikansa ja palvelijattarensa nostettiin kamelien
selkään ja he saivat oppaan, jonka tuli viedä heidät Simritin sukulaisten
luokse.
Mutta Simrit sanoi: "Ei suinkaan sukulaisteni luo, sillä he ovat minut
hyljänneet, sentähden, että käännyin Israelin Jumalan palvelijaksi ja
seurasin Bania tänne".
Silloin kehottivat ne, jotka olivat määrätyt häntä pois viemään, häntä
ilmoittamaan, minne hän halusi tulla viedyksi. Sitä ei Simrit tiennyt,
vaan pyysi heitä viemään häntä minne vain tahtoivat, kyllä kaiketi
Herra hänelle kodin antaisi.
Mutta kun he asettivat Simritin kamelin selkään ja matkue lähti
liikkeelle, silloin pettivät hänen voimansa ja hän vaipui tunnottomana
alas. Samassa tuli Esra astuen sitä samaa tietä ja sanoi:
"Ken on tämä nuori vaimo?"
Ja kansa, joka ylt'ympärillä seisoi, vastasi itkien, että se oli Simrit,
Banin vaimo, joka oli antanut omaisuutensa Herran huoneelle ja nyt
lapsinensa oli lähdössä maanpakoon:
Ja Esra kyseli edelleen. Silloin vastasi hänelle Simritin vanha hoitaja,
joka itki emäntänsä vieressä: "Herra, kun ruhtinaat ja kuninkaat

tahtoivat pidättää tätä sydämeni tytärtä hänen omassa maassaan, niin,
kun se mies, jota hän tahtoi seurata, hänkin pyysi Simritiä jäämään
kunniaan ja rikkauteen, silloin vastasi hän, kuten Ruth: "Sinun Jumalasi
on minun Jumalani ja sinun maasi on minun maani." Ja sitten hän sanoi:
"Puolet rikkaudestani tahdon antaa Jumalasi huoneelle." Ja sen on hän
tehnytkin. Jo lapsuudesta saakka olen minä, palvelijattaresi, opettanut
häntä palvelemaan Israelin Jumalaa ja nyt hänet ajetaan pois, kuin
pahantekijää. Kysykää vaan kaikilta näiltä, minkälainen hän on ollut."
Silloin huusi kaikki kansa korkealla äänellä: "Sinä Jumalan mies, elä
anna karkoittaa häntä! Katso, hän on ollut äiti lapsillemme, hänen
aittansa on ollut köyhälle avoinna ja jumalanpelkonsa on ollut kynttilä
meidän teillämme."
Silloin Esra käski, että Simrit vietäisiin takaisin huoneeseensa siellä
virvoitettavaksi ja sitten meni hän jälleen Jerusalemiin, jonne paljon
kansaa häntä seurasi ja jossa vanhimpain neuvosto vielä koossa oli.
Ja hän meni ylös templiin ja rukoili Herralta ymmärrystä tämän asian
käsittelemiseen. Sitten kokosi hän taaskin kansan vanhimmat ja
sukukuntien päämiehet ja kertoi heille Banin vaimosta ja he sanoivat
kaikki yhdestä suusta: "Hänen hurskautensa tähden Herra hänet
vastaan-ottaa."
Kun kansa kuuli tämän tuomion, riensi se takaisin Banin kaupunkiin,
vapautti hänet, koristi häntä seppeleillä ja kantoi häntä ilolla ja riemulla
ympäri, laulaen ja huutaen: "Herran armo pysyy ijankaikkisesti hänen
pelkääväistensä päällä."
Mutta kotonansa oli Simrit polvillansa lapsensa vuoteen vieressä ja
ylisti Herraa siitä suuresta armosta, jonka Hän oli hänelle osottanut.
"Herra olkoon kiitetty, että hän on minulle osottanut ihmeellisen
hyvyyden vahvassa kaupungissa; sillä minä sanoin pikaisuudessani:
minä olen silmäisi edestä sysätty pois. Kuitenkin kuulit sinä minun
rukoukseni äänen, koska minä sinun tykösi huusin."
"Riemuitkaat Herralle kaikki maa, veisatkaat, ylistäkäät ja kiittäkäät."

MANALAN NEITO.
"Elämä on rakkautta."
Tahdotko kuulla tarinaa Kalman tyttärestä?
Tummana vyöryy Tuonen virta. Ken häämöittää sumussa sen rannalla?
Ken lähestyy Manalan pimeätä pirttiä?
Kalma seisoo rannalla. Hän kutsuu Manalan tyttäriä: