Kuninkaan-alut | Page 4

näitä käsiä;
näillä olen raudan kantanut!
ÄÄNI KANSASTA. Ne ovat kirkkaat ja valkoiset, niinkuin ennen!
TOISIA ÄÄNIÄ. Vielä ihanammat!
KOKO KANSA. Hän on totisesti Hookon Sverrenpojan poika!

HOOKON (syleilee häntä). Ole kiitetty, kiitetty, sinä iäti siunattu!
NIKOLAUS PIISPA (käyden jaarlin ohitse). Mieletöintä oli panna
toimeen raudankannanta.
SKULE JAARLI. Ei niinkään, herra piispa, Jumalan täytyi tässä asiassa
puhua.
HOOKON (syvästi liikutettuna pitäen Ingaa kädestä). Nyt se siis on
tapahtunut, jota koko sieluni on niin kiivaasti vastustanut, -- jota
odottaessa sydämmeni on vaikeroinut ja tuskitellut --
DAGFINN BONDE (kansaa kohti). Niin, katsokaa tätä vaimoa ja
ajatelkoon itseänsä jok'ainoa läsnä oleva! Kuka on epäillyt hänen
sanaansa, sillä moniaat pitivät epäilemisen hyödyllisenä?
POOL FLIDA. Epäilys on kuiskannut joka mökissä siitä hetkestä
saakka, kun Hookon kuninkaan-alku lasna kannettiin Inge kuninkaan
kartanoon.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Ja viime talvena se yleni huudoksi ja
leveni korkeaäänisenä maan ylitse pohjoiseen ja etelään; sen voi
luullakseni joka mies todistaa.
HOOKON. Paraiten minä itse voin sen todistaa. Senpä vuoksi olenkin
noudattanut monen uskollisen ystävän neuvoa ja nöyristänyt itseni
syvempään kuin pitkään aikaan kukaan muu kuninkaaksi valittu. Minä
olen raudankannannan kautta todistanut syntyperäni, todistanut
oikeuteni, Hookon Sverrenpojan poikana perimään maan ja
valtakunnan. Minä en tahdo tarkemmin tiedustella, kuka on epäilyksen
pannut alkuun ja tehnyt sen niin korkeaääniseksi, kuin jaarlin
heimolainen sanoo; sen vaan tiedän, katkerasti olen minä sen alla
kärsinyt. Minä olen ollut kuninkaaksi valittu lapsuudesta saakka, mutta
vallan niukasti minulle kuninkaan kunniaa on osotettu, vieläpä siltäkin
taholta, jolta luulisi voivan sitä vakaimmin odottaa. Muistutan
ainoastaan viimeisestä palmusunnuntaista Nidaros'issa, kun astuin
alttarin eteen uhraamaan ja arkkipiispa käänsi selkänsä eikä ollut minua
näkevinään, päästäksensä minua tervehtimästä niinkuin tapa on

kuninkaita tervehtiä. Kuitenkin olisin semmoista helposti jaksanut
kärsiä, mutta ilmi sota oli syttymäisillään maassa ja sitä minun täytyi
estää.
DAGFINN BONDE. Hyvä voi kuninkaitten olla noudattaa viisaita
neuvoja; mutta jos minun neuvoani tässä asiassa olisi kuultu, niin olisi
Hookon Hookoninpoika kylmällä teräksellä eikä kuumalla raudalla
ratkaissut kiistan vihamiestensä kanssa.
HOOKON. Hillitse itses, Dagfinn; se on soveliasta miehelle, jonka
tulee ylimpänä valtakuntaa hallita.
SKULE JAARLI (pienellä hymyllä). Helppo on sanoa kuninkaan
vihamieheksi jokaista, joka kuninkaan tahtoa vastustaa. Minun
mielestäni on se kuninkaalle pahin, joka kieltelee häntä vakuuttamasta
oikeuttansa kuninkaan nimeen.
HOOKON. Kuka tiesi. Jos tässä olisi kysytty ainoastaan minun
oikeuttani, niin on mahdollista kyllä, ett'en sitä olisi niin kalliisti
ostanut; mutta meidän on korkeammalle katsominen; tässä kysytään,
kutsumusta ja velvollisuutta. Minulla on siitä ylevä ja lämmin tunto
rinnassani, enkä minä häpeä sitä lausua, -- minä olen ainoa, joka tällä
ajalla voi onnellisesti ohjata maata; -- kuninkaan-synty siittää
kuninkaan velvollisuuden --
SKULE JAARLI. On niitä täällä toisiakin, jotka antavat itselleen yhtä
kauniita puoltolauseita.
SIGURD RIBBUNG. Minä teen niin, ja yhtä täydellä syyllä. Minun
isoisäni oli kuningas Maunu Erlinginpoika --
HOOKON. Niin, jos sinun isäsi, Erling Steinvæg, oli Maunukuninkaan
poika; mutta useammat sitä epäävät, eikä kukaan ole vielä
raudankannantaa siitä asiasta kokenut.
SIGURD RIBBUNG. Ribbungit ottivat minun kuninkaaksensa ja
vapaasta tahdosta, samalla kuin Dagfinn Bonde ja muut Birkebeinit
pakolla toimittivat kuninkaan nimen sinulle. Hookon. Juuri niin

surkeaan tilaan olette Norjan saattaneet, että Sverren sukuperäisen
täytyy väkisin astua paikkaansa.
GUTHORM INGENPOIKA. Sverren sukuperäinen olen minä yhtä
hyvin kuin sinäkin --
DAGFINN BONDE. Et kuitenkaan yhtenäisessä polvijaksossa
miehestä mieheen.
NIKOLAUS PIISPA. Vaimonpuolinen polvi on välissä, Guthorm.
GUTHORM INGENPOIKA. Sen kuitenkin tiedän, että isäni, Inge
Boordinpoika, laillisesti otettiin Norjan kuninkaaksi.
HOOKON. Sen vuoksi, ett'ei ollut ketään, joka tiesi Sverren pojanpojan
olevan elossa. Siitä päivästä saakka, kun se tuli ilmi, hallitsi hän
valtakuntaa minun holhojanani, eikä muuten.
SKULE JAARLI. Se ei ole toden mukaan kerrottu; Inge oli koko
aikansa kuninkaana täydellä laillisella vallalla ja ilman ehtoja. Totta voi
kyllä olla, että Guthorm'illa on vähän oikeutta; sillä hän on äpärälapsi;
mutta minä olen Ingen veli, aviossa syntynyt, ja laki on puolellani, kun
minä vaadin ja otan täyden perinnön hänen jälkeensä.
DAGFINN BONDE. Niin, herra jaarli, te olette todella ottanut täyden
perinnön, ettekä ainoastaan oman isänne sukuomaisuuden, vaan
päälliseksi kaiken sen, minkä Hookon Sverrenpoikakin jätti jälkeensä.
NIKOLAUS PIISPA. Eipä kaikkia, hyvä Dagfinn. Pidä totuutta
kunniassa; -- Hookon kuningas on pitänyt yhden soljen ja sen
kultavanteen, joka on hänen käsivarressaan.
HOOKON. Olkoon kuinka tahansa; Jumalan avulla voitan jälleen
omaisuutta. Ja nyt, läänitysmiehet ja laamannit, kirkkoveljet ja
päälliköt ja asemiehet, nyt on aika pitää valtakokousta vanhan tavan
mukaan. Tähän päivään saakka olen istunut kädet sidottuna; enkä
luulisi kenenkään oudoksuvan, että ikävöin päästä siteistä.

SKULE JAARLI. Monella on sama mieli kuin teillä, Hookon
Hookoninpoika.
HOOKON (tullen tarkkaavaiseksi). Herra jaarli, mitä tarkoitatte?
SKULE JAARLI. Minä tarkoitan, että kaikilla meillä kuninkaan-aluilla
on sama syy ikävöimiseen. Kaikki olemme olleet yhtä lujasti sidottuina;
sillä ei kukaan meistä ole tiennyt, kuinka kauvas hänen oikeutensa on
ulottunut.
NIKOLAUS PIISPA. Epävakaisina ovat sekä kirkolliset että maalliset
olot olleet; mutta ratkaiskoon nyt pyhän Olavi kuninkaan laki.
DAGFINN BONDE (puoliääneensä). Uusia juonia!
(Hookon ja miehet lähestyvät toisiaan.)
HOOKON. (pakoittaa itsensä levolliseksi ja astuu pari askelta jaarlia
kohden). Tahdon uskoa, ett'en ole tarkoitustanne käsittänyt.
Raudankannanta on todistanut minun perintöoikeuteni valtakuntaan,
enkä