Kuninkaan-alut | Page 3

peräti historiallinen;
sehän oli Hookon Hookoninpojan tehtävä historiassa, sentähden hänen
hallituksensa oli niin onnellinen ja hyödyllinen Norjalle. Jos lukee
Norjan etevimpien historioitsijain kertomukset tästä ajasta, niin täytyy
ihmetellä sitä erinomaista taitoa, jolla Ibsen on voinut draamassansa
kuvaella taistelua tämän Hookonin edustaman uuden kehitysasteen ja
"vanhan tarinan", Skulen ja Nikolauksen pyrintöjen, välillä.

Eipä kuitenkaan Ibsen ole unhottanut että historia on toista kuin taide,
ja ett'ei siis historiallinen todenperäisyys yksistään riitä suuren draaman
aikaansaamiseen, vaan että henkilöitten täytyy osottaa vilkasta
persoonallista sielunelämääkin. Niin onkin laita sekä tässä että Ibsenin
edellisissä historiallisissa draamoissa.
Jo Catilinassa esiintyy, niinkuin Ibsen itse sanoo, paljon siitä, jota
tekijän myöhemmät teokset koskevat: "taistelu ky'yn ja halun, tahdon ja
mahdollisuuden välillä". Samaten tässä ristiriita kolmen
kuninkaan-alun välillä ei yksistään synny siitä että Hookon edustaa
"uutta", Nikolaus ja Skule sitä vastoin "vanhaa tarinaa", vaan myös siitä
että Hookon itse uskoo oikeuteensa, molemmat muut epäilevät ja
horjuvat. Tämä Hookonin luottamus kutsumukseensa on hänen
väkevyyden-vyö, se vaikuttaa että muutkin häneen luottavat. Hän
kuulee "Herran pettämättömän äänen huutavan sisässänsä: sinun pitää
toimittaman suuri kuninkaan-työ Norjassa". Ja kun Skule on ottanut
kuninkaan nimen, hän uskaltaa kysyä: "Jumala, Jumala -- miksi
rankaiset minua niin kovasti, minua, joka en ole mitään rikkonut?".
Mutta pian hän havaitseekin rikkoneensa, Ingaa ja Margaretaa vastaan,
joilta hän on sulkenut sydämmensä, voidaksensa muka siten paremmin
täyttää kuninkaallisia velvollisuuksiaan. Nyt hän tunnustaa rikoksensa
ja siten yhdistyttyänsä äitiinsä ja vaimoonsa on hän taas vahvistunut.
"Tulkoon mitä tahansa, minä tunnen itsessäni Herran voiman!".
Vastakohtina Hookoniin ovat Nikolaus, jolla on palava himo
hallitsemaan, mutta jolta kyky puuttuu, ja Skule, joka himossa on
Nikolauksen vertainen samassa kuin hänellä on kykyäkin. Mutta
kuitenkin hänen itsensä täytyy myöntää: "Minä olen kuninkaan käsi,
kentiesi kuninkaan pääkin mutta Hookon on täysi kuningas".
Luottamus, joka Hookonissa on niin vahva, se puuttuu Skulelta, Ja
tähänkin seikkaan näemme persoonallisen syyn: Skule on samaten kuin
Hookon kutistanut osan sisällisestä elämästänsä; hänkin jää vieraaksi
niille, jotka häntä innokkaasti rakastavat. Mutta koska hän on sen
tehnyt itsekkäisessä tarkoituksessa niin tuo synti on hänelle
turmiollisempi kuin Hookonille; vasta kun on liian myöhään hän tuntee
ja tunnustaa mitä hän on rikkonut.

Täten yhdistämällä kuvailtujen henkilöitten persoonallisen ja
historiallisen elämän suurellaiseksi kokonaiskuvaksi on Ibsen luonut
teoksen semmoisen että joku arvostelija on voinut sanoa
Kuninkaan-alut "ehkä suurimmaksi draamaksi, joka on näyttämölle
annettu Shakespearen ajoista saakka".
VALENTIN VASENIUS.

KUNINKAAN-ALUT

Henkilöt:
HOOKON HOOKONINPOIKA, Birkebeinien valitsema kuningas.
Inga VARTEIGIN ROUVA, hänen äitinsä. SKULE JAARLI.
RAGNHILD ROUVA, hänen puolisonsa. MARGARETA, hänen
tyttärensä. SIGRID, jaarlin sisar. GUTHORM INGENPOIKA.
SIGURD RIBBUNG. NIKOLAUS ARNENPOIKA, Oslon piispa.
DAGFINN BONDE, Hookonin tallimestari. IIVARI BODDE, hänen
sotapappinsa. VEGARD VÆRADALIN herra, eräs hänen
seuruelaisistaan. GREGORIUS JUHONPOIKA, läänitysmies. POOL
FLIDA, läänitysmies. INGEBORG, Antero Skjaldarbandin vaimo.
PIETARI, hänen poikansa, nuori pappi. SIRA VILJAM, Nikolaus
piispan huonekappalainen. SIGARD MESTARI, Brabantilainen lääkäri.
JATGEIR RUNOILIJA, Islantilainen. BOORD BRATTE, päällikkö
Trondhjemin maakunnasta. Kansaa ja Bergenin, Oslon ja Nidarosin
kaupunkien asukkaita. Ristiveljiä, pappeja, munkkeja ja nunnoja.
Vieraita, asemiehiä ja naisia. Sotaväkeä j.n.e.
Toiminta tapahtuu kolmannentoista vuosisadan alkupuolella.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
(Kristuksenkirkon tarha Bergenissä. Taka-alalla kirkko, jonka suun ovi
on vastapäätä katsojia. Etualan vasemmalla puolella seisoo Hookon

Hookoninpoika, Dagfinn Bonde, Vegard Væradalin herra, Iivari Bodde
sekä joukko läänitysmiehiä ja päällikköjä. Vastapäätä niitä seisoo Skule
jaarli, Gregorius Juhonpoika, Pool Flida y.m. jaarlin miehiä. Taempana
samalla puolen nähdään Sigurd Ribbung seuralaisinensa ja häntä
etäämpänä Guthorm Ingenpoika ynnä useampia päällikköjä. Kirkon
sisäänkäytäville on asetettu vartioita; kansa täyttää koko kirkkotarhan;
useat ovat kiivenneet puihin ja kirkon aidalle; kaikki näyttävät hyvin
tuskallisella mielellä odottavan jotakin juuri tapahtuvaa. Kaupungin
kirkon torneista kaikuu joka haaralta kellojen soitto.)
SKULE JAARLI (levottomasti, alennetulla äänellä Gregorius
Juhonpojalle). Mitä siellä niin kauvan viivytellään?
GREGORIUS JUHONPOIKA. Hiljaa; nyt virttä alotetaan.
(Suljetusta kirkosta kuuluu pasuunain pauhu sekä:)
MUNKKIEN JA NUNNIEN KUORI. Domine coeli etc. etc.
(Laulun kaikuessa avataan kirkon ovi sisäpuolelta; etuhuoneessa
nähdään Nikolaus piispa pappien ja luostariveljien keskellä.)
NIKOLAUS PIISPA (kohotettu sauva kädessä, astuu esiin kirkon
ovelle, ja julistaa). Nyt Inga Varteigin rouva kokee raudankannantaa
kuninkaan-alun Hookonin edestä!
(Kirkko suljetaan jälleen; laulua jatketaan yhä.)
GREGORIUS JUHONPOIKA (alennetulla äänellä jaarlille). Rukoile
pyhää Olavi kuningasta oikean asian avuksi.
SKULE JAARLI (äkisti ja poistavaisesti). Ei nyt. Parasta ett'ei minua
hänelle muistuteta.
IIVARI BODDE (tarttuu Hookonin käsivarteen). Rukoile Jumalaa,
Hookon Hookoninpoika.
HOOKON. Ei ole tarpeen, minä olen varma hänestä.

(Laulu kirkossa kaikuu kovemmin; kaikki paljastavat päänsä, moni
lankeaa polvillensa ja rukoilee.)
GREGORIUS JUHONPOIKA (jaarlille). Ankara on tämä hetki sinulle
ja monelle.
SKULE JAARLI (katsoo kiinteästi kirkkoa kohti). Ankara hetki
Norjalle.
POOL FLIDA (jaarlin lähellä). Nyt hän pitelee rautaa.
DAGFINN BONDE (Hookonin puolella). Tullaan kirkon lattiata
alaspäin.
IIVARI BODDE. Kristus varjelkoon sinun kirkkaita käsiäsi, Inga
kuninkaan-äiti!
HOOKON. Totisesti palkitsen minä häntä koko elinaikani tästä
hetkestä.
SKULE JAARLI (joka on tarkasti kuunnellut, huudahtaa äkisti).
Parkasiko hän? Päästikö hän raudan?
POOL FLIDA (menee ylöspäin). En tiedä mitä se oli.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Vaimot itkevät ääneensä etuhuoneessa.
KUORI KIRKON SISÄLLÄ (alkaa riemuiten). Gloria in excelsis deo!
[Ovi aukeaa. Inga astuu ulos, nunnat, papit ja munkit jäljessä.]
INGA (kirkon-portailta). Jumala on tuominnut! Katsokaa