Kuningasverta

Kuningasverta

The Project Gutenberg EBook of Kuningasverta, by Helvi Herlevi This
eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kuningasverta Kaksinäytöksinen kuvaus
Author: Helvi Herlevi
Release Date: June 14, 2005 [EBook #16069]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
KUNINGASVERTA ***

Produced by Matti Järvinen and Tuija Lindholm.

KUNINGASVERTA
KAKSINÄYTÖKSINEN KUVAUS
Kirjoittanut Helvi Herlevi
Ensimmäisen kerran julkaissut Werner Söderström Osakeyhtiö 1920

HENKILÖT:
PELTOLAN ISÄNTÄ. PAAVO } KALLE } hänen poikiaan. ANNA,
hänen tyttärensä. MARI, palvelija. TAPANI, renki. KIVEKKÄITÄ.
Tapahtumapaikka ja aika: Peltolan talo Uudellamaalla, joulunaikana
vuonna 1708.

I NÄYTÖS.
(Näyttämö: Peltolan tupa. Vasemmalla ovi ulos, oikealla kamariin.
Ikkuna peräseinällä, sen edessä pitkä honkapöytä, jonka molemmin
puolin kaksi lavitsaa. Vasemmalla taustalla muuri. Sen lisäksi muita
tupahuonekaluja: astiakaappi y. m.)
1:nen kohtaus.
ANNA ja TAPANI ikkunan luona. Katselevat ulos.
TAPANI
Näetkö loimua, joka punaa taivaanrannan tuolla metsän takana?
Sääksjärven kylä siellä palaa! Isäntä ei sitä äsken paloksi uskonut,
mutta kyllä se on. Mahtoi olla komea näky se Porvoon palo. Ja komea
oli se työ myös, jonka Porvoon miehet tekivät, kun ne siellä sillalla
möivät henkensä kalliiseen hintaan. Sieltä lähtivät kenraalit ja
sotajoukot niin nopeasti kuin pääsivät Hämeen puolelle ja jättivät
meidän vanhan kaupungin oman onnensa nojaan. Se sortui, mutta ei
ennen kuin miehet makasivat sillalla ja viimeinen panos oli ammuttu....
ANNA
Onko kaupunki jo vainolaisten vallassa? Niin lähelläkö ne ovat?
TAPANI
Lähempänäkin! Miksi muuten palaisi naapurikylän talot? Siellä niitä
varmaan on satakunta, ja ennen iltaa -- ne voivat olla täällä.
ANNA
Täällä!
TAPANI
Niin, ja silloin on meidän vuoro seisoa kuin Porvoon pojatkin kodin ja
konnun puolesta.
ANNA
Tapani, mitä aiotte te tehdä?
TAPANI
Mitä voimme. Ellemme muuta voi, voimme ainakin kaatua kotikylän
rajalle.
ANNA
Kuollakko? Voi, Tapani, siihenkö päättyisi meidän kultaiset
tulevaisuushaaveemme?
TAPANI
Oi, Anna, mieluummin toki eläisin kaskea kaataakseni kotimme tieltä,
mutta -- Anna -- etkö käsitä, juuri se kotikamara meiltä mielitään riistää,

onnemme pohjan ne tahtovat ottaa, ja työn hedelmän ja pellon
siemenen... Ellemme voi sitä pelastaa, täytyy meidän kaatua.
ANNA
Kaatua -- niin, sinun ja veljien. Mutta, Tapani, isä ja minä, minne
joudumme me?
TAPANI
Isäntä ja sinä? Ei, Anna, en jaksa ajatella näitten tupien raunioina
savuavan. Me ajamme ne takaisin! Kuuma paikka on edessä, se on
varmaa. Tämä on kostoa meidän viimeviikkoisesta kepposestamme.
(Innostuen.) Ja oiva kepponen se oli! Kolmekolmatta miestä
vallottamassa asevarastoa, joka olisi riittänyt kokonaiselle
joukko-osastolle! Kuljettajat jäivät tielle siihen paikkaan, ja siinä olikin
kaikki, minkä ryssä saattoi korjata talteen senjälkeen kuin me olimme
vieneet aseet parempiin kätköihin. Kyllä me heti kostoa aavistimme.
Sentähden kiiruhdimmekin katkaisemaan heiltä tien, ennenkuin he
tänne ehtivät. Anna, minun täytyy lähteä. Miehet odottavat minua
männikössä kirkon luona, ja vihollinen voi olla täällä milloin hyvänsä.
Ei minulla olisi ollut aikaa tänne poiketa, mutta kun kotipellon yli
oikaistiin, en voinut ohitse kulkea...
ANNA
Oli hyvä, että tulit, Tapani. Saanhan edes eväillä laukkusi täyttää, jos
jälleen pitemmältä viipyisit...
(Ottaa Tapanin laukun, jonka tämä on laskenut lavitsalle, ja panee
siihen eväitä.)
TAPANI
Nyt lähden, Anna. Vihollinen luulee suuria aikaansaavansa, mutta
ennenkuin he panevat tuleen sen tuvan, jossa sinun kehtosi kerran
keikkui, on heidän totisesti minun iskuni tunnettava, ja ennenkuin
heidän likaiset ryssänsaappaansa askeleillaan saastuttavat ne tienoot,
joiden keväinen nurmi kerran taipui sinun askeleittesi alla meidän
keväisen lempemme syttyessä, on heidän minun verisen rintani yli
astuttava ja -- Anna -- (Taipuu Annan puoleen ja ottaa hänen kätensä
käsiinsä.) -- ennenkuin minä nyt käyn katsomaan kuolemaa silmästä
silmään, on minun sinun kirkkaisiin silmiisi kerran katsottava. Oi,
Anna, ne tähdet luovat valoa tielle. Totisesti on miehen käsivarren ja
hengen arvoinen se maa, joka sinut kasvatti! Mutta -- en voi viipyä
enää -- Hyvästi, tyttöni! --

ANNA
Hyvästi -- tervehdä veljiä -- Jumalan haltuun!
TAPANI
(kääntyy ovella)
Ja eväistä kiitos, Anna. Nuotiotulen ääressä niistä nautin, kun yö on
kylmä ja uhkaava, ja sinua muistan. Silloin on varmaan, kuin tuntisin
sinun rakkaitten, lämpimien käsiesi kosketuksen, tuntuu, kuin olisi
kotona... Oi, täytyy lähteä... (Rientää takaisin Annan luo.) Oi, Anna,
Anna, miten vaikeata se on!
ANNA
Tapani, minun on ikävä.
TAPANI
Anna.
(Raskas vaitiolo.)
TAPANI
Ei, ei, minun täytyy! Sinun tähtesi, Anna, ja kotoisten tanhuitten! Jää
hyvästi! (Syöksyy ulos.)
2:nen kohtaus.
ANNA yksin.
ANNA
(jää liikkumattomana katsomaan Tapanin jälkeen):
Mennyt, Tapani mennyt. Viimeisenkö kerran? On kuin sydän
pysähtyisi povessa. Väsyttää, mutta kaikki on liian kauheata, ei voi
rauhassa olla väsyksissä. Me olemme turvattomina, yksin, isävanhus ja
minä... Ja kuitenkin! Niin kauan kuin he ovat hengissä ja ase kädessä
siellä kirkonmäellä, elää minussakin vielä heikko toivo... Sotajoukot,
ne peräytyvät peräytymistään, ne voivat sen tehdä, sillä ei ole niitten
aura näitä peltoja kyntänyt. Toista on meidän miesten, heille ne ovat
elämän kanssa yhtä. (Innostuen.) Hyvä Jumala heitä suojelee. Nämä
kodit