Kumarrusmatka | Page 7

Se on Eero. (Palvelijattarelle) Pyydä
herra Salmelaa astumaan sisään. Hän on tervetullut.
PALVELIJATAR (menee).
VIIVI. Minä menen tieheni. En ole niin puettu että --
SELMA. Elä mene. Et saa mennä!
SALMELA (perältä, luistimet kädessä, kumartaa): Hyvää huomenta,
neiti Selma! Tässä minä nyt --
(Vieras kumarrus Viiville).
SELMA. Päivää, päivää, herra Salmela! Terve tultua! Saan esittää: Hra

Salmela ja serkkuni Viivi.
SALMELA. Hauskaa tehdä tuttavuutenne. Me puhuimme juuri teistä
eilen. No, neiti Selma, pitääkö välipuheemme paikkansa, vai --?
SELMA. Voi voi, herra Salmela, enhän minä nyt, kun minulla on
vieraita. Toinen kerta sitten.
VIIVI. Oh Selma, mitä sinä nyt puhut! Eihän minua tarvitse kursailla.
Sitä paitsihan pitää minunkin mennä ulos ostoksille, niin ettei --
SALMELA. No hyvä, sehän sopii mainiosti! Me teemme seuraa kaikki
kolme tässä kauniissa ilmassa. Ovatko neidit valmiit, niin --
SELMA. Ei, ensin juodaan kuppi kahvia. Menen sanomaan että tuovat
sisään ja sill'aikaa te, hra Salmela, voitte pistäytyä Abbea katsomassa.
(Puoliääneen) Ette suinkaan siitä eilisestä kellenkään --?
SALMELA. Kuinka nyt minä --? Olen vaan uneksinut siitä koko yön --
SELMA. Olkaa te --!
(Salmela vasemmalle).
SELMA. No, Viivi?
VIIVI. Onhan se. Mutta yhden asian sanon sinulle.
SELMA. No?
VIIVI. Kun tulet takaisin tuolta luistinradalta, niin kyllä tuo silloin on
tapahtunut.
SELMA. Ole vait!
(Vasemmalle toisesta ovesta).

KUUDES KOHTAUS

Viivi. Palvelijatar. Kekkonen.
VIIVI (yksin): Niin, ne ovat iloisia ja onnellisia, nuo! Ja kun ajattelen
itseäni! Jos vielä on sallittu että tulen tuon kanttorin omaksi? Oh, tätä
onnetonta matkaa! Ja jos sattumalta tulisi ilmi etten saapunutkaan
aamujunassa ja että olin yötä ravintolassa kanttorin kanssa? Kuinka
silloin selittää käytöstäni? Päätäni pyörryttää kun tuota ajattelen!
Onneksi en kumminkaan enää tule häntä tapaamaan täällä, koska meillä
ei enää ole mitään tekemistä toistemme kanssa.
PALVELIJATAR. Täällä olis eräs herra, joka tahtoisi puhutella neitiä.
(Menee).
VIIVI. Minua? Kuka minua --?
KEKKONEN. Hehehe, antakaa anteeksi, neiti Viivi että --
(Aivastaa).
VIIVI (säikähtyneenä): Mitä! Kanttori! Teidän pitää paikalla mennä!
Kuulkaa, ihan paikalla!
KEKKONEN. Heh?
VIIVI. Elkää kysykö mitään! Kyllä minä sen sitten jälestäpäin --
Menkää nyt vaan, menkää nyt --?
KEKKONEN. Mutta --?
VIIVI. Herran nimessä menkää, sanon minä! Muuten olen hukassa! Jos
vähääkään pidätte minusta, niin -- Vait! Joku tulee! Muistakaa, en
tunne teitä. Te olette erehtynyt. Muistakaa!
KEKKONEN. Niin, erehdyshän se juuri oli, joka --

SEITSEMÄS KOHTAUS

Edelliset. Selma. Albert. Salmela.
SELMA. No Viivi, nyt me -- (huomaa kanttorin, puoliääneen). Mitä?
Kuka tämä herra --?
VIIVI (varmasti): En minä häntä tunne.
SELMA. Onko teillä mitään asiata hovineuvokselle, vai --?
KEKKONEN (katsoo hämillään ja naurahdellen molempia): Hehehe --
SELMA. Kuinka hän on kummallisen näköinen. Menen sanomaan
Abbelle -- (menee vasemmalle päin) Abbe, tulehan tänne vähäsen --
KEKKONEN (kuiskaten): Yksi sana vaan, neiti Viivi! Teillä on --
VIIVI (samoin): Vait!
ALBERT. Mitä sinä --?
SELMA. Täällä on eräs herra, joka --
SALMELA (tulee).
ALBERT (tarkastaa kanttoria lornetillaan): Kenen kanssa meillä on
kunnia --?
KEKKONEN. Hyvää päivää! Tuota -- että --
(Kolme aivastusta).
ALBERT (jyrkästi): Mikä on asia?
KEKKONEN. Ei mitään, ei mitään, erehdys vaan. Hyvästi ja antakaa
anteeksi että --
(Yrittää hämmennyksissään mennä vasemmalle).
ALBERT. Ei sinne!

KEKKONEN. Herra Jumala!
(Juoksee oikealle).
ALBERT. Ei sinne! (Ottaa häntä olkapäästä) Täss' on ovi ja olkaa hyvä
ja vastedes --
KEKKONEN. Kiitoksia, kiitoksia paljon! (Kääntyy ovessa ja katsoo
Viiviä niinkuin hän aikoisi jotain sanoa) Tuota -- Jahah, jahah -- kyllä
minä menen. Anteeksi -- anteeksi että --
(Albert saattaa häntä etehiseen, josta kuuluu kova aivastus. Albert tulee
takaisin).

KAHDEKSAS KOHTAUS
Albert. Salmela. Viivi. Selma. Miller. Palvelijatar.
SELMA. Hahaha, mistä tuo koomillinen ilmiö --? Olikohan Lapviikista
karannut, vai --?
SALMELA. Joku eksynyt maaseutulainen, joka --
ALBERT. Joka haki lääkärin apua nuhaa vastaan, niin. Mutta mitä hän
Viiviä niin katseli? Näytti siltä kun hän olisi sinut tuntenut?
SELMA. Kas! Oletkin oikein säikähtyneen näköinen!
VIIVI. Niin -- niin, kun luulin että jos lie varas tahi mikähän
pahantekijä --
(Puuhailee kapsäkin kanssa peittääkseen hämmästystään).
MILLER (perältä, hattu päässä ja palttoo päällä, katsoo taakseenpäin
vähän peloissaan): Mitä? Kuka se --? Täältäkö tuo mies --?
ALBERT. Täältähän se -- sanoi erehtyneensä ja --

MILLER. Kuulkaa, se on veijari, suuri veijari, tuo!
ALBERT ja SELMA. Veijari!
SALMELA (kumartaa juhlallisesti): Päivää, herra hovineuvos!
MILLER (kylmästi): Päivää! -- Antakaapas kun kerron teille. Menin
niinkuin sanoin tuonne Hotel Nationaliin. Kysyn: saisinko tavata erään
matkustajan, joka on ilmoitettu tämän päivän lehdissä: Hra Miltopeus
Kajaanista?
VIIVI (erikseen): Mitä?
MILLER. »No, ettekö tuntenut häntä? sehän se oli, joka juuri tuli teitä
vastaan», saan vastaukseksi. Ja se oli tuo sama mies, juuri tuo sama
mies! Kovasti hämmästyneenä haen lähempiä tietoja. Tulee ilmi että
hän oli tullut ravintolaan keskellä yötä omalla hevosella erään nuoren
naisen kanssa, joka aamulla oli kadonnut --
SELMA. Mutta tämähän on romantillista --
MILLER. Hävytöntä se on. No, minä sanoinkin siellä että siitä pitää
heti ilmoittaa poliisille ja että minä puolestani paikalla lähetän
sähkösanoman ukko Miltopeukselle että hänen nimensä sillä tavalla --
VIIVI. Jumalani --!
SELMA. No, mitä nyt --!
VIIVI. Sattui vaan