Kumarrusmatka | Page 6

aikoo ottaa hänen kapsäkkinsä) Kiitos, kapsäkkiä ei tarvitse --
(Piika menee päällysvaatteineen).
MILLER. Ole nyt hyvä ja käy istumaan, tyttöseni! No, mitenkä
mamma jaksaa? Hyvin tietysti?
VIIVI. Kiitoksia! Kyllähän se --. Lähetti paljon terveisiä. Mitenkä setä
itse on voinut?
MILLER. Kiitos! Mitä tämmöisestä vanhasta äijästä! Huolia ja
edesvastausta vaan. Valtioneuvoskin on mennyt matkalle ja antanut
minulle kaikki hommat. No, teillä on kohta jonkunmoinen juhla siellä
Alamäellä -- kansanopiston vihkiäiset, vai mitä?
VIIVI. Niin, senvuoksihan minäkin tänne --

SELMA. Niin, sinun pitää paikalla näyttää minulle tuo sinun
leninkikankaasi. Se on kai täällä kapsäkissä --? (Tuo kapsäkin tuolille
etunäyttämölle) Voi voi, meillä on niin paljon puhumista ja
rupattamista etten --
MILLER. Niin, sen kyllä arvaan. Parasta siis jättää teidät kahden
kesken, vai mitä?
VIIVI. Kyllähän me vielä ehdimme --
ALBERT. Onko siitä kauan kuin Viivi viimein kävi Helsingissä?
VIIVI. Taitaa siitä kohta olla pari vuotta.
ALBERT. Vai niin. No onko kaupunki sillä ajalla paljon muuttunut?
Kyllä kai.
VIIVI. En voi sanoa. Vilkastahan täällä näkyy olevan. Ja sitten niin
paljon huveja.
SELMA. Niin, tänä iltana pitää meidän välttämättömästi mennä
sirkukseen. Et usko kuinka siellä on kauniita hevosia ja hassuja
klovneja, ja sitten siellä saa nähdä Helsingin hienointa yleisöäkin --
VIIVI. Mutta onhan tänään teatterikin --
SELMA. Äh, se on vanhaa! Ei siellä malta istua. Mutta voi voi, kyllä se
sentään oli sanomattomasti hauskaa että taas sain nähdä sinua näin
pitkän ajan perästä!
(Ottaa Viiviä vyötäisiltä ja pyörittää häntä).
VIIVI. No no, elähän nyt --!
MILLER. Niin no; minä menen nyt vähän kävelemään ja tapaamaan
vanhoja tuttuja, joita näkyy olevan kaupungissa. En minä kauan viivy.
Näkemiin asti siis.
(Menee oikealle).

ALBERT. Minä en myöskään tahdo häiritä --. (Mennessään
vasemmalle) Vanhan piian näköiseksi on käynyt.

NELJÄS KOHTAUS
Selma. Viivi.
SELMA. No, annapas nyt minun oikein katsella sinua. Sinä näytät niin
totiselta. Et ole oikein hyvällä tuulella. Onko sinulle mitään tapahtunut
matkalla, vai --?
VIIVI. Tapahtunut! Ei suinkaan. Mitä minulle --?
SELMA. Mutta ehkä olet rakastunut? Ehkä jo kihloissakin? Niin, niin,
olenhan kuullut kerrottavankin jotain sinnepäin, että siellä maalla yksi
ja toinen on sinua hakkaillut, vaikk'et sinä vielä --
VIIVI. Loruja vaan. Ei siinä ole perää.
SELMA. Niin, sinä oletkin aina ollut noin vähän jäykkä ja vaativainen
-- ylpeä, niinkuin sanotaan, hahaha -- niin ettei sinulle tavalliset
tarjoomukset juuri --
VIIVI. Mitä minä -- köyhä ja vanha tyttö. Mutta kuinkahan lienee itsesi
laita? Poskesi hehkuu ja silmäsi loistavat niin kirkkaasti, että etköhän
vaan itse --
SELMA (hämillään): Minäkö?
VIIVI. Niin, tunnusta vaan. Kyllähän sen näkee että jotain sinulle --
SELMA. Huomaako sitä todellakin?
VIIVI. Vai niin, sinä siis todenteolla olet --?
SELMA. Ei ei, en minä vielä, mutta --
VIIVI. Mutta ei se kaukana olekaan.

SELMA (salaperäisesti): Niinkö? Niin no, meidän kesken sanottuna,
niin kyllä luulen että se kohta tulee tapahtumaan. Mutta Herran nimessä,
et saa siitä kellenkään virkata! Pappakin on sitä niin vastaan etten tiedä
kuinka hänen kanssaan vehkeillä että --
VIIVI. Onnittelen, onnittelen vaan! No, kuka se sitten tuo --?
SELMA. Se on Eero, Abben hyvä ystävä, josta välistä olen sinulle
kirjoittanut. Mutta pappa ei tahdo hänestä kuullakaan, hänellä kun ei
ole mitään vakinaista. Sillä hän on vaan henkivakuutusagentti, poika
parka. Mutta jos tietäisit kuinka hän on kaunis. Ja kuinka hänellä on
uskolliset silmät! Ja sitten hän on niin rakastunut.
VIIVI. No, sehän on luonnollista --
SELMA. Niin, kuule kyllä se kumminkin on jotain tuommoinen
rakastunut mies. Semmoinen voima ja semmoiset tunteet! Ja kun
ajattelen että minä tämmöinen tyttöletukka, pienimmälläkin
nyrpeydelläni saan tuon vahvan miehen masentuneeksi kuin märkä
lapanen ja taas yhdellä ainoalla katseella loistamaan kuin --
VIIVI. Ai ai, onko sinusta tullut koketti?
SELMA. Ei suinkaan, mutta vaan välistä huvittaa minua koettaa
valtaani. Ja kyllähän minä saan häntä narratuksi vaikka mihin.
Kuulepas -- mutta se on syvä salaisuus -- voitko ajatella että kun
tulimme Françaisesta eilen kl. 1 aikana, niin menimme vielä Eero --
niin minä sanon häntä vaan Eeroksi, vaikka emme vielä ole lähemmin
tuttuja -- niin menimme me, Eero, Abbe ja minä ravintoaan juomaan
kahvia avekin kanssa.
VIIVI. Ravintolaan keskellä yötä! Mutta sehän oli --!
SELMA. Hyvin sopimatonta, niin. Ja se oli minun kehotuksestani. Ja et
voi uskoa kuinka tuo kaikki oli salaperäistä ja mystillistä ja kuinka nuo
Hotel Nationalin avekit olivat mainion --
VIIVI (säpsähtää): Hotel National!

SELMA. Niin, tunnetko sinä sen hotellin? Se on pienempi hotelli tässä
läheisyydessä.
VIIVI. En suinkaan -- mistä minä -- No, mutta kuulehan nyt,
milloinkahan nyt oikeastaan saisin nähdä tuon sinun Eerosi? Ymmärrät
kai että olen tavattoman --
SELMA. Milloinka saisit häntä nähdä. Kuule, hän tulee kohta
hakemaan minua luistinradalle, niin silloin --. Mutta herra jee! tässä
minä vaan itsestäni rupatan -- pitihän meidän tuota kangastasi -- Missä
on avain? Annappa tänne, niin --
VIIVI. Niin, katsotaan vaan. (Rupeaa aukaisemaan kapsäkkiä) Se onkin
tässä aivan ylimmäisenä --

VIIDES KOHTAUS
Edelliset. Palvelijatar. Salmela.
PALVELIJATAR. Herra Salmela kysyy saisiko hän tavata neiti
Selmaa.
SELMA. Ah joko --? (Viiville)