arvaat, mutta niin hienoa kuin tahtoisin, en toki 
käsittänyt ole. Käännynpä nyt taasen kotoani kohden. 
UNTO. Ja siellä sua odottaa naises nuori, Pohjolan kaunis tytär. 
ILMARI. Hauskalla mielellä kotihin käyn, sen todistan. 
UNTO. Ja pian, niin toivoa mahdat, hän sepän pienen sulle lahjoittaa, 
joka kerran alasinta kanssas kilistelee. 
ILMARI. Enkö toivois sitä? 
UNTO. Mutta eipä suonut onni mulle perillistä ainoaa. 
ILMARI. Sulle verinen kohtalo pojan antoi, veljesi Kalervon pojan, 
jota isän kädellä hoitaa taidat. 
UNTO. Tätä pedon sikiötä lapsenani pitäisin? Hän huoneeni kauhistus 
on, ei ketään hän vääjää, vaan kaikkia uhaten kohtelee; sillä eipä käy 
hänestä pilaa tehdä, koska on hän joltain peikolta peloittavan voiman 
saanut. Kovasti itsiäni syytän, että kerran häntä armahdin enkä 
surmannut häntä ynnä sukunsa kanssa. Nyt en mieli enään käsiäni 
vereen ryvettää, sitä en mieli tehdä. 
ILMARI. Koska näin loukkaus-kives hän on, niin miksi et häntä luotas 
saata? Myy poika minulle, minä paimenta olen vailla ja tämänmoisen 
juuri tarvitsisin.
U:N EMÄNTÄ (tulee huoneesta). Tule vieraaksemme, seppä Ilmari, ja 
elä ohitsemme käy. 
UNTO. Asiaa tuumailla tahdon.--Mutta astu kattoni alle, Kalevan poika! 
(Unto, Ilmari ja U:n emäntä menevät huoneesen. Kullervo tulee ja 
viskasee kirveen olaltansa). 
KULLERVO (yksin). Kasken kaa'annasta tulen; mutta mitä siitä? Oi! 
olisivat kaikki puut yksi puu, kaikki kirveet yksi kirves, niinkuin tarina 
kertoilee, ja minä kirveellä ankaralla tämän taivaskorkean tammen 
kaataa saisin, niin tietäisinpä mitä kohden.--Vereni polttaa tänäpänä, ja 
mieleni riehuu koska isäni veljeä muistelen. Unto, kuinka kauvan 
povessani säästelen sua kohtaan vihani tulta?--Mutta kohta sen teen, 
teen koston työn, koska sovittaa vaan aika, että kerralla kaiken perhees 
surmata taidan, niinkuin Kalervon perheen menetit sinä. Isäni ja emoni 
murhasit, poikansa orjaksi teit ja otsaansa poltit merkin, josta häpeä ja 
kirous paistaa. (Kimmo tulee). Tuossa tulee orjakumppanini, Kimmo. 
Kimmo! 
KIMMO. Mitä tahtoo Kullervo? 
KULLERVO. Näetkö tätä merkkiä? 
KIMMO. Näetkös tätä, joka tässä keskellä otsaani irvistää? Sinullepa 
se ylemmäs on painettu, että keltaiset kiharas sen peittää taitaa, mutta 
tämä tässä näkyy aina niinkuin pilkku härän ottikossa. 
KULLERVO. Siinä, missä miehuus loistaa, istuu meillä tämä 
variksen-jalka ja polttaa meitä ijankaikkisesti, polttaa vielä Tuonen 
maassa. 
KIMMO. Orjia olemme, ikeen alle meidät notkisti kova onni. 
KULLERVO. Ei iestä yhtään, mies.--Mutta miksi meitä surman 
päivänä armahtivat, koska hävitettiin isäni huone ja sen asujamet, paitsi 
me. Jospa miekka meidätkin silloin kaatanut olis! 
KIMMO. Unto, kenties, asiaa ei enään verisemmäksi tehdä tahtonut.-- 
Muistatko tätä kauheata päivää? 
KULLERVO. Niinkuin muistelee polvenkorkuinen poika. Synkeät ajat 
olivat, kaksi veljeä sillon toinen toistaan verisesti vainoivat. 
KIMMO. Ensinpä Unto eripuraisuuden siemenen kylvi ja viha kiihtyi 
vimmatusti, kunnes miekan melskeissä verta laskettiin. Mutta viimein, 
salaa niinkuin haukka, karkasi Unto joukkonensa isäs huoneen päälle ja 
surmasi Kalervon perheen. Toki jätti hän meidät, jotka vielä kovempi 
onni orjuuteen heitti; mutta eipä meistäkään sillon Kalma kaukana ollut.
Muistatko, mies, kuinka piennä poikana sinä sillon kuumassa 
melakassa itses käytit? 
KULLERVO. Se jo muistostani on kadonnut. 
KIMMO. Koska ottelu kiivain oli, niin väkisin itses emosi käsistä irti 
riistoit ja ryntäsit tappelijain sekaan, jossa kova vaara isääsi uhkailevan 
näkyi, mutta tuskin ehdit miekkain vinkunan ennenkuin kaaduit. 
KULLERVO.. Seisoinpa sillon lähellä Tuonen rantaa, mutta 
kiukkuinen kohtalo mun takaisin veti näitä päiviä näkemään. 
Tapahtuipa niin; mutta hävittäjää kohtaan koston vannonut olen. 
Kuoleman ja tulen heidät menettämän pitää, ja äänettömyyttä ympäri 
entistä Untolaa elköön hämmentäkö muu kuin huuhkain käheällä 
huudollansa. 
KIMMO. Vaiti huuhkaimen huudosta. Sitä muistellessa läpi ruumiini 
väristys käy. 
KULLERVO. Sinua kamoittaa kurjan linnun ääni? 
KIMMO. Malta! Koska kohtalomme yhteinen meidät niinkuin veljiksi 
tehnyt on, niin asian sulle kertoa tahdon. Kuule, mitä sanon: minä 
murhamies olen. 
KULLERVO. Oi Kimmo, mitä ilmoitat!--Mutta mille tuntuu 
murhamiehenä olla? 
KIMMO. Kullervo! kuumasti sydän povessa tytkyy, muisto riutuu ja 
elon kirkas päivä ehtooksi käynyt on. 
KULLERVO. Jotain tämänkaltaista siinä tilassa kuvaillut olen ja 
arvellut mitä tekisin.--Mutta kenen kalmanhaisu sinua vaivaa? 
KIMMO. Erään Untolaisen; sillä näiden kahden veljen vihan tähden 
moni itsellensä toimitti pikimustan sydämmen; minä myöskin osani 
sain, ja näin oli tapaus: Äskenpä Unto miehinensä pahoin isäs karjan 
riistänyt oli, huhtansa polttanut, laihon juuri terää tehdessä ja 
kivistelivät mieltäni nämät rosmotyöt, että kostaa tahdoin ja pianpa 
toivoni täyttyi myös.--Metsässä käydessäni erään Unnon miehen 
kohtasin ja paikalla vasamani läpi selkänsä ammuin, että kärki ulos 
rinnasta tunki. Kiljahtaen kaatui hän ja vereensä nukkui, mutta suohon 
ruumiinsa hautasin ja haudan sammaleilla peitin. Mutta tehdessäni tätä 
lenteli ympärilläni huuhkain, ilkeästi huudellen, ja senpä tähden 
kamoittaa mua vielä tämän linnun ääni. Sillä olenpa katala mies ja 
muistelen levottomuudekseni, mitä tehnyt olen, vaikka tiedän, ettei käy 
sitä parantaa.
KULLERVO. Teit sillon salamurhan, mies! 
KIMMO. Tämä jääköön tähän; mutta kuule varoitukseni: kätes verestä 
säilytä ja koston tuumat aivostasi poista; melkein aina työtänsä kostaja 
katuu, mutta katumuksensa on myöhä. 
KULLERVO. Malta: miten elää tässä palvellen sukuni 
surmaajata?--Mutta Unnolle ei toki hyötyä työstäni oleman pidä, sillä 
orjana en hälle siivosti askartele, vaan ylpeästi tässä ympärillä 
käyskelen ja katselen muiden raatamista ja vaiti olen. Mutta tämä 
sappea tekee, polttaa vertani ja silmät päästäni puhkaista tahtoo. Juuri 
niin, Kimmo, mutta mitä hankkisi mies? Karkaisinko? Mutta merkityn    
    
		
	
	
	Continue reading on your phone by scaning this QR Code
 
	 	
	
	
	    Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the 
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.
	    
	    
