käskyssä kielletään pahanteko lähimmäistämme 
kohtaan? 
PAIMEN (erikseen). Enpä sitä muista, minä onneton; mutta ehk'ei tiedä 
hän sitä itsekään; sillä sanotaanpa häntä huonolukijaksi myös. 
MARTTI. Sanoppas: missä käskyssä? 
PAIMEN. Kuudennessa. 
MARTTI. Oikein vastattu. Kyllä sinä katkismukses osaat, mutta elätkö 
sen mukaan, junkkari? Mutta kas tässä pieni muistutus. 
PAIMEN. Te ette saa lyödä minua. 
MARTTI. Niinkö rukoilet? Herra Martti, antakaat armon olla oikeuden 
sijassa ja helpottakaat vähän hyvin ansaittua rangaistustani; sano niin, 
ja pääsetpä vähemmällä. 
PAIMEN. Te ette saa lyödä minua. 
MARTTI. Vai niin! Et nöyrry siis rukoukseen? 
PAIMEN. Te ette saa. 
MARTTI. Koetetaanpas. (Ukkosen jyräys kuuluu.) 
PAIMEN. Kuulkaat ukkosen hirmuista jyrinätä. Polttihan sen kauhea 
vasama menneellä viikolla heinäladon Lautamajan niitulla. Oletteko 
sitä kuullut? 
MARTTI. Minä annan tuhannen peeveliä ukkoselle. Hän tehköön 
työtänsä.--Selkääs saat. Katsos. (Lyö häntä sauvalla.) Jassoo! et meinaa
huutaakaan, et sanaakaan hiiskua?--Jassoo! Entäs tämä. (Lyö häntä 
vielä kerran, mutta pudottaa sillä samalla sauvansa ja ottaa huutaen 
selästänsä kiinni.) Aih, aih! Kuolenpa!--Poika! Pysäy tähän, pysäy, jos 
et tahdo tulla syypääksi kuolemaani! Aih! 
PAIMEN. Mikä vaivaa teitä? 
MARTTI. Mikä minua vaivaa, sinä kirottu penikka. Etkö tiedä, että 
olen kovin rasitettu leiniltä? Ymmärrätkös? Luutaudilta. Ja välistä iskee 
se kimppuuni kuin tahtoisi ampua selkäni poikki.--Aih! Ja kaikki tämä 
sinun tähtes, penikka. 
PAIMEN. En minä teitä lyönyt. 
MARTTI. Suus kiinni! ja pitele minua, etten pääse kaatumaan. Jos 
kaadun, niin olenpa hukassa enkä nosta ylös töppösiäni moneen tuntiin. 
Anna tänne sauvani. (Poika antaa hänelle sauvan ja tukee häntä.) 
PAIMEN. Ettekö ole kysellyt apua tohtööriltä? 
MARTTI. Jaah! Tohtoripa tässä kyllä auttais. 
PAIMEN. Kuinka olette saaneet tämän luutaudin? 
MARTTI. Ole ääneti; se ei kuulu sinuun.--Katsos nyt, kuinka minä teen. 
Sovitan sauvani tänne taakse, likistän sen käsivarsillani lujasti vasten 
selkääni ja pistän molemmat kourani housuin lakkareihin. Kas näin. 
Tämä auttaa vähän. Taluta minua nyt käsikynkästä selvälle tielle ja 
katso, etten peevelin tähden pääse kaatumaan. (Käyvät; poika taluttaa 
häntä.) 
PAIMEN. Elkää nyt kaatuko vaan. 
MARTTI. Ole minua varoittelematta, sinä nalliainen, sammakko. Ja jos 
nyt havaitsen--aih! kuolenpa--jos nyt havaitsen pientäkin 
klippari-naurua huulillas, niin lyönpä leukas lukkuun. 
PAIMEN. Surkeatahan tämä on. Voi, että näin piti käymän! Voi, voi! 
MARTTI. Elä siinä itke jollottele, vaan taluta minua koreasti. Aih, aih! 
(Katoovat.--Tyko ja Pauli, karkutiellä. Uraalin aarnioista tulevat.) 
PAULI. Seis, ystävän'! 
TYKO. Oi! missä seisomme! 
PAULI. Tuoss' ompi kotokylä. 
TYKO. Niin; mä näen, Vaan uskoa en tahdo mitä näen. 
PAULI. No, silmäm' harhailee. Me istumme Uraalin kaivantojen 
syvyydessä Ja kodost' uneksumme kaukaisesta. 
TYKO. Ei! Tornivuorella me seisomme. Ja tuossa toivon ompi 
valtakunta. Käy, tuuli vapaa synnyinlaaksoista, Käy, riehu, ilostasi
hurjapäänä Ja siipes ihanasti jähdyttäköön Tät' otsan ihanata polttoa! 
Käy, tuuli, lempeästi liehutellen Lumiliinaa hartioilla kauniin immen, 
Mi kenties käyskelee nyt kankahalla Tuoll' kultaisella, hämärässä illan! 
Käy, myrsky; tämä myrsky autuus on! (Leimaus.) 
PAULI. Sä näit tuon leimauksen luoteisessa. 
(Kova tulen-isku, jyrinää ja sadetta.) 
TYKO. Nyt iske tulta, jyskyä ja sada, Sä isäinmaamme taivas ihana! 
PAULI. Onp' ihanata tämä jylinä, Mi kiiriskelee vuorten reunoilla, 
Ja ihana tuo pilvein himmeys Pääll' kotokartanoimme väikkyvä. 
TYKO. Ja ihanat nuo pilvein tulikärmeet. Niin; leimahtele, jyskää 
kovasti Kuin rautakirnut sodan tanterella, Kun jylinätä voiton 
kunnioiksi He kidoistansa mustist' oksentavat, Ja vihollinen karkoitettu 
on. 
PAULI. Kas pilvikallioita, torneja Tuoll', tulilakeisia, ladottuina 
Jyrkästi toinentoisens kiirehelle! 
TYKO. Se ompi jalo näytelmä; Me näämme siellä sotajoukkoja, Niin 
jalkaväkeä kuin hevosilla Pois retkeilevän idän mailmoihin Tulessa, 
savussa ja jyskeessä ja vilkas kaiku läpi ilman kiitää. Niin viettää 
taivaan voimat pääsöämme Uraalin komeroista Suomehen. 
PAULI. Sä pilvipatsas tuossa, purjehdi Uraalin vuorille ja terveisemme 
Vie unisille vartijoille siellä, Ja kerro vapauden ihanuudest'.-- Oi onnen 
hetki, ilta armahin! 
TYKO. Kernaasti vuosikaudet kulkisin, Suot sotkisin, tiet monimäkiset 
Hymyhuulin käisin, kun vaan tieni päässä Mull' olis tiedossa viel' ilta 
toinen Tainkaltainen kuin tämä. (Ukonilma on lakannut.) 
PAULI. Täss' seisomme, ja korkeuden kättä, Mi johti meitä tieltä 
vaivojen, Nyt kiittäkäämme. 
TYKO. Mutta katsos, ilma Jo ylenee ja vaisust' ukko vilkkuu Tuoll' 
ääriss' avaruuden kaukaisissa. Kaikk' onnen myrsky, taivaallinen itku, 
Kuva sielujemme vallattomast' ilost'. 
PAULI. Ja taivas selkii, kotomäen kuuset Taas kärkiänsä hiljaa 
kastelevat Siniyden korkeahan merehen, Lännessä päivän kultatähti 
paistaa Ja metsä kiiltää sateen pisarista. Niin ottaa meitä vastaan 
synnyinmaa Kuin äiti, ilon kyynel poskellansa. 
TYKO. Niin riemuisna kuin lemmestynyt impi Kesävirran kylvyst' 
ylösnoustuansa, Kun heinistössä päivän hohteessa Hän istuu unelmissa 
autuissa Ja vesihelmet kiharillaan loistaa.
PAULI. Nyt on se hetki, koska peltomies On kyntöns päättänyt ja juhta 
seisoo, Kun paimentorvi kaikuu kujalla Ja kotiin ehtii karjankelloin 
ääni Ja kyntörastas männyn latvassa, On ehtoovirtens alkanut. (Yrjön 
vaskitorvi kuuluu.) 
TYKO. Se ei ollut paimen. 
PAULI. Yrjön torvi! Mä miehen näen mäen rinteellä tuolla. Hän 
lähenee meitä. 
TYKO. Kasvinkumppanimme, tule pian, kiirehdi! Lämpöisempi 
kädenpuristus ei ole sua vartonut vielä. 
PAULI. Tuossa on hän. (Yrjö, varustettuna metsämieheksi, tulee.) 
YRJÖ (erikseen). Keitä lienevät nämät? Kaiketi matkustelevia 
muukalaisia. 
TYKO. Terve, Yrjö! 
PAULI. Terve! 
YRJÖ. Te tunnette minut? 
TYKO. Mutta sinä et meitä? 
YRJÖ. En, herrani. 
TYKO. Nytpä taitaisimme vähän ilvehtiä kanssas, mutta sydämmemme 
polttava halu ei siihen aikaa anna, ei anna se aikaa, vaan syöksee meitä 
eteenpäin voimallisesti    
    
		
	
	
	Continue reading on your phone by scaning this QR Code
 
	 	
	
	
	    Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the 
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.
	    
	    
