Jutelmia läheltä ja kaukaa II: Salojärwen kukkanen | Page 9

lähettiläät takaisin. He toiwat sen
sanoman, että sotawäki tahtoo nähdä heidän antautuwan
wapaaehtoisesti ja odotti waan, että heittäisiwät kaikki aseensa pois.
Tämä sanoma rauhoitti joukon. Aamulla hankitut keihäät, nuijat ja
pyssyt heitettiin pois ja odotettiin waan sotawäen tuloa, että saataisiin
sen esimiehelle wiedä ne walitukset, joita warten he oliwat lähteneet
liikkeelle.
Pian nähtiin suuri sotajoukko lähestywän pappilaa, jonka kiersi
ahtaasen kehään. Muutamia wankia oli sotawäen keralla ja ne syöstiin
myös piirin sisäpuolelle talonpoikien joukkoon.
--"Me olemme pelastetut", sanoi yksi wangituita joukolle. "Sowinto on
jo päätetty. Sotawäki lähtee majoituksestaan Sawosta. Jokainen
antautukoon waan sotawäen waltaan. Meidän aikomuksemme on
woitettu ja me saamme palata rauhassa kotiimme."
Eräs päällikkö lähestyi silloin joukkoa ja lausui:
--"Sawon miehet, turha on taistella kuningasta wastaan. Teidän kaikki
anomuksenne owat jo edelläpäin myönnetyt. Antakaa siis pois aseenne
ja palatkaa sitten kotiinne."
Muutamat wielä epäiliwät, katsellen ympärillään aseissa olewaa
sotawäkeä. Silloin astui eräs mies joukosta esiin ja antoi pyssynsä
ensimmäiselle upserille, joka seisoi pappilan portilla. Koko joukko teki
kohta samaten.
Kun wiimeinen ase oli annettu pois, kajahti ilmassa karkea
komentoääni. Piirittäwä sotajoukko syöksyi paljastetuin miekoin
joukon päälle ja alkoi kauhistawalla tawalla hakata sen sekaan.
Aseettomat Sawolaiset kaatuiwat kuin heinä wiikatteen edessä.
Röykköjä werisiä ruumiita makasi pihalla ja yhä wielä kalisiwat miekat.
Weri juoksi jo wirtanaan ja hyytyi suuriin ylänteisin.
Ei ollut enää monisatahenkisestä joukosta kuin eräs kymmenkunta
miestä jäljellä, jotka juoksenteliwat kuin suden ajamat lampaat
pyöweleinsä edessä. Yksi heistä oli yrittänyt murtaimaan piiritysjoukon
läpi, komentawan herran ja sotamiehen wälitse. Usea miekka yht'aikaa

oli samassa osoitettu karkulaan päätä kohti; mutta ennen kuin yksikään
ehti iskeä, peljäten satuttawansa päällikköä, oli toinenkin este tullut
onnettoman karkulaisen ja hänen wihollistensa wäliin. Muori
naisihminen wallaswäen waatteuksessa oli sotajoukon takaa kenenkään
huomaamatta syössyt juuri piiristä ulos päässeen pakolaisen wastaan ja
pusertanut molemmat käsiwartensa hänen ympärilleen.
Eräs sotamies nosti miekkansa ja heristi sillä leikatakseen yhdellä
woimallisella iskulla karkulaismiehen ja naisen yhteen puristuneet päät,
kun wieressä seisowa hämmästynyt sotaherra pikaisesti tarttui
sotamiehen miekkaan ja seisautti uhkaawan siwalluksen.
Nuoren naisen silmät oliwat käännetyt sotaherraa kohti.
--"Ilkka!" huusi hän niin, että kaikki ympärillä olijat sen kuuliwat.
Kamala nauru kuului silloin joukosta.
--"Hän huutaa awuksensa Ilkkaa", sanoiwat kaikki, jotka oliwat
kuulleet neidon huudon.
Upseri tarttui neidon käteen, weti sen irti miehestä, jota se piteli ja
kuiskasi:
--"Anna, te suotte warmaan minulle anteeksi wähäisen petoksen, jota
wirkani on pakoittanut minua käyttämään. Minä olen kuninkaan
kapteni Kola Ludowski, ja tämä Yrjö Eeronpoika, jonka olette
saattaneet minun käsiini, on nyt minun wankini. Kuningas ja hänen
korkea maaherransa Klaus Fleming palkitsewat teidän intonne."
Anna hämmästyi. Hän weti kätensä pois Kolan kädestä ja tahtoi jälleen
puristua kiinni Yrjöön. Mutta pari sotamiestä oliwat tarttuneet häneen
ja riuhdaisseet hänet pois Annan käsistä. Ja, kun Anna kääntyi
katsomaan, sotamiehet oliwat jo sitoneet Yrjön kädet selän taa
wahwoilla köysillä. Annan silmistä näkyi suurin inho petollista upseria
kohtaan. Mutta nähtyään Yrjön katoawan sotamiesten joukkoon, oli
epätoiwo ja murhe kohta tullut tämän ensimmäisen tunteen sijaan. Hän
näytti kokonaan murretulta.
Tässä epätoiwossa ja tuskassa hän waipui Kolan jalkoihin, ja
kyynelwirta herahti hänen silmistään. Halweksuminen ja inho oliwat
kadonneet hänen kaswoiltaan, ja koko naisellinen hempeys oli
wallannut hänen olentonsa.
--"Minä annan teille anteeksi, minä unhoitan sen petoksen, jolla olette
kohdellut minun lapsellista mieltäni, mutta luwatkaa minulle säästää
hänen henkensä. Minä kuolen tähän teidän eteenne, jos ette sitä tee; tahi

ottakaa minun heikko henkeni ja antakaa hänen elää."
--"Anna", sanoi Kola, nostaen itkewän neidon ylös, "teidän
rukouksenne minä jo olen myöntänyt ennen kuin sen olen kuullut. Yrjö
seuraa wangittuna minua Turkuun. Mutta waan yhdellä ehdolla: että te
Anna, hywä Anna, myös seuraatte mukana sinne. Muutoin minä en woi
ta'ata mitä tapahtuu. Minulla on käsky hänet hirttää; teidän
läsnä=olonne, teidän suloiset silmänne waan woiwat wietellä minut
tekemään wastoin kuninkaan käskyä. Lupaattehan tehdä niin?"
--"Minä lupaan sen. Minä en woi enää hänestä erota. Mutta woinko
Turussa tawata Flemingin?"
--"Minä saatan teidät hänen eteensä. Turwautukaa kokonaan minuun."
* * * * *
Sill'aikaa kuin tämä tapahtui sotamiespiirin ulkopuolella, oli wiimeinen
sisäpuolella olewan nuijamiehen pää katkennut. Eräs upseri tuli papin
kanssa ulos portaalle, ja ympärillä olewa sotajoukko paljasti päänsä.
Pappi awasi kirjan ja luki rukoukset. Wiimeksi hän luki kiitokset
Jumalalle siitä suuresta woitosta, jonka kuninkaan sotawäki oli tässä
woittanut. Mutta papin silmissä oli silloin kyyneleitä, ja hänen äänensä
wapisi.
Muutamia minuuttia sen perästä oli sotawäki häwinnyt, paitsi niitä,
jotka saiwat toimekseen haudata pihalla makaawaa joukkoa. Hyytynyt
weri ajettiin wiimeksi lapioilla haudattujen päälle ja kaikki peitettiin
mullalla. Kuoleman hiljaisuus oli tullut äsköisen hälinän sijaan. Lähes
kolmesataa miestä, jotka äsken wielä oliwat olleet täydessä miehuuden
iän ripeydessä, makasi jäätyneiden turpeiden alla. Heidän leskensä ja
turwattomat lapsensa, isät ja äidit eiwät wielä tienneet mitään tästä
onnettomasta kattauksesta, waan puheliwat heistä, ikään kuin eläwistä,
joiden palaamista waan odotettiin.
Flemingin joukko oli tiellä saanut sanoman Mikkelin werisestä
tapauksesta ja heti kääntynyt takaisin. Se oli muutamia päiwiä sen
perästä uudelleen Turussa. Kola Ludowski oli pienemmän joukon
kanssa lähtenyt matkaan wasta seuraawana päiwänä. Häntä seurasi
wanki kowasti