Iltalampun ääressä II

Iltalampun ??ress? II

The Project Gutenberg EBook of Iltalampun ??ress? II, by Aina This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Iltalampun ??ress? II Uusia kertomuksia
Author: Aina
Translator: Teuvo Pakkala
Release Date: March 6, 2006 [EBook #17931]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ILTALAMPUN ??RESS? II ***

Produced by Tapio Riikonen

ILTALAMPUN ??RESS? II
Uusia kertomuksia
Kirj.
Aina [Edith Forssman]
Suomentanut Teuvo Pakkala
S?derstr?m ja Kumpp., Helsinki, 1895.

SIS?LLYS:
Koti Muistoruno Rakkaudesta Vanha Maija Taistelu olemassa olosta Iso?idin tanssikeng?t Liikalainen Tulevaisuuden eteen

KOTI.
Joulukertomus.
_Tervehtii jo meit? Joulu armainen._ --
-- Pyyd?n anteeksi, hyv? rouva, min? en huomannut teit? heti t?ss? tungoksessa, -- tohtori kumarsi ja ojensi nuorelle professorin rouvalle k?tens? tervehdykseksi. -- T??ll? junalla on todella sellainen tungos, kun kaikki ihmiset sulloutuvat matkalle aivan kuin hullut ja ihan kuin koko pitk?n? vuonna ei olisi muuta sopivaa matkustusp?iv?? kuin joulukuun kahdeskymmenesnelj?s p?iv?.
-- Te laskette leikki?, tohtori Nord. Onhan luonnollista, ett? kaikki haluavat kotia joululle.
-- Joilla nimitt?in on koti, rouvani. Min? en satu olemaan niit? valituita.
-- Noo, mink?vuoksi sitten olette meid?n kanssamme t??ll? tungoksessa t?n??n? -- nuori rouva kysyi ja katsoi tohtoriin lapsellisilla, kirkkailla silmill??n.
-- Virkavelvollisuus vaatii, hyv? rouva. Minun pit?? menn? tarkastamaan ruumista, kun nimitt?in muuan vanha juoppo ukontynk? on tavattu hengett?m?n? hiekkakuopassa eiv?tk? asianomaiset ole voineet ymm?rt?? kuoleman syyt?.
-- Uh, niin inhoittavaa!
-- Niin, anteeksi suoravaisuuteni, tied?tteh?n entuudestaan, ett? olen materialisti, joka otan el?m?n ja olot silt? kannalta. Mutta teill? varmaan on miellytt?v?mpi matkan p??maali; minne on matka, jos saan kysy?, lasten ja kukkasten kera?
-- Me matkustamme kotia ?itini luo, joululle lapsuuteni kotiin. Ja kun mieheni ei joutanut aikaisemmin l?htem??n, niin lykk?ytyi matkamme t?ksi p?iv?ksi. Asemalta on viel? pitk? taival Koivuniemeen, joksi rakasta kotitaloani sanotaan, vaan hevoset ovat meit? vastassa, niin ett? kaikessa tapauksessa p??semme perille joulukuusen sytytykselle!
H?nen ??nens? soi ihastusta ja silmist? ??ret?n, vaan salattu riemu loisti.
Tohtori oli istahtanut vaunun sohvan p??dylle ja loi ter?vill? silmill??n tarkastavan katseen vastap??t? istuvan rouvan raikkaalle, hele?lle ja nuorekkaalle muodolle.
-- Katsokaas! -- professorin rouva sanoi, joka samassa k??ntyi katsomaan ikkunasta, -- Tuollainen sankka lumisade. Maa pukeutuu juhlapukuun, ja kautta koko maan siunataan erinomaista rekikeli?. Pehmoinen, puhdas lumi on joulun runoutta, huurteisissa metsiss?, joissa talvitaivaan t?hdet kimaltelevat lumikiteiss?, niiss? on tunnelmaa; reki liukuu liukkailla teill? niinkuin satumaassa ja kulkusten helin? illan hiljaisuudessa on kuin kaukaista laulua jouluilosta tuhansissa kaukaisissa kodeissa Suomen syrj?isill? seuduilla.
Tohtori katsoi h?neen hymyillen:
-- Teh?n runoilette, hyv? rouva!
-- En ensink??n, min? vain kerron, milt? tuntuu matkustaa kotia. Sitten naimisiin tultuani en ole ollut joulua ?itini luona -- kaikki muistoni ovat kouluajoilta, kun tultiin kotia juhlille. On ollut aina mit? estett? milloinkin joulumatkalle, etup??ss? pienten lastemme hoito, vaan kaiken aikaa olen ik?v?inyt sinne, hyv?nen aika miten olen kaihonnut! -- H?n puristi k?tens? yhteen ja katseli ohikiit?vi? seutuja: -- Minusta tuntuu, ett? juna menee niin hitaasti. -- H?n hymyili ja ny?kytti p??t??n professorille, joka istui sohvalla toisella puolen vaunua ja huvitteli vanhinta lastansa -- vaaleaverist?, viisivuotiasta poikaa -- n?ytt?m?ll? ja selitt?m?ll? kuvia muutamasta joululehdest?.
-- Miehenikin ik?v?ipi maalle -- sanoi nuori rouva hyv?ilev?ll? ??nell?. -- H?n tarvitsee lepoa ankaran ty?ns? j?lkeen, ja siell? kotonani onkin niin suloisen rauhallista. Te hymyilette minulle, herra tohtori. Teist? on innostukseni naurettavaa ja k?sitt?m?t?nt?, sen n?en ivallisesta katseestanne, vaan suokaa anteeksi, min? en t?n??n voi ajatella enk? puhella muusta kuin yhdest? ainoasta asiasta!
-- Enh?n min? naura, rouvaseni, min? vain istun ihmetellen tuota kummallista koti-ik?v??; olisi todella hauska voida tutkia sit? pienempi? osiansa my?ten.
-- Eik? teill? ole koskaan ollut kotia?
-- Sanokaamme sit? suojapaikaksi, hyv? rouva, mit? el?imellinen olentoni on pit?nyt olinpaikkanansa.
-- Koditon, oh Jumalani! -- h?n otti kiihkoisesti syliins? kaksivuotiaan lapsensa, joka nojaili h?nen syli??n vasten, ja puristi lapsen rinnoilleen, -- min? s??lin teit?, herra tohtori, teilt? on puuttunut paras, mit? maailmassa on! N?hk??s, h?n, jolla on ollut hyv? koti -- joutukoonpa sitte mihin maailman kolkkaan tahansa -- on aina syd?mess??n s?ilytt?v? t?m?n kodin muiston, h?n aina ik?v?ipi sinne takaisin ja l?pi el?m?n surujen ja ilojen, vastusten ja pettyneiden toiveitten -- viel? l?pi ep?toivon synk?n y?n kodin muisto loistaa kuin t?hti, kun jo kaikki muu on pimentynyt.
-- Nyt te taas haaveilette, hyv? rouva!
-- En lainkaan, se on puhdasta totta, min?h?n itse tied?n mink? arvoinen sellainen koti on; sen ymp?rill? kiert?v?t puhtaimmat, kauniimmat muistoni, muistot ?idin vaalinnasta, is?nrakkaudesta, siskoel?m?st? ja lapsuuden riemuista. Mink? aurinko on kukalle, on hyv? koti pienelle ihmistaimelle, joka ainoastaan kodin turvissa ja vaikutuksen alaisena voi kehitty? siksi, mik? sen tarkoituksena on.
-- Teid?n ajatuksenne mukaan ei siis koditon ole t?ysin normaali?
-- Niin pitk?lle en mene -- vastasi rouva nauraen -- min? tahdoin ainoastaan sanoa, ett? h?n saa v??r?n suunnan ja ett? monet suuret kyvyt h?ness? j??v?t kehitt?m?tt?, my?skin puuttuu h?nelt? edellytyksi? -- esim. onnensa luomiseen! H?n on lapsuudessaan menett?nyt kalliita etuja, joiden takaisin saamiseen vaaditaan pitk?? el?m?n taistelua, jos saa takaisin sill?k??n.
-- Uskotteko siis, ett?