Helkavirsiä I-II | Page 8

ahmatit pakohon?luolihin salon sakean,?tienohisin tiett?mihin;?siit? turmio tulikin.
Vuossadat vaelsi, nousi,?vaipui sankarit sukujen,?kuolivat kuninkahatkin,?pojat valtikan periv?t,?oli aika onnen aika,?kausi kauniiden tekojen,?hyvyyden hymyilev?isen,?p?iv?n lasten laulavaisten.
Mutta korpien kohussa,?syys-?iss? syd?npimeyden,?mylviv?t keralla myrskyn?saaren ammoiset asujat,?vaativat vapauttansa?niinkuin turma pohjatuuli.
Kansan vanhimmat varoitti:?"Tuolta se tulevi turma,?loppu heimonkin hele?n."
Rotu rohkea hymyili:?"Teemme templin auringolle,?palvelemme P?iv?t?rt?,?siin? on tuki ja turva?vasten valtoja pimeyden."
Templin p?iv?lle tekiv?t?liepeelle kuningaslinnan,?kuulsi kullat, p?ilyi p??rlyt,?alttarit alinomaiset,?kaikui kaunis kuorolaulu,?papit saatoissa samosi,?jalat nousi neitten nuorten,?kaikki kunniaa Jumalan,?rakkauden rajattomuutta.
Mutta rotkoista kumisi?kuoro toinen, korpi-rinta:?"Y? oli alussa, y?h?n?kaikki kerran me palaamme,?aavan aukean sylihin,?synkimp?h?n, sankimpahan;?t??ll' on vanhin saaren valta,?t??ll? valtikka pimeyden."
Kuuli kumman kuorolaulun?poika jo kuninkahankin,?tuota tutki taatoltansa:?"Mik' oli virsi viime-?inen,?jonka kuulin kuin unessa?"
Taatto murheinen murahti:?"Tuot' ?l? kuuntele enempi?kuoroa petojen kansan!"
Tuop' on kuuli toisna y?n??poika taas taruja korven:?"T??ll' on alku, t??ll' on loppu,?t??ll? onnesi sinunkin?aarnihaudoissa halujen,?p??ll? lieto virvaliekki;?elon etsit arvoitusta,?olen arvoitus elosi."
Aamulla ani varahin?tutki poika taatoltansa:?"Mit? on salassa mets?n,?saaren lempe?n sis?ss??"
Katsoi taatto kauhistuen:?"Ei sinne menoa meill?,?siell' ei laaksot p?iv?n lasten!"
Y?n? kolmanna kohisi?taas korpi tarua uutta:?"Tule kerran keski-y?ll??kahden kallion lomahan,?mets?n synkimm?n sylihin,?suon rajalle rannattoman,?l?yd?t rimmen, l?yd?t immen,?rintasi sinisen liekin."
Ei kysynyt enempi poika,?nousi kerran keski-y?ll?,?liikahutti linnan uksen,?korven kammoihin katosi;?tuli tytti vastahansa,?soinnahti sorea ??ni:?"Tullos taattoni kotihin,?korven kansan karkeloihin!"
Katsoi poika kauno-hiusta,?hius kuni palava hiili,?silm? etsi silm?n toisen,?sielu kuin sininen liekki,?huuli painui huulosehen,?huuli kuin veri vet?v?,?povi toisensa tapasi,?kaikki uppos unholahan.
Kuoro korpien kumisi:?"Jo meni merehen p?iv?,?p??ttyi auringon tarina,?p?iv? y?t? suutelevi,?valo lempivi pimeytt?,?nyt on vuoro meid?n vuoro,?kuoro kostonkin kovimman."
Ja se nousi korven kansa?niinkuin syysmyrsky merell?,?ja se voitti korven voima?niinkuin pilkkoinen pimeys,?nousivat sotahan peikot,?kaikki kaatui p?iv?n lapset,?sortui kauneuden jumalat,?kuoli vallat valkeuden.
Ja ne ulvoi irti ilmat,?syysmyrskyt enemm?n mylvi,?ja ne karjui auki aavat,?p?rskyiv?t himojen p?tsit,?ja se painui p?iv?n manner?kostohon kova-osaisen,?alle aaltojen syvien,?vihan vinhan py?rtehisin.
Eik' ole enempi noussut?y?st? p?iv?, ty?st? riemu,?ilo kaunis ihmiskunnan,?P?iv?t?r hele?n heimon.?J?i yksin tarina, tuosta?opin toiset ottanevat,?lapset aikojen et?isten,?kansat aamun kangastuvan;?n?kev?t n?yn he oudon,?kuvan kumman taivahalla,?neiti korkea n?yss?,?sulho kahta korkeampi,?kulkevat k?si k?dess??kaarta taivahan sinisen,?poika niinkuin p?iv?n nousu,?impi kuin suvinen auer,?taluttavat toisiansa?kohti taivahan kupua,?sopusoinnun suuren maita,?y?n ja p?iv?n yhteytt?;?aina astuvat ylemm?,?h?ipyv?t valoh?myhyn.
UKON LINTU JA VIRVALIEKKI.
Aarnikotka ilman alla?liiteleikse, laateleikse,?etsivi elosijoa?Lapin tuiman tuntureilta.
Virvaliekki yksin y?ss??vilkehtivi, v?lkehtivi,?singoten sinisen soihdun?matkamiesten p??n menoksi.
Ukon lintu linnastansa?tulen allansa n?kevi,?sama itsell? salama?rinnassansa rohkeassa.
Hiiden liekki yksin y?ss??l?ikehtivi, v?ikehtivi,?kutsuvi kumartajaansa,?ottajata onnenkullan.
Kotka pitk?n pilven p??lt??sanan ankaran sanovi:?"Ken on, kehno, uskaltanut?sieluni sisimm?n vied??"
Aarreliekki aarnihaudan?haastavi sulalla suulla:?"Yht? ylpe?t olemme,?yht? laajat lentimemme."
Iski tulta kynnest?ns??ilman aavojen kuningas,?valkahutti valkeata:?"Tied?n syntyni, sikesin?p??ss? hongan lakkalatvan,?sinitaivasta l?hell?,?vaan mik?p? sinun on synty,?silm? rimpisuon sumean?"
Virisi ylemm? virva,?nousi niinkuin neiti nuori?vy?h?n saakka sammaleesta:
"Tied?n syntyni, sikesin?suon mudasta, maan madosta,?sammakon salakudusta,?kuitenkin sua rakastan,?sulhoni sinisen ilman."
Tuop' on muuksi muuntelihe?lintu pitkien pihojen,?seisovi edess? immen?niinkuin sulho seppelp?inen:?"Sallinet, sinut kohotan?sinipilvi-siivilleni?"
Tuop' on muuksi muuntelevi?rahkan impi, rimmen kukka,?on kuin ulpukan unelma?tai tyynten vesien joutsen:?"Sallinet, sinut opastan?lipaskulta-linnalleni?"
Tuop' on muuksi muuntelevi?jumal-sulho sulkap?inen,?on kuin myrsky metsik?ss?,?laine lammella syv?ll?:?"Sallinet, opetan sulle?itsesi iki-ihanan?"
Tuop' on muuksi muuntelevi?lummekukka, lammenlintu,?on kuni sudenkorento?taikka keijun kehr?varsi:?"Sallinet, sinut lumoan?lukinlanka-paulahani?"
Tuop' on muuksi muuntelevi?myrsky pitk?n pilven p??lt?,?syttyvi s?kene s?hk?n?taikka taivahan salama:?"Liekki, tullos liekkihini,?tuli, tultasi halajan!"
Kiertyiv?t he toisihinsa?niinkuin k??rmehet siniset,?toistuivat he toisissansa?kuin kahdet el?m?nlangat,?hehkuivat he toisistansa?niinkuin hiili hiilt? vasten,?toivat kuolon toisillensa?kuin myrkky verihin mennyt.
Katoi liekki kankahalta,?lintu taivahan sinest?,?vaan ei juhlista jumalten?Tuonen virran tuolla puolen.
AURINGON HYV?STIJ?TT?.
Liioin, Maa, sinua lemmin,?luontoasi, lapsiasi,?vaan on aikani erota,?heitt?? jo ikihyv?stit.
Kuulin kutsun kummallisen?seitsent?htisen sel?lt?,?sain viestin salaper?isen?kahvoilta Kalevan miekan:?"J?t? huoli huomisesta,?p??set illalla ilohon?taakse taivahan yheks?n,?ylle kaaren kymmenennen!"
Tuop' on sytti onnen oudon,?viritti minussa mielen?menn? haaveeni hakuhun,?tulla tuntemattomihin;?voima uusi mua vet?vi,?t?hti vieras viettelevi,?valta vankempi minua,?mahti Maata korkeampi.
J?t?n nyt hyv?sti j?rvet,?niitut, mets?t, merten rannat,?heit?n hell?sti ij?ksi?valkamat, venot ja verkot;?olen tehnyt orjan ty?t?,?kainnut karjoja el?m?n,?kruunup??ksi nyt palajan,?iloiseksi itsekseni.
Terve, taivainen Vapaus,?Rakkaus rajattomuuden,?avaruuksien Ajatus,???rettyyden Henki helj?!?Sytyit sa syd?mess?ni?ammoin jo Ajan alussa,?v?lkytit v?kev?t liekit,?s?hk?n s?ihkytit kipin?t,?vartuin muita vaikeampi,?kartuin muita muhkeampi,?muita vahvempi valolta,?lemmelt?ni, l?mm?lt?ni,?mutta my?s tulen-tuholta,?palannalta, poltannalta.
Liioin, Maa, sinua lemmin,?kumpujasi, kutrejasi,?vaan on pakko nyt paeta,?meid?n menn? toisistamme.
Illan viimeisen ilotan?varjoja vaellus-elon,?kerran viimeisen valotan?laaksoja inehmonlasten,?heit?n heille hellett?ni,?paistan p?iv?npaahdettani?talven vastaisen varalle,?valkeaksi y?n ikuisen.?Etk? usko, Maa, minua??Eik? mahdu mielehesi,?ett? en tule takaisin,?poistun nyt palajamatta?
N?it minun menev?n aina,?aina k??ntyv?n takaisin?ilman pitkilt? pihoilta,?silloilta sinert?vilt?;?saman silloin kutsun kuulin,?tunsin jo tuhannet kerrat?saman mahdin m??r?yksen?syv?ll? syd?mess?ni,?teki mieleni totella,?vaan en voinut voimaltani,?olin altis astumahan,?vaan en jaksanut jalalta,?koska kuulin kutsun toisen,?viestin vienomman tajusin?niinkuin kanteleen helin?n?kankailta h?m?rtyvilt?.
Ja ne lauloi laaksot, vuoret:?"Ohoh, tuhma P?iv?nt?hti,?heit?t Maa-elon ihanan,?t?yden, herk?n, heilim?iv?n,?t?hden Tyhjyyden ilojen,?mitatonten mielten vuoksi;?Ajan vaihdat armas-helman,?Hetken kiit?v?n, hele?n,?ij?isyyksien sylihin,?vuodetonten vuotehesen!?Tied?, tied?, t?hti tuhma,?sylit on j?iset J?rjet?rten,?kyljet kylmemm?t sit?kin??lyt?rten ??net?nten?t?ydellisten tien tuvilla,?asunnoilla autuaitten!?Huudat Maata, armastasi,?kuollut ei sinua kuule,?itket kukkakumpujasi,?kuki eiv?t uudellensa?myrjaadien vuotten mennen,?tuhantisten toisten tullen."
Muistin silloin, Maa, sinua,?rintojasi, ripsej?si,?riensin myrskyn? takaisin,?liekkin? poveni polton.
Pilkkasivat ilman immet:?"Tuoko sankarin tapoja?"
?rjyiv?t jumalten ??net:?"Siisp? katko kahlehesi!"?Taivas korkea kohisi:?"Suistu jo radalta, raukka!"
Valon itki valtakunta:?"Meilt? ylh?isin aleni."
Tuop' on tuima Pohjant?hti?se sanan sanovi t?yden:?"Ohoh, urosta onnetonta,?leimua petetyn lemmen!?Jo on kultasi lev?nnyt?kupehella Kuu-jumalan,?onpa outo nauratellut?naista P?ivyen p?t?isen,?joka ilta jo iloinnut,?joka aamu armastellut,?suikannut suloista suuta,?kaulannut Kavetta mointa?poistuessa sun poloisen?avaruuden askareille!"
Kaaret vahvuuden kajahti:?"Puhui totta Pohjant?hti!"
Kaikki Kaaos j?rk?hteli:?"Auta armias Jumala!"
Jylisi vihani jylh?:?"Poltan ma poroksi kurjat!"
Henget julmuuden julisti:?"Tapa heid?t hekkumalla!"
Ja ma hehkuin hekkumata?teid?n kummankin kupuhun,?ja ma painoin palkehia?teid?n kummankin palohon,?ja ma lietsoin liekki?nne?teid?n kummankin tuhoksi,?ja min? rakastin teid?t?rappiolle, turmiolle.
Lien my?skin palanut itse,?paras mennyt pois minulta,?j?i kyllin j?lelle viel?,?kyven kuuma liiatenkin.?Siit' on vierryt vuotta monta;?t?ss? vierimme yh?ti,?sin? raukka Maa-emonen,?min? parka P?iv?nt?hti,?kolmas kuollut Kuu-Jumala,?mennyt meist? ensimm?isn?.?Synkk? meill' on saattoseura,?liemme synkemm?t sit?kin,?kurjemmat kuin kuolo itse.
Kun ma muistan