Helgelannin sankarit | Page 6

osoitetaan; mutta jos sua kiihoitetaan, älä vaikene.
Älä juo enemmän, kuin siedät, mutta älä myöskään osoita juomasarvea
ohitsesi, kun sitä kohtuudella tarjotaan, ett'eivät pitäisi sinua
naismaisena.
THOROLF. En, ole huoletta!
ÖRNULF. No, mene nyt juhlalle Gunnar'in luo. Minä tulen sinne
myöskin, tulen siten, kuin vähimmiten odotetaan (iloisesti toisille).
Eespäin, suden-pennut; hiokaa hampaitanne, nyt saatte kylliksi verta
juoda! (Menee vanhempien poikiensa kanssa oikealle, perälle).
(SIGURD ja DAGNY _tulevat loistavissa juhlapuvuissa rannalla, heitä
seuraa kaksi miestä kantaen arkkua; miehet menevät heti rantaan
jälleen_).
THOROLF (katselee isänsä jälkeen). Nyt menevät he kaikki
taistelemaan, vaan min'en saa seurata heitä; raskasta on olla suvusta
nuorin. -- Dagny, terve, terve, sisarein!
DAGNY. Thorolf! Herrainen aika, -- suureksihan sinä olet
kasvanutkin!
THOROLF. Tottahan toki, viidessä vuodessa, luulisinpa -- -- --
DAGNY. Niin, niin, totta sekin.
SIGURD (tarjoo hälle kätensä). Sinusta saapi Örnulf urhean pojan,
ellen liioin erehdy.
THOROLF. Jos hän vain ottaisi koettaakseen minua, niin -- --

DAGNY (hymyillen). Mutta hän säästää sinua enemmän, kuin mieleesi
on; minä muistan kyllä, hän rakastaa sinua melkein liiaksi.
SIGURD. Minne hän meni?
THOROLF. Laivaan; -- lähtekäämme nyt, hän tulee jälestäpäin!
SIGURD. Minä odotan miehiäni, ne tuovat tavaroita ja sitovat laivat
kiini.
THOROLF. Minun pitää sinne avuksi! (menee rantaan).
SIGURD (vähän mietittyään). Dagny, armas vaimoni, nyt olemme
kahden kesken; minun on sinulle sanottava asioita, joita ei enää käy
salaaminen.
DAGNY (kummastellen). Mitä tarkoitat?
SIGURD. Vaaralliseksi muuttuu, luulen ma, tämä käynti Gunnar'in
talossa.
DAGNY. Vaaralliseksi? Luuletko Gunnar'in -- --?
SIGUKD. Gunnar on uljas, kelpo mies; ei, ei, -- mutta parempi olisi
ollut, että olisimme lähteneet täältä käymättä Gunnar'in luona.
DAGNY. Sinä peloitat minua! Sigurd, mitä tarkoitat?
SIGURD. Vastaa ensin kysymykseeni. Missä on ranne-rengas, jonka
kerran sulle annoin?
DAGNY (näyttää sen). Kädessäni tässä; sinä käskit minun yhäti
kantamaan sitä kädessäni.
SIGURD. Heitä se meren pohjaan, niin syvälle, ett'ei sitä ikinä löydetä;
sillä se voipi vielä olla syynä monen miehen kuolemaan!
DAGNY. Rengas!

SIGURD (hilliten ääntään). Sinä iltana, jolloin nais-ryöstö tapahtui
isäsi luona, -- sinä muistat kai --
DAGNY. Sitäkö en muistaisi!
SIGURD. Siitä ai'on nyt puhua.
DAGNY (kiinittäen huomiotaan). Mitä siitä; puhu!
SIGURD. Siellä oli juhla, sen tiedät; sinä menit aikaisin
makuu-huoneesesi; mutta Hjördis jäi miesten seuraan juoma-pöytään.
Ahkeraan kulki juoma-sarvi ympäri, ja kaikenlaisia lupauksia
vannottiin. Minä vannon vieväni kauniin immen muassani Islannista
lähteissäni; Gunnar vannoi samoin ja antoi juoma-sarven Hjördis'ille.
Tämä nousi seisoalleen ja teki lupauksen, ett'ei kukaan sankari saisi
häntä puolisokseen, pait se, joka menisi hänen huoneesensa, tappaisi
karhun, joka oli sidottu ovenpieleen, ja kantaisi hänet sylissään pois.
DAGNY. Niin niin, sen tiedän!
SIGURD. Mutta kaikki pitivät sitä mahdottomana; sillä karhu oli
julmin pedoista; ei kukaan muu kuin Hjördis uskaltanut lähetä sitä, ja
sillä oli kahdenkymmenen miehen voima.
DAGNY. Mutta Gunnar tappoi sen kuitenkin, ja tuli siitä
sankartyöstään kuuluisaksi kaikkialla.
SIGURD (tukahdutetulla äänellä). Niin tuli, -- mutta -- *minä* sen
työn tein!
DAGNY (huudahtaen). Sinä!
SIGURD. Kun miehet olivat hälventyneet juhlahuoneesta, pyysi
Gunnar minua puheilleen kahden kesken makuu-huoneesen. Siellä
sanoi hän: "Hjördis on minulle rakkahin kaikkia naisia; min'en voi elää
ilman häntä." Minä vastasin: "No, mene hänen huoneesensa; tiedäthän
Hjördis'in ehdot." Mutta hän sanoi: "Rakastuneelle on elämä kallis;
tietämätöntä on, onnistuisiko mun tappaa karhu, ja minua peloittaa nyt

uhrata elämäni; sillä samassa kadottaisin myöskin Hjördis'in." Kauvan
puhelimme keskenämme, ja loppu oli se, että Gunnar valmisti laivansa
lähtöön, mutta minä vedin miekkani, pukeuduin Gunnar'in sota-asuun
ja menin Hjördis'in huoneesen.
DAGNY (ylevällä ilolla). Ja sinä -- sinä tapoit karhun!
SIGURD. Minä. Huoneessa oli pimeä, kuni korpin siipien suojassa;
Hjördis luuli Gunnar'in olevan vieressään, -- sima kiihoitti ja kuumensi
häntä, -- hän otti rannerenkaan kädestään ja antoi sen mulle -- se on tuo
SAMA, joka on sun kädessäsi.
DAGNY (vitkaan). Ja sinä makasit yön Hjördis'in vieressä?
SIGURD. Paljastettu miekka oli välillämme (lyhyt äänettömyys).
Ennen päivän koittoa kannoin minä Hjördis'in Gunnar'in laivaan; hän ei
huomannut viekkauttamme ja Gunnar purjehti pois hänen kanssaan. --
Sitten menin minä sinun makuuhuoneesesi, jossa tapasin sinut naisiesi
seurassa; -- ja mitä sitten tapahtui, sen sinä tiedät; minä lähdin
Islannista, vieden kauniin immen muassani, kuten vannonutkin olin, ja
sinä olet siitälähtein uskollisesti seurannut minua kaikilla retkilläni.
DAGNY (liikutettuna). Uljas mieheni! Sinä teit tuon sankartyön; -- oi,
ett'en sitä heti ajatellut; eihän kukaan muu ollut siihen kykeneväkään!
Tuon oivallisen, ylevän Hjördis'in olisit sinä voittanut, ja valitsit
kuitenkin minut! Kymmenenkertaisesti rakkaampi pitäisi sun olla
minulle nyt, ellet jo olisi ollut kaikkein rakkahimpani maailmassa!
SIGURD. Dagny, hyvä vaimoni, nyt tiedät kaikki -- mitä sun tietämän
pitää. Minun täytyi sinua varoittaa; sillä rengasta, -- älä koskaan anna
Hjördis'in nähdä sitä! Tekisit minulle mieliksi, jos heittäsit sen pois --
meren syvyyteen!
DAGNY. En, Sigurd, siksi on se minulle liian rakas; onhan se sinun
lahjoittamasi! Mutta ole huoletta, minä salaan sitä suurimmalla
tarkkuudella, enkä koskaan ilmaise mitä mulle äsken lausuit.
(THOROLF tulee rannasta SIGURD'IN MIEHIEN kanssa).

THOROLF. Kaikki on valmisna juhlaretkeä varten!
DAGNY. Tule Sigurd, -- sä jalo, uljas sankari!
SIGURD. Tyynesti, Dagny, -- tyynesti! Sinun vallassasi on nyt,
päättääkö tämän