Elämästä | Page 3

ollut kuulevinaankaan sill? korvalla, mutta kun sitten miehiss? k?ytiin syd?nmaan luhtaniityilt? hein?ss? ja Villelt? oli sattunut muutamassa vierteess? h?kki kaatumaan, niin ett? apua t?ytyi huutaa, niin silloinpa se oli hampaankolosta vanha k?n? esiin puhennut.
"Sy? vasta, ett? jaksat, el?k? tule muiden sy?nnist? mahtailemaan..." oli Matti j?lkeens? vain hein?kuormansa p??lt? huutanut eik? auttelemaan yritellytk??n. Ja sinne olisi Villen kuormineen heitt?nyt telkkuamaan, vaan sattui toki Porolan renki siit? kautta rangolta palaamaan ja seh?n sen sitten kaarteikosta auttoi.
Ja siit? pit?en olivat Matti ja Ville vihamiehi?. Jos vastatustenkin satuttiin, ei toisiaan oltu n?kevin??nk??n. Mutta tapansa Matti kuitenkin piti, s?i mahansa t?yteen niinkuin ennenkin ja niinkuin juuri ?skenkin teki. Ja sen tehty??n h?n p?reest? puikon terotti, jolla hampaitansa kaiveli, ett'ei ruuan maku tupakin makua pilannut, ja sitten h?n tuon mallinsa p?yd?n nurkalta taas vanhalle paikalleen korjasi.
Sill? v?lin oli is?nt? jo penkille pitk?kseen heitt?ynyt ja em?nt? lastansa illastamaan ruvennut. Lippa korjaili ruuan t?hteet pois, nouti eteisest? olkikuvon ja sen per?loukkoon Matille vuoteisiksi hajotti. Muille n?et oli toki s?ngyn rumilasta olevinaan.
Matilla is?nt? viel? re'en aluksen ulos vietti ja jonkun liistakon p?reit? kiskotti orsilla olevain lis?ksi, itse h?n vaan lyhyit? savuja per?penkin p??ss? tuhutteli. Sitten k?mpiv?t muut s?nkyihins? ja Matti riisui kenk?ns? pankon laidalle ja sukat orrelle ripusti ja ??net?nn? kahiseville olille k?ll?hti. V?hitellen oli hiilloskin liedess? riittynyt, p?re riippui pitk?n? karstakiukerona pihdin nen?st? ja hengen l?ht?? teki, eik? koko pirtiss? kohta kuulunut muuta kuin muutamain t?ysivatsaisten ihmisten raskas ja s??nn?llinen korsaus.
"No nyt ei muuta kuin monttumia t?yteen", sanoi H?rm?nm?en is?nt? markkinap?iv?n aaton aattona ja laski punaisenkirjavaksi maalatun ev?sarkun em?nn?n eteen. "Ja panekkin, muori, sill? mitalla kuin aikatalosta ruukataan, ett'ei kesken lopu ja H?rm?nm?ke? ketustaloksi haukuta..."
"Onpa nuo minun panemani ennenkin piisanneet..."
Em?nt? l?hti aittaan ev?it? katselemaan ja saipa niit? pannakin hyv?n m??r?n, kun piti kolmeksi p?iv?ksi nelj?lle hengelle olla.
Pihalla seisoi jo navetan edess? t?yteen ahdettu hein?h?kki l?ht??n valmiina. Sill? oli homma markkinarahat ottaa ja ostokset tehd?, eip?h?n n?et lie kotoa pit?en kolikat muassa olleet. Isoja summia ei tuolla h?kk?r?isell?k??n mahtanut saada, kun eiv?t edes olleet nurmikkaitakaan, ilman vain luhtaheini? niittyrossien rantuvilta. Mutta jospahan hyv?ss? lykyss? toisellekaan kymmenelle meni, niin sill?h?n ne jo H?rm?nm?en ostokset tehtiinkin.
Kunhan sai Lipalle muutamia markkoja keng?ksiksi ja langoiksi, Matille jonkun naulan "pitki? lehti?", em?nn?lle kahvenaulan ja itselleen viinanassakan ja mink? mit?kin muuta rihkamaa, niin siin? sit? jo olikin.
"No jokos sit? sitten l?hdettiin..." tuumasi is?nt?, kun Annamari aitasta palasi. "Menen m? h?nt? jo ruunaa valjastelemaan, niin eik?p?h?n paraiksi k?yne. Vaan miss?s se on Matti?... Ei tuota kuulunut tallissakaan rymy?v?ksi..."
"Tuollapa tuo n?kyy avannolla mustaa juottavan ... eik? hommanne jo aisoihin h?nkin..."
"Ent?s Lippa?"
"Luhtiin pist?ysi ry?kkyj??n muuttamaan..."
"No mit? sille sitten lie muuta kuin 'l?hde matkaan'", sanoi Issin Joopi.
Ja is?nt? otti l?nget naulasta, kinttaat orren nen?st? ja l?hti ruunaa reslan eteen toimittamaan. Matin oli m??r? huolestaa musta hein?kuorman aisoihin. Em?nn?n ja Lipan kanssa arveli is?nt? reslallaan etukynness? p?lyytell? ja Matti sai pysy? per?ss?, jos saattoi. Hyv? se oli sattunutkin keli t?ll? kertaa, niin ett'ei nyt h?kkik??n paljo ruunan per?ss? vastustellut. Eilisen p?iv?n kun n?et oli suvennut ja sitten y?n aikana v?h?n kylm?nyt ja siihen yl?snousun aikana viel? siitett?kin ropauttanut.
Paraiksi oli is?nt? valjastaa kerennyt ja Matti mustan h?kin eteen saanut, kun Lippa jo saali korvissa luhdista juosta hytkytteli ja em?nt? pirtist? ilmausi l?kkipeltisen viinalekkerin kanssa.
Rinnatusten is?nt? akkav?en reen per??n istutti, nosti ev?sarkun seville, hypp?si itse reslan laidalle ja n?ps?ytti ruunaa lautaselle, niin ett? t?m? vihaisesti h?nt??ns? heilauttaen h?lkk??n kiskasi.
"Jouduppas j?lkeen, Matti", huusi is?nt? ennen kuin pirtin solan kautta saunan nurkan taakse katosi.
"Mihk?p? tuo lie semmoinen yty, ettei t?ss? oikikiireell? kerinne", arveli Matti vain itsekseen sotkeutuneita suitsiperi? selvitelless??n. "Keh, viet?vi?, sek? lie nuokin k?ynyt soinnuttelemassa, eip?h?n ollut sill?k??n sen t?rkimp?? teht?v??."
Eih?n niihin kukaan ollut koskenutkaan koko suitsiin, aivan olivat Matin omilla j?lill?, mutta sit?k?s se Matti jouti muistelemaan! Repi ja nyhti, kunnes senverran sai selville, ett? ylettyiv?t ajettaviksi, nakkasi turkkireuhkansa kuorman p??lle ja k?mpi itse j?lest?.
"Joutaapa noita matkalla selvittelem??n! Soo, musta, el?p? j?? ruunasta! No mit? se siin? jutamoipi, ke, ke!" Ja niin l?hti mustakin juosta reputtelemaan saunantauspellon poikki toisten j?lkeen, joita ei en?? n?kynytk??n vesakkojen takaa.
Autioksi j?i H?rm?nm?ki pariksi p?iv?ksi. Pikku Junnukin oli kelkalla naapuriin siksi aikaa taljattu ruoti?mm?n hoidettavaksi, niin ett'ei koko taloon j??nyt muita kuin kotielukat, joita ?mm? oli luvannut ruokkia markkinaisten luvasta.

II.
Yhten? muurahaispes?n? kuhisi levoton ihmislauma torilla ja sielt? katuja pitkin tungeskeli. Kolmasti vuodessa ne vain olivatkin n?in ahtaat n?m? Kajaanin kaupungin kivett?m?t kadut: kev?t- ja syysmarkkinoiden aikana ja Perttulina. Mahtui niill? sill? v?lin useampikin rentona rinnatusten k?ym??n ... vaikka olisi vaunuparillakin ajanut, niin ei ihmiset tiell? olleet!...
Mutta markkinathan ne nyt olivatkin, kev?tmarkkinat. Syysmarkkinat ne eiv?t milloinkaan kev?isten veroiset olleet ... eiv?t hetik??n, ihmisill? kun n?et on kelirikko ja muu syksyll? esteen?. Vaan tuli niit? kumminkin ... ei ne rospuutastakaan huolineet, kun oikein mieli teki ... Ja keli?p? se ei markkinoille lie mieli tehnyt ... varsinkin nuoremmilla. Niiden sinne p??st? piti, vaikka nelinkontin ... ei auttanut, mutta harvoin sinne oikein asiata oli. Meni h?nt?, kun muutkin meniv?t, ja olihan