Avojalka | Page 9

sinua, miss? voin. Mutta saatpa n?hd?, ett? nyt sin? vasta rupeat el?m??n".
Amreille kiertyiv?t kyyneleet silmiin, kun h?n kuuli n?m? sanat, ja kumminkaan ei h?n voinut sanoa mit??n, h?n tunsi vierastavansa t?t? miest?. H?nen ??nens? liikutti lasta, mutta katsahdettuaan h?neen, olisi tytt? mielell??n paennut.
Silloin tuli Dami, tuoden avaimen. Amrei tahtoi ottaa sen h?nelt?, mutta poika ei antanut. Lasten omituisesti turhantarkassa tunnollisuudessa sanoi h?n lujasti luvanneensa Sysi-Matin vaimolle, ett? antaisi avaimen ainoastaan sed?lle. T?m? otti sen, ja Amreista tuntui, kuin joku taikasalaisuus aukeaisi, kun avain ensi kertaa rasahti lukossa ja nyt k??ntyi -- ramppi taipui alas ja ovi avautui. Omituinen kalmankylmyys l?yh?hti mustasta eteisest?, joka oli my?skin toimittanut kodan virkaa. Liedell? n?kyi viel? l?j?nen tuhkaa, tuvan ovella olivat viel? alkukirjaimet sanoista "Kasper Melkior Baltes" ja niiden alla vanhempain kuolinvuosi liidulla kirjoitettu. Amrei luki tuon ??neens?; sen oli itse is? kirjoittanut. "Kas", huudahti Dami, "tuo kahdeksainen on piirretty samalla tapaa kuin sin?kin sen teet, ja jota ei opettaja tahdo k?rsi?, noin oikealta vasemmalle". Amrei viittasi h?nelle olemaan vaiti. H?nen mielest??n oli kauheata ja synti?, ett? Dami t??ll? niin kevytmielisesti puhui, t??ll?, jossa h?nest? tuntui kuni kirkossa, jopa aivan kuin keskell? i?isytt?, aivan ulkopuolella mailmaa ja kumminkin aivan sen keskell?. H?n avasi itse tuvan oven. Tupa oli synkk? kuin hauta, sill? luukut olivat kiinni, ja ainoastaan yhdest? raosta p??si v?r?htelev? auringon s?de sis??n ja valaisi juuri kuva-enkelin p??n kakluunilla, niin ett? enkeli n?kyi hymyilev?n. Amrei vaipui s?ik?htyneen? maahan, ja kun h?n nousi yl?s, oli set? ottanut yhdet luukut auki ja l?mmint? ilmaa virtasi ulkoa sis??n. Sis?ss? oli niin kylm?. Tuvassa ei ollut muita huonekaluja kuin sein??n naulattu lavitsa. -- Tuolla oli ?iti kehr?nnyt ja tuolla oli h?n sovitellut Amrein k?t?si? ja opettanut h?nt? sukkaa neulomaan.
-- "Kas niin, lapset, nyt menn??n pois j?lleen", sanoi set?, "t??ll? ei ole hyv? olla. K?yk??s kerallani leipurin luo, niin ostan vehn?sen kummallekin; vai tahdotteko mieluummin rinkeli??"
-- "Ei, viivyt??n viel? hetkinen" puhui Amrei ja silitteli silittelemist??n sit? paikkaa, jolla ?iti oli istunut. Osoittaen valkoista pilkkua sein?ll?, jatkoi h?n sitten puoli-??neens?: "Tuolla riippui meill? k?kikello ja tuolla is?n erokirja sotapalveluksesta ja tuolla ?idin kehr??m?t lankavyyhdit; h?n osasi kehr?t? viel? hienompaa kuin musta Maranna; niin, sen on musta Maranna sanonut itse; aina sai h?n yht? vyyhti? enemm?n naulasta kuin kukaan muu, ja kaikki oli niin yht?tasaista -- siin? ei ollut yht??n solmua, ja n?etk?s tuota rengasta tuolla laessa? Olipa kaunista, kun h?n pani siin? lankaa vyyhdille. Jos minulla olisi jo silloin ollut ymm?rryst?, niin en olisi sallinut my?d? ?idin rukkia, se olisi minulla peruna; mutta kukaan ei ole meist? v?li? pit?nyt. Voi armas ?iti! voi is? armas! kunpa tiet?isitte, kuinka hyljittyj? me olemme, niin tekisi tuo teille murhetta autuudessannekin".
Amrei rupesi kovasti itkem??n, ja Dami itki h?nkin. Set?kin pyyhk?isi kyyneleen silm?st?ns? ja tahtoi viel? kerran, ett? l?hdett?isiin pois, sill? h?nt? harmitti samalla, ett? h?n oli tehnyt itselleen ja lapsille t?m?n haikeuden; mutta Amrei sanoi lujasti: "Jospa menisittekin, niin min? en mene".
-- "Kuinka? Etk? aio l?hte?k??n?"
Amrei s?ik?hti; nyt vasta huomasi h?n, mit? oli sanonut, ja melkein lie h?nest? tuntunut, kuin olisi se suostumus, mutta h?n vastasi pian:
-- "Ei, muusta en viel? tied? mit??n. Min? tarkoitan vaan, etten hyv?ll? l?hde talosta pois, ennenkuin olen kaikki n?hnyt uudelleen. Tule, Dami, olethan veljeni, menn??n ullakkoon; muistathan miss? piilosilla oltiin, uunin takana; ja sitten pilkist?mme akkunasta, miss? vuohensieni? kuivasimme. Etk? muista en?? sit? kaunista guldenia, jonka is? niist? sai?"
Jotakin rapisi ja kapisi katolla. Kaikki kolme s?ik?htiv?t. Mutta set? virkkoi kohta: "?l? mene, Dami, ?l?k? sin?k??n. Mit? te ullakossa teette? Ettek? kuule, mit? rapinaa hiiret pit?v?t?"
-- "Tule pois vaan, ei ne meit? sy?", kehoitti Amrei, mutta Dami ei sanonut l?htev?ns?, ja vaikka Amrei pelk?sikin, niin rohkaisi h?n kumminkin itsens? ja meni yksin??n ullakkoon. Mutta pian h?n palasi sielt?, kalmankalpeana eik? tuonut muuta kuin v?h?sen kuivia kuminan-olkia kourassaan.
-- "Dami l?htee minun kanssani Amerikaan", sanoi set? sis??ntulevalle, ja t?m? vastasi, murtaen olkia kourassaan: "Sit? en min? kiell?. Min'en tied? viel?, mit? min? teen, mutta saattaahan h?n menn? ilman minuakin".
-- "Ei", huusi Dami, "sit? en tee. Sin'et mennyt silloin rusthollarin em?nn?n kanssa, kun h?n tahtoi ottaa sinut mukaansa, niinp? en min?k??n mene yksin?ni, vaan ainoastaan sinun kanssasi".
-- "No, mietiskeleh?n sitten asiaa, onhan sinulla kyll? ymm?rryst?", lopetti set?, pani luukun j?lleen kiinni, niin ett? oltiin pime?ss?, ty?nsi sitten lapset ulos tuvan ovesta ja eteisest?, kiersi oven lukkoon ja meni sitten viem??n avainta takaisin Sysi-Matille ja l?ksi sielt? Damin kanssa kahden kesken kyl??n. Kaukaa huusi h?n viel? Amreille: "Sinulla on viel? aikaa huomis-aamuun saakka; sitten menen min? pois, tulkaa mukaan tai olkaa tulematta".
Merkillist?! Aivan kuin oikeassa unessa, jossa vain vienosti esille vet?yneet asiat uudistuvat sekaisin jos jonkinmoisten kummallisuuksien kanssa, niin k?vi Amreillekin valvo-unessa. Sivumennen vain oli Dami maininnut rusthollin em?nn?n kohtauksesta; muisto h?nest? oli puoliksi sammunut ja nyt se her?si uudelleen kuni kuva kuluneesta uneksitusta el?m?st?. Amrei virkkoi melkein ??neens?: "Kukas ties, ehk? sin?kin joskus johdut h?nen mieleens? noin ?kki?, saata ei sanoa mist?