Avojalka | Page 6

h?n ottaneen luoksensa ei hyv?ntahtoisuudesta, mutta senvuoksi vain, ett? h?nell? olisi joku el?v? olento luonaan. H?n tekihe varsin mielell??n tylyksi ihmisten edess? ja nautti sit? enemm?n salaisen oikeaoloisuuden tuottamaa ylpeytt?.
H?nen t?ysi vastakohtansa oli Korppi-Sakari, jonka taloon Dami oli joutunut kasvatettavaksi; t?m? n?yttihe ihmisten silmiss? mielell??n anteliaimmaksi hyv?ntekij?ksi, mutta salassa h?n tyrkki ja pahoin kohteli omaisiaan ja eritt?inkin Damia, josta h?n sai vaan v?h?iset ruokarahat. H?nen nimens? oli oikeastaan Sakarias, mutta pilkkanimen oli h?n saanut siit?, ett? oli vaimolleen kerran tuonut parin paistettuja kyyhkysi?, jotka olivatkin pelkki? h?yhennettyj? kaarneita eli korppeja. Korppi-Sakari, joka k?vi puujalalla, vietti aikansa enimm?kseen villasukkia ja jakkuja neulomalla, ja niin h?n istuskeli sukkapuikkoineen kyl?ss? joka paikassa, miss? vaan puhua rupatettiin, ja t?m? rupattaminen, jossa h?n kuuli yht? ja toista, tuotti h?nelle aivan edulliset sivutulot. H?n oli seudun niin sanottu h?iden sepp?, sill? siell?, miss? viel? suuria maatiloja l?ytyy, tapahtuu naiminen tavallisesti puhemiesten kautta, jotka tyyten tutkistelevat kummankin puolen varallisuuden ja m??r??v?t kaikki ennakolta. Kun sitten tuommoinen naimiskauppa saatiin solmituksi, niin vet?? vingutti Korppi-Sakari h?iss? viuluakin, siin? kun h?n oli maan kuuluisa mestari. Osasipa h?n pilli?kin puhaltaa, torveakin toitottaa, kun k?det viulun vinguttamisesta olivat v?syneet. H?n se vain oli mestari mihin hyv?ns?.
Damin itkullinen ja hento luonto oli Korppi-Sakarista varsin vastenmielist?, ja sen h?n tahtoi pojasta poistaa sill? tavoin, ett? itketti h?nt? hyvin paljon ja h?rn?si, miss? vaan taisi.
Niin oli nuo kaksi samasta pohjasta noussutta vesaa istutettu eri maanlaatuihin. Olopaikka ja maanmehu ja oma luonto heiss? itsess??n kasvattivat heit? eri lailla.

4. Avaudu!
Pyh?in miesten p?iv?n?, kolkkona ja sumuisena, olivat lapset v?en joukossa hautausmaalla. Korppi-Sakari oli Damin taluttanut k?dess? sinne. Mutta Amrei oli tullut yksin??n ilman mustaa Marannaa, ja useat moittivat tuota kovasyd?mmist? eukkoa, ja jotkut puhuivat osaksi tottakin, sanoessaan, ettei Maranna pid? v?li? v?h??k??n haudoilla k?ymisest?, h?n kun ei tied? miss? h?nen miehens? hauta on. Amrei oli ??neti eik? vuodattanut kyynelt?k??n, sill? v?lin kuin Dami, ihmisten s??liv?ist? puhetta kuullessaan, itki kallotellen; tosin oli siihen syyn? sekin, ett? Korppi-Sakari oli h?nt? usean kerran salaisesti tyrk?issyt ja nipist?nyt. Amrei katsoi kotvan aikaa haaveilevana haudoille asetettuja kynttil?it? ja n?ki kummakseen, kuinka liekki kuluttaa vahaa, syd?n k?rvettyy k?rvettymist??n, kunnes koko kynttil? on loppuun palanut.
V?en joukossa liikkui my?s muudan mies, kaupunkilainen herraspuku p??ll? ja nauha napinl?vess?: se oli ylirakennusneuvos Severin, joka, tarkastusmatkallaan n?ill? seuduin, oli tullut vanhempaansa, Brosin ja Monin, haudalla k?ym??n. H?nen sisaruksensa sukulaisineen h??riv?t h?nen ymp?rill??n jollakin kunnioituksella, ja hartaus oli melkein kokonaan haihtunut ja kaikkien huomio kiinnitetty t?h?n herraan.
Amrei katseli h?nt? my?skin ja kys?si Korppi-Sakarilta: "Onkos tuo h??vieraita?"
-- "Kuka niin?"
-- "H?nell? kun on nauha napinl?vess?".
Korppi-Sakarilla ei ollut aikaa vastata, h?n riensi kiiruimman kaupassa er??sen v?kijoukkoon kertomaan, kuinka tuhmasti tuo lapsi tuolla oli lausunut. Ja keskell? hautoja kajahti kova nauru tuommoiselle tuhmuudelle. Uudistalokkaan vaimo vaan sanoi: "Minustapa tuo ei ole niink??n typer?sti sanottu. Tuo nauha on tosin kunnianmerkki Severinill?, olkoon vaan; kummaa tuo kumminkin on, ett? h?n hautausmaalla koreilee sill?, hautausmaalla, jossa kyll? n?kee, mit? meist? jokaisesta tulee, kannettakoon el?m?ss? pukua joko silkist? taikkapa piikkokankaasta. Se minua jo pisti vihakseni, ett? h?n oli nauhoineen kirkossa; tuommoiset kapineet ovat pantavat pois, ennenkuin menee kirkkoon, ja sit? enemm?n kuin hautausmaalle l?htee".
Tieto pikku Amrein kysymyksest? lienee tullut vihdoin Severininkin korviin, sill? h?n n?kyi ?kki? panevan nuttunsa kiinni ja samassa h?n nyyk?ytti p??t??n lapselle. Nyt kuului h?n kysyv?n, kuka tuo lapsi oli, ja tuskin oli h?n vastauksen kuullut, niin riensi h?n lasten luokse vereksille haudoille ja sanoi Amreille: "Tules t?nne, lapseni, avaapas k?tesi, min? annan sulle t?m?n kultarahan lahjaksi; osta sill?, mit? tarvitset".
Lapsi tuijotti siihen eik? vastannut mit??n. Ja tuskin oli Severin k??nt?nyt selk?ns?, niin huusi h?n puoli-??neens? h?nen j?lkeens?: "Min'en ota mit??n lahjaksi", ja viskasi samassa kultarahan h?nen per??ns?. Useat, t?m?n n?hty??n, tulivat Amrein luokse ja toruivat h?nt? kovasti ja kun olivat jo v?h?ll? kohdella h?nt? pahoin, niin pelasti h?net raakain ihmisten k?sist? taaskin uudistalokkaan em?nt?, joka jo kerran oli sanoillaan h?nt? puolustanut. Vaan vaatipa h?nkin, ett? Amrei kiiruhtaisi Severini? kiitt?m??n; mutta Amrei ei vastannut mihink??n: h?n ei liikahtanut paikaltaan, ja niinp? h?nen suojelijattarensakin j?tti h?net. T?in tuskin l?ydettiin kultaraha maasta, ja l?sn?oleva kunnanneuvos otti sen oitis talteen, antaaksensa sen lasten holhojalle.
T?m? tapaus saattoi pikku Amrein outoon huutoon kyl?ss?. Ihmiset puhuivat, ett? vaikk'ei h?n ole ollut vasta kuin moniaan p?iv?n mustan Marannan luona, niin on h?nell? jo kaikki eukon tavat ja temput. Ihmett? ihmeemp?n? pidettiin, ett? niin k?yh?in vanhempain lapsi saattaa olla niin ylpe?, ja kun h?nelle muistutettiin t?st? joka paikassa, niin silloin h?n vasta siihen oikein perehtyikin, ja nuoressa lapsen sielussa nousi uhka, s?ilytt??kseen ylpeytt??n yh? enemm?n. Musta Maranna koetti puolestaan parastansa h?nkin, t?t? mielialaa pysytt??kseen, sill? h?n sanoi: "K?yh?ll? ei voi sen suurempaa onnea olla, kuin ett? h?nt? pidet??n ylpe?n?; se se est?? jokaisen polkemasta h?nt? ja vaatimasta viel? kiitoksia siit?".
Talvis-aikaan k?vi Amrei usein Korppi-Sakarin luona ja eritt?inkin kuuli mielell??n h?nen viulun soittoansa. Kerranpa Korppi-Sakari oikein suuresti kiittikin h?nt?: "Sin'et ole tuhma", sill? Amrei oli pitk?n soittamisen j?lkeen sanonut: "Merkillist?, mitenk? tuo viulu saattaa