Prosper Mérimée | Page 3

tehnyt voittamattoman ja mallikelpoisen mestarin novellikirjallisuuden alalla.
Ja tuskinpa kovin paljo erehtyyk??n, jos otaksuu pojan jo kotoaan perineen mainiot tyylilliset taipumuksensa ja ne esteetilliset periaatteet, joita h?n kirjallisessa tuotannossaan aina on seurannut. Tosin en tunne l?hemmin Léonor Mériméen esteetillisi? mielipiteit? kaunokirjallisuudesta, mutta tied?np? sen sijaan ne perustukset, joista h?n kaunotaiteet johti. Teoksessaan "Traité de la peinture à l'huile", jonka l?hemp??n k?sittelyyn ryhtyminen veisi ulkopuolelle ainettani, todistelee h?n sit? perusajatustaan, ett? "piirustus on se yhteinen l?hde, josta saavat alkunsa nuo kolme taidehaaraa: maalaus-, veisto- ja rakennustaide". Piirustus on h?nest? p??asia maalauksessakin; v?ritys tulee vasta toisessa sijassa. Samat periaatteet siis kuin h?nen opettajallaan David'lla ja aikalaisellaan Ingres'll?, joitten mukaan taide oli palautettava yksinkertaisimpaan ja t?rkeimp??n ilmenemismuotoonsa piirustukseen. Niinik??n oli kokonaisuuden sopusuhtaista taiteellisuutta etup??ss? koetettava s?ilytt??. "Yksityisseikat ovat olevinaan t?rkeit? pikku herroja, jotka ovat paikoilleen ohjattavat; muoto on kaiken ehto ja perustus: mit? yksinkertaisimmat muotoviivat, sit? suurempi niiden voima ja kauneus". Mutta esitystavan pit?? olla laajan?k?isen; todellisuudesta on ihanteellisuus etsitt?v? ja sen luonteenomaisimmat ??riviivat sopusointuisena kokonaisuutena kuvattavat leve?ll?, mutta s?ntillisell? tavalla, kas siin?p? juuri taiteen teht?v?.[2]
T?m? oli Ingres'n oppi ja samoin ajatteli my?skin Mérimée vanhempi. Antiikia h?n tutki ja rakasti suuresti, sill? siell? l?ysi h?n sen muodon kauneuden, joka h?nest? oli kaiken taiteen elinehto. Eik? ainoastaan taidetta, vaan my?skin kirjallisuutta koskevissa kysymyksiss? n?ytt?? Léonor Mériméell? olleen kehittynyt ja varma aisti. Ainakin kertoo h?nest? er?s h?nen l?himpi? yst?vi?ns? seuraavaa "Mériméell? oli kirjallisissa asioissa sama selv? ja puhdas aisti, jota h?n taiteellisissakin kysymyksiss? osotti; Horationsa h?n osasi ulkoa; innottelua, liioittelua ja kaikkea jokap?iv?ist? h?n kammosi (il avait en horreur le pathos, l'exagération et le commun); ihmisellisen ?lyn kaikissa plastillisissa ilmestymismuodoissa h?n etsi totuuden ihannetta viel? enemm?n kuin kauneuden; kirjallisuudessa samoin kuin taiteissakin kuului h?n valikoivaan kouluun; mutta filosofiiassa oli h?nell? mit? ylevimm?t n?k?kannat, alkuper?isimm?t aatteet ja j?rk?ht?m?tt?mimm?t vakaumukset."[3]
Sellaiseksi kuvataan Prosperin is?. T?m? lahjakas maalaaja antoi opetustunteja er??ss? yksityisess? tytt?koulussa, jota piti rva Moreau, l??k?rin leski ja kahdeksan lapsen ?iti. T??ll? oppi Léonor Mérimée tuntemaan tulevan vaimonsa, talon nuorimman tytt?ren Anna Moreaun. Nuorella Anna neidill?kin oli huomattava taipumus piirustukseen ja maalaustaiteeseen, kuten h?nen siveltimest?ns? l?hteneet taulut kyllin selv?sti osottavat. Salongissa ei h?nelt? tiett?v?sti ole ollut koskaan mit??n n?ytteill?. Mutta siit? huolimatta oli h?nen kykyns? yleisesti tunnettu. H?nen ehk? etevimm?n muotokuvamaalauksensa -- muotokuvain maalaajatar h?n nimitt?in oli -- kehutaan sattuvasti esitt?neen Prosperin hyv?? yst?v?? ja lahjakasta, vaikka aikaisin poistemmattua kasvientutkijaa Victor Jacquemont'ia, jonka el?m?kerran Prosper Mérimée on niin kauniisti kirjoittanut.
Olen jo maininnut kuinka Léonor Mériméet? kehuttiin hyv?ksi kyn?niekaksi. Nyt on minun lis??minen, ett? my?skin Prosperin ?idill? vakuutetaan olleen mit? kauneimmat kertoilijan lahjat, joita h?n k?ytti suurella menestyksell? viihdytt?iss??n maalattavia vallattomia pienokaisia kaikellaisilla saduilla ja omatekoisilla jutuilla.[4] Yleisesti tunnettu on Goethen lause synnynn?isist? taipumuksistaan:
"Vom Vater hab' ich die Statur Des Lebens ernstes Führen; Vom Mütterchen die Frohnatur Und Lust zu fabuliren".
Samaa voisi tavallaan Mériméekin sanoa itsest??n. Ainakin oli t?m? "kertoilemisen halu" jo aikoja ollut h?nen ?itins? suvun ominaisuuksia. H?nen iso?itins? rva Leprince de Beaumont oli n?et Ranskan suosituimpia kirjailijoita lasten kirjallisuuden alalla, ja on h?nen satukokoelmansa "Magasin des Enfants" viel?kin aarreaitta palleroisille. Arvattavasti on nuori Prosperkin ?itins? jutelmia silloinkin kuunnellut, kun h?n v. 1808 viisivuotiaana lapsukaisena istui emonsa maalattavana. Pitk?t, olkap?ille ylettyv?t kultaiset kiharat, py?re? muoto, korkea otsa, suuret, kirkkaat ja sielukkaat silm?t, isonlainen nen? ja hienopiirteinen, vaikka suurehko hymy-suu -- sellaiseksi on nuori ?iti ainoan lapsensa kuvannut.[5]
T?ydellisesti voimme kai nyt yhty? siihen, mit? er?s Prosper Mériméen biograafi, Eugène Mirecourt, kirjailijamme syntym?st? lausuu: "Kas t?ss? onnellinen ihminen, jolle oli suotu etuoikeus synty? niin sanoakseni taidejumalattarien siipien suojassa".[6] Onnellinen oli kaikesta p??tt?en t?m? avioliitto ennest??nkin eik? varmaankaan v?himm?n sen j?lkeen kuin Prosper, "kauan toivottuna lapsena", syyskuun 28 p. v. 1803 ensi kerran n?ki p?iv?n valon.[7] Raihnainen ja kivulloinen lapsi h?n oli ja joka hetki pelk?si nuori ?iti rakkaan ja ainoan perillisen kadottamista. Ja senp? vuoksi istuikin h?n my?t??ns? pienokaistansa vaalimassa ja usein sanotaan is?nkin esikoisensa kehdolle ty?st??n kiiruhtaneen. Kivulloinen oli nuori Prosper jo varhaisimman lapsuutensa p?ivin? ja kuten tulemme n?kem??n k?rsi h?n melkein koko ik?ns? terveytens? heikkoudesta. Lapsen alkuopetus j?i melkein kerrassaan ?idin huoleksi. "H?n (?iti) hoiteli lastansa mit? hellimm?ll? ja v?sym?tt?mimm?ll? huolella. H?n se my?skin oli, joka lapsen alkuopetuksen teht?v?kseen otti, ja ep?ilem?tt? on kirjailija juuri ?idilt??n perinyt sen hienoaistisuuden, joka muodostaa paremman osan h?nen kyvyst?ns?" (-- -- cette sensibilité délicate qui fait meilleure partie de son talent).[8]
Muuten lienee Anna Moreaulla my?skin ollut englantilaista verta suonissaan; ainakin tiet?? Prosperin englantilainen biograafi George Saintsbury kertoa meille, ett? "Mérimée had English blood in his veins on the mother's side".[9] Kuinka l?heist? t?m? sukulaisuus englantilaisten kanssa sitten oli, siit? ei meille ole kukaan tarkempia tietoja antanut. Tied?mme vain, ett? Prosper jo nuorena ylioppilaana seurusteli englantilaisissa perheiss?, ett? h?n jo lapsuudestaan osasi englannin kielt?, tutki hartaasti englantilaista kirjallisuutta ja ulkoasussaankin j?ljitteli Albionin asukkaita sill? menestyksell?, ett? h?nest? voitiin sanoa "he was always considered, at least in France, to look and behave more like an Englishman than a Frenchman".
Anna Mérimée, Prosperin ?iti, on er??n