Mestarin nuuskarasia | Page 3

teilt? kuullut, ettei h?n voinut k?rsi? niit?, jotka nuuskaavat ja tietysti tahdoin ennen kaikkea h?nt? miellytt??.
BLOM. Etk? sen koommin ole kertaakaan nuuskannut?
VILHO. En kertaakaan.
BLOM. Onko se oikein totta? Luota vain minuun ja sano totuus, en min? sit? Marille kerro.
VILHO. Uskotte tai ei, totta se kuitenkin on.
BLOM. Vaan eik? ollut hirve?n vaikeata j?tt?? tuo vanha, totuttu tapa?
VILHO _(huoaten)_. Totta puhuakseni, tuntui se jotensakin vaikealta, set? hyv?.
BLOM. Sen hyvin arvaan, poika parka!
VILHO. Mutta siin? ei mik??n auttanut; kuinka olisin muussa tapauksessa rohjennutkaan Maria kosia?
BLOM. Vaan mill? tavalla siit? kuitenkin saatoit luopua? Kerroppa tuo minulle!
VILHO. Varsin yksinkertaisesti. Nuuskan viskasin pihalle, ja rasian lahjoitin er??lle yst?v?lle.
BLOM. Se oli huono keino. V?hitellen sinun olisi pit?nyt siit? luopua, v?hitellen. Saatpa n?hd?, sin? viel? kerran aloitat uudestaan! Saatpa n?hd?!
VILHO. Siit? ei ole pelkoa. Enh?n sit? en?? haluakaan.
BLOM. Joutavia! Kyll? sinun v?list? viel?kin tekee mielesi nuuskaa.
VILHO. No, kyll? tosin. Mutta min? taistelen haluani vastaan, taistelen voimieni takaa.
BLOM. Poika poloinen! Eik?h?n olisi parasta ett? tunnustaisit kaikki Marille? Kun h?n saa tiet??, kuinka paljon olet h?nen t?htens? alttiiksi pannut, ei h?n voi sinulta kielt?? tuota viatonta nautintoa.
VILHO. Mit? ajattelette, set?! Nytk? sen ilmoittaisin, kun n?in kauvan olen sen salassa pit?nyt! Ei, my?h?ist? jo olisi tunnustaa.
KUUDES KOHTAUS.
_Edelliset. Janne._
JANNE _(pys?htyy per?lle)_. Mestari!
BLOM. No, mit? nyt?
JANNE. Er?s herra tahtoisi antaa mittaa. _(Erikseen menness??n)_. Viel?k? h?n on t??ll?, tuo etana!
BLOM. Hyv?, min? tulen. _(Janne menee)_. Niin, seuraa sin? vaan neuvoani, Vilho! Ei Mari niin vaarallinen ole kuin luulet, ja kyll? min?kin puolestasi puhun.
VILHO. Jumalan t?hden, set? hyv?, ei sanaakaan Marille minun nuuskaamisestani, jos v?h??k??n pid?tte yst?vyydest?ni!
BLOM. No no, olkoon sitten sill?ns?, jos niin tahdot, mutta kyll? min? vaan neuvoisin sinua -- _(menee oikeaan)_.
SEITSEM?S KOHTAUS.
_Vilho (yksin??n)_.
VILHO. Tunnustaa h?nelle kaikki! Sep? vasta olisi kaunista! Ei h?n minulle ik?n?ns? antaisi anteeksi pitk?llist? teeskentelemist?ni ja h?nen luottamuksensa ainiaaksi menett?isin. Ei, kun kerran olen valheen alkanut, t?ytyy minun sit? my?skin pitkitt??, muuta neuvoa ei ole. Kyll? olin kuitenkin aika h?lm?, kun en heti rehellisesti kertonut tuosta onnettomasta tavastani! _(Istuu sohvaan)_. Niin, niin olin, mutta my?h?ist?, liian my?h?ist? on nyt katuminen. _(Huomaa rasian)_. Kas, kun ukko unhotti t?nne nuuskarasiansa! _(Ottaa sen k?teens?)_. Mit? nyt? Mit? aiot tehd?? No, en mit??n, en niin mit??n. T?t? rasiaa vaan aion katsella. Se n?ytt?? olevan vanhanaikainen. Samanlainen oli minullakin ennenkuin hopeisen rasiani ostin -- teki n?et mieleni keikailla. _(Aukaisee kannen)_. Ah, kuinka hyv?lle se lemuaa! Ah!! _(Panee rasian p?yd?lle ja nousee ?kki? yl?s)_. E, ei -- ei mit??n heikkoutta, ei mit??n heikkoutta! No, mit?p?s siit?! Ei ole viel? mik??n onnettomuus tapahtunut. Min? en ole sanani sy?j?, eik? minua kiusaukset saa vietellyksi. Mutta ensiksi t?ytyy minun valmistua niit? vastustamaan. Sitten ei ollenkaan ole vaikeata pysy? lujana. Tahdonpa lystinvuoksi oikein koetella itse?ni. _(Ottaa rasian)_. Kas t?ss?! Nyt pid?n tuota pient? rasiaa k?dess?ni -- min? aukaisen kannen -- min? tunnen nuuskan lemun -- ah! _(Paiskaa kannen kiinni)_. No, otinkos hyppysellist?k??n? Enp?, enp? ottanutkaan. Niin, min? en ole sellainen raukka, ett? antaisin himoilleni valtaa, sen voin sanoa. Rohkenenpa tehd? saman kokeen viel? uudestaankin. _(Aukaisee rasian ja vet?? nuuskan lemua nen??ns?)_. Ah! Ah! _(Paiskaa kannen kiinni)_. Kas noin! -- Teen sen vaikka viel?kin kerran. _(Niinkuin ennen)_. Ah!! -- No, tulkoonpa nyt joku sanomaan, ett'ei minulla ole mielen lujuutta! -- Mutta on se kuitenkin naurettavaa, ett? moista mit?t?nt? asiaa kuin nuuskaamista niin t?rke?n? pid?n -- oikein se tosiaankin on lapsellista. Olipa tuo nyt sitten jotakin, jos pist?isinkin joskus v?h?n nuuskaa nen??ni! Mit? se tekisi, kun vaan olen varuillani, ettei se tavaksi tule? Ja nyth?n olen jo kokonaisen kuukauden ajan n?ytt?nyt, ett? kyll? voin olla ilmankin, jos vaan tahdon. Ei se miksik??n pahennukseksi ole, vaan p?invastoin osottaa se sit? suurempaa miehuutta, kun rohkenee jonkun kerran palata entiseen tapaansa, eik? tarvitse pel?t?, ett? sen kautta uudelleen joutuisi tapansa orjaksi. Hm, ell'en olisi niin vakavasti p??tt?nyt, ett'en ainoatakaan kertaa en?? nuuskaa k?yt?, tahtoisin nyt suottakin koetella olenko jo tykk?n??n tuosta himostani p??ssyt. Ja tarkemmin asiata miettiess?ni, vaatii *velvollisuutenikin* minua t?h?n kokeeseen, sill? eih?n kukaan voi olla varma siit?, jota h?n ei viel? tutkinut ole. Kun pikkuruisen vaan pist?n nuuskaa nen??ni, olen heti asiasta selvill?. Jos se minulle nautintoa tuottaa, tied?n samassa, ett? mun edeskinp?in tulee yh? olla varuillani, ja ellei se taas tuotakaan mit??n nautintoa, saan olla varma siit?, ett? jo olen p??ssyt tuosta pahasta tavastani. -- Mit?h?n, jos nyt todellakin pist?isin tuota rahtuisen nen??ni? Koetteeksi vaan. Olisinkohan silloin sanani sy?j?? Mit? viel?, kun en sit? kerran himon pakosta tee, vaan ainoastaan koetellakseni itse?ni. Mutta jos sattuisi joku tulemaan? Eik?s mit?, tuossa tuokiossa se on tehty. Noh, olkoon menneeksi! _(Aikoo juuri nuuskata, kun Janne ?kki? astuu sis??n. Vilho pist?? nuuskarasian taskuunsa)._
KAHDEKSAS KOHTAUS.
_Vilho. Janne._
JANNE. Onko herra sulhainen n?hnyt t??ll? mestarin nuuskarasiaa?
VILHO. Mestarinko nuuskarasiaa? E-e-ei, en min? muista sit? n?hneeni.
JANNE. Kummallista! H?n sanoi j?tt?neens? sen t?nne p?yd?lle.
VILHO. Vai niin, vai t?nne p?yd?lle? Mutta en min? sit? ainakaan n?e.
JANNE. En min? my?sk??n. _(Erikseen menn?kseen)_. Miksi h?n noin kummalliselta n?ytt?? -- --?
YHDEKS?S KOHTAUS.
_Vilho (yksin)._
VILHO. Lempo viek??n, kuinka