Mestarin nuuskarasia | Page 2

ilveilk? vanhan sed?n kanssa, kyll? min? n?in kaikki. Ja vaikka en olisikaan mit??n n?hnyt, pit?isih?n kuitenkin tiet??, ettei Vilho t??ll? sanomalehtien t?hden aamusta varhain iltaan my?h??n oleskele. Ha, ha, ha, yl?s alasin se n?kyy sinulla olevankin, ha, ha, ha!
MARI. Kuinka sin? saatat olla noin h?ijy, set?!
BLOM. Olenko min? h?ijy, vaikka olen sinulle hankkinut niin oivallisen ja siev?n sulhonkin? Sill? se nyt on varma, ett? ilman minua et sin? h?nt? ikin? olisi saanut. Ell'emme me Vilhelmin kanssa olisi satunnaisesti tulleet tutuiksi klubissa noin kuukausi takaperin ja ell'emme siell? olisi joutuneet niin hyviksi yst?viksi, ei h?n luultavasti koskaan olisi jalkaansa kynnyksemme ylitse astunut. Niin, kyll? sinun vaan on minua h?nest? kiitt?minen, tipaseni!
MARI. Tuota set? aina kehuu. Mutta kuinka te oikeastaan tulitte niin hyviksi yst?viksi? Sit? ette viel? ole minulle kertoneet.
VILHO. Min? olin tilaisuudessa tekem??n sed?lle pienen avun. H?n n?et oli unhottanut rahakukkaronsa kotiin, ja min? tarjosin h?nelle omani. V?h?p?t?inen asia tykk?n??n, vaikka set? siit? nosti niin suurta pauhua.
BLOM _(itsekseen)_. Voi sinua, veitikka! _(??neen)_. Aivan niin, min? olin unhottanut kotiin _(arvellen ja tarkoittavalla silm?yksell? Vilhoon)_ -- rahakukkaroni. _(Nuuskaa)_. Prosit, veljeni! Hahaha!
MARI _(uhkaa sormellaan)_. No, set?, set?!
BLOM _(pist?? sukkelaan rasian taskuunsa)_. Voi, heikkari!
MARI. Et sin? koskaan muista, mit? olet minulle luvannut, set?.
BLOM. En muista, se on kyll? tosi.
MARI. Sin? olet auttamaton.
BLOM. My?nnet??n, my?nnet??n. Mutta liian kovaa tuo kumminkin on, kun ei omassa talossaankaan saa nuuskata.
MARI. Saathan sin? omassa kamarissasi ja verstaassa nuuskata niin paljon kuin vaan haluat, ainoastaan minun kamarissani ja t??ll? vierashuoneessa tulee sinun sit? v?ltt??. Siit?h?n jo olemme sopineet.
BLOM. Mutta kuka sit? voi aina muistaa. Ja sit? paitsi min? nuuskaan niin siev?sti ja varovasti; harvat niin v?h?n panevat nuuskaa maahan kuin min?.
MARI. Kyll? kaiketi! Silt? n?ytt?v?tkin matot ja huonekalut, sanomalehdet ja, sanalla sanoen, kaikki paikat t??ll? kotona. Hyi, ei ole mit??n ilett?v?mp?? kuin tuo nuuskaaminen! Etk? sin? kuitenkin voisi siit? luopua, set? hyv?? Min? silloin pit?isin sinusta kahta vertaa enemm?n.
BLOM. ?l?s viel?, tytt?seni! Siit? ei ilmoisna ikin? mit??n tule. Kielt?isink? itselt?ni parhaimman iloni t?ss? maailmassa? Eih?n toki; ennen sinun vihaasi kannan.
MARI. Mutta en ymm?rr?, mit? iloa tuosta nuuskaamisesta voi olla.
BLOM. Sin? et ymm?rr? sit? sent?hden, kun et koskaan ole nuuskannut. Mutta tahdotko, niin kerron sinulle sen hy?dyn? N?es! Nuuskaaminen el?hdytt?? sielua ja ruumista, se selvitt?? ajatukset ja auttaa meit? tyytyv?isyydell? vastaanottamaan ja kantamaan kaikki harmit ja vastukset. Mik? se on, joka aamuisin avaa silm?ni unen ummistuksesta? Mik?s muu kuin nuuska! Mik? valtuusmiesten kokouksissa antaa minulle viisaat ajatukset ja neuvot kaupungin eduksi ja hy?dyksi? Ei muu kuin nuuska! Mik? est?? minua ly?m?st? tuota Janne lurjusta joka kerran, kun h?n t?rv?? minulta jonkun ty?n? Nuuska, tietysti. Kuka on kumppalini yksin?isyydess?, kuka lohduttajani murheessa, ilomestarini kun nauraa tahdon? Nuuska -- ja aina vaan nuuska. -- Noh, ihmetteletk? viel?, ett? nuuskaa rakastan?
MARI _(hymyellen)_. Mit? sin?, Vilho, pid?t tuosta ylistysvirrest?? Onko siin? j?rke? v?h??k??n? Luuletko nuuskan koskaan tuollaisia matkaan saavan?
VILHO. Hm, en tied?. Se kaiketi riippuu tottumuksesta.
MARI. Lienee sen laita niinkuin tupakoitsemisenkin, arvatakseni. Onpa tosiaankin onni, ett'et sin?, Vilho, nuuskaa etk? tupakoitse. Tupakoitseminen sittenkin voisi k?yd? laatuun, mutta nuuskaaminen. Hyi, se on oikein hirve?t?! Eik? ole totta, Vilho?
VILHO. Ep?ilem?tt?, ep?ilem?tt?. Se on tosiaankin inhottavaa.
BLOM _(alkaa kovasti yski?)_. Hm, hm!
MARI. Kas nyt on nuuska mennyt sed?n kurkkuun! Mutta hyv?sti nyt, hyv?t herrat hetkeksi! Kello on jo kohta kymmenen ja minun t?ytyy menn? meille toimittamaan aamiaista. Hyv?sti Vilho.
_(Heitt?? Vilholle suutelon ja menee vasemmalle)_.
VIIDES KOHTAUS.
_Blom. Vilho._
BLOM. Kyll? sin? vaan olet aika veitikka!
VILHO. Vaiti, herran t?hden!
BLOM. Semmoinen riivattu veijari? Panee kokoon mokomankin valhejutun ja kertoo sen sitten niin tavattomalla viattomalla katsannolla.
VILHO. ?lk?? puhuko niin kovaa! H?n saattaisi kuulla.
BLOM. Rahakukkaroni olin unhottanut! Ha, ha, ha! No, otetaankos sitten pikkuinen penni rahakukkarostamme? Ha, ha, ha! _(Tarjoo nuuskaa)_.
VILHO. Ei, en min? ota.
BLOM. Kyll? sin? nyt olet hieno olevinasi, mutta toista oli silloin, kun ensi kerran yksiss? olimme. Mahdottoman suuren avun sin? kuitenkin minulle teit tuona klubi-iltana. -- Olin juuri istunut pelip?yd?n ??reen ja aioin virkist?? voimiani nuuskalla, kun suureksi harmikseni huomasinkin nuuskarasiani kadonneeksi. Min?, p?ll?, olin j?tt?nyt sen nuttua muuttaessani kotiin! Kun ei peluutoveristani kukaan nuuskaa k?ytt?nyt, eik? kyypparikaan voinut sit? minulle hankkia, ei tullut muu eteen kuin tyyty? siihen, mit? ei auttaa voinut, ja seurata peli? niin hyvin kuin voi. Min? tietysti h?visin. Kumppalit nauroivat minulle, min? suutuin siit? viel? enemm?n ja aioin juuri j?tt?? koko seuran, kun sin?, veljeni, kohteliaasti kumartain l?hestyit, esittelit itsesi, sanoit kuulleesi minun kadottaneen nuuskarasiani ja tarjosit minulle hienoimman hajuista havannaa sievimm?st?, pienest? hopearasiasta koko maailmassa. Olinpa, totta tosiaankin, v?h?ll? langeta kaulaasi pelk?st? ihastuksesta. Siit? illasta se oli, josta yst?vyytemme alkunsa sai. _(Tarjoo taaskin nuuskaa)_. Kas niin, ota nyt sent??n hyppysellinen sen illan muistoksi.
VILHO. En ota, en, tied?th?n set?, ett'en en?? k?yt? nuuskaa.
BLOM. Olet sit? tosin vakuuttanut monta monituista kertaa, mutta en sit? lempo viek??n sittenk??n voi uskoa. Koska oikeastaan teit tuon suuren p??t?ksen? _(Nuuskaa, varovasti katsahtaen taakseen, laskee rasian p?yd?lle ja niist?? kovalla ??nell? nen??ns?)_.
VILHO. Samana p?iv?n? sen tein, jona Marini opin tuntemaan. Olinhan jo sit? ennen