Kullankaivajat ja indiaanit | Page 4

Captain Mayne Reid
sit? opetusta, jonka valkoihoiset ovat antaneet heille sotataidossa, ja Meksikon pohjoisissa valtioissa, Tamaulipaassa, Chihuahuassa ja Sonorassa, on uudistunein kerroin n?hty, miten comanchit, navajit ja apachit ovat hy?k?nneet meksikolaisten kimppuun j?rjestetyiss? taisteluriveiss? ja siten tuhonneet lukuisia vastustajoita. Mutta t?ll? avonaisella ruohotasangolla, jolla t?m? coyoterosjoukkue nyt matkusti, ei ollut mink??nlaista pakkoa rient?? eteenp?in j?rjestetyss? kolonnassa, mink? vuoksi olivat valinneet sen matkustustavan, jonka jo olemme maininneet.
Punaihoiset eiv?t olleet, niinkuin kullankaivajat, vaeltaneet kolmea p?iv?? per?tysten kuumassa er?-aavikossa. He, jotka tarkoin tunsivat sen maan, jonka kautta oli kuljettava, tiesiv?t hy?dykseen k?ytt?? sen v?himm?tkin edut, voiden aina valita lepuusijoiksi kaikki pienemm?tkin majapaikat, eiv?t ensink??n olleet kuumuudesta k?rsineet. Yht? v?h?n olivat he huolissansa retkens? jatkamisesta, sill? heid?n tuli matkailla virtaa pitkin, jota kartoissa kutsutaan _Rio San-Miguel_, vaan meksikolaiset mainitsevat Horcasitas. Kaikki asianhaarat n?kyiv?t siis olevan edullisia heid?n yritykselleen.
Tuntia ennen auringon laskua huomasivat he vuoren taivaan rannalla. Indiaanit eiv?t tunne sit? nimelt? _Cerro Perdido_, vaan nimitt?v?t sit? _Nauchampa-Tepetl_.
T?m?n yhteydess? on vallan merkillist? ottaa huomioon se heimolaisuus, joka on olemassa pohjois-Meksikon indiaanein ja etel?ss? asuvien azteekein v?lill?. J?lkim?isten kieless? on Perote-vuorella sama nimitys kuin Nauchampa-Tepetlill?. Sana _cofre_, joka tavallisesti nimeen liitet??n, merkitsee niinkuin Nauchampakin kohverttia eli laatikkoa, joka nimitys on annettu niille niitten er?ilt? tahoilta selv?n yht?l?isyyden vuoksi ??rett?m?n suorakaiteen muotoisen kohvertin kanssa, miss? ylimm?inen kansi muodostaa tasangon, jolla on jommoinenkin laajuus.
Mutta kojoteerot eiv?t paljon huolehtineet kielitieteest?, he ajattelivat vaan murhaa. Heid?n retkens? ainoa tarkoitus oli h?vitt?? muutama opatas-nimisen indiaaniheimon kyl? tai muutamia valkoihoisten Horcasitaan rannoille perustamia uudisasutuksia. Kun tuo Salaper?inen vuori ilmestyi heid?n silmiens? eteen, esiintyi toinen kysymys, joka tuokion ajaksi kiinnitti heid?n ajatuksensa. Oli ratkaistava kysymys, oliko viisasta tai edes mahdollista ehti? sinne y?n kuluessa. Ajatukset meniv?t hajalle. Muutamat vastasivat my?nt?m?ll?, toiset kielt?m?ll?. Niinkuin Pedro Vicente oli sanonut, ovat matkat t??ll? Sonoran l?pikuultavassa ilmassa erehdytt?vi?, ja vaikka Nauchampa-Tepetl ei n?ytt?nyt olevan kauempana kuin kymmenen tai kahdentoista peninkulman p??ss?, sai samoella hyvinkin toisen verran ehti?ksens? j?rvelle. Mutta maassa syntyneet ja eritt?inkin alkuasukkaat ovat tottuneet n?ihin harhan?kyihin ja tekev?t laskunsa sen mukaan. Muuten eiv?t kojoteerot olleet t??ll? ensi kertaa ja tiesiv?t siis hyv?sti, mit? oli tekeminen. Neuvottelunsa koski sent?hden ainoastaan heid?n hevosiensa toimeentuloa, sill? ne olivat jo juosseet viisikymment? peninkulmaa ja olivat v?syksiss?.
[Kuva: Kojoteerot eiv?t olleet t??ll? ensi kertaa.]
N?m? olivat mustangia eli villej? arohevosia, jotka ovat voimakkaita ja kest?vi?, jos kohta ko'oltansa ovatkin v?h?p?t?isi?. Mutta he olivat jo juosseet tarpeeksi t?lle p?iv?lle ja olisivat ehk? tulleet ajetuksi pilalle, ennenkuin olisi ehditty vuoren juurelle. Oli siis parempi antaa niiden lev?t? ja pys?hty? Nauchampa-Tepetlin luona vasta seuraavana p?iv?n? noin puolen p?iv?n tienoilla.
T?m? ajatus oli ep?ilem?tt? my?s p??llik?ll?, sill? h?n hypp?si hevosensa sel?st? ja valmistihe panemaan sit? liekaan. Kysymys oli siis ratkaistu ja kaikki ?El Cascabel'in? (kalkkalok??rmeen) sotilaat seurasivat heti h?nen esimerkki??n.
Tapansa mukaan pitiv?t indiaanit ensin huolta hevosistansa, ennenkuin ajattelivat itse??n. He kokoilivat polttoaineita ja sytyttiv?t suuren tulen ei l?mmitell?kseen, koska oli kes?, vaan valmistaakseen ateriaa. Heid?n puolisensa juoksi viel? nelj?ll? jalalla hylyksi tuomittujen hevosten muodossa, joita kuljettivat mukanansa. Teurastus ei ottanut paljon aikaa. Puukon isku hevosen rintaan pudotti sen kuolijaana maahan ja veri kuohui virtana sen ymp?rill?. Silm?nr?p?yksess? oli se paloteltu, suuret lihapalat seiv?stettiin puuvartaisiin ja kun niit? tulessa oli k?rvennetty hetkisen, oli indiaaneilla paisti valmis, joka ei ollut halveksittava.
Hevosensy?j?t kokoilivat sitte l?heisist? puista muita sy?t?vi? esineit?, jotka eiv?t n?ytt?neet v?hemm?n herkullisilta. Ensiksi algarobian ja muitten kasvien terttuja, joita paistoivat tulella ja joista saivat vihanneksensa sek? niitten lis?ksi monen kaktuskasvin hedelmi?. Paraimmat niist? olivat _pitahayan_, jonka rungot, tosin paljaita alapuoleltaan, olivat latvassa ymp?r?idyt s?dekiehkuran muotoon istuvilla lehdill?, jotka pitk?n matkan p??ss? sai ne muistuttamaan j?ttil?iskokoisia kandelaabereja. Tasanko oli t?ynn?ns? sellaisia omituisia puita. Sill? tavalla l?ysiv?t kojoteerot keinon hankkia itselleen j?lkiruokaa itse aavikossa.
Kun olivat ateriansa lopettaneet, alkoivat he huomisp?iv?n aamiaiseksi valmistaa ruokalajia, jota apachit pit?v?t niin suuressa arvossa, ett? viel?p? yksi heid?n heimoistansa, _mezcaleros_, pit?v?t sit? yksinomaisena ruokanansa, joten ovat nimens?kin saaneet siit?, kasvia kun kutsutaan _mezcal_-kasviksi.
Valmistus oli hyvin yksinkertainen. Kojoteerot nyhtiv?t ensiksi yl?s tarpeellisen m??r?n mezcaleja, leikkasivat pois kaikki karkeakarvaiset ja ter?v?t lehdet niitten huipuista ja kuorivat pois hedelm?? ymp?r?iv?n verhon. Siten saatiin syntym??n munan muotoinen valkea aine, melkein niin suuri kuin ihmisen p??. Ainoastaan t?m? aine sy?d??n.
Sill? v?lin kuin osa indiaaneja oli n?iss? valmistuksissa, kaivoivat toiset kuopan, jonka pohjan ja sein?t peittiv?t litteill? kivill?. Sinne heitettiin hehkuvia hiili?, joiden annettiin palaa tuhkaksi, ja kun kuoppa oli oikein kuumennettu, pantiin mezcalit sinne alas varovasti, k??rittyin? sen hevosen nahkaan, joka oli ateriaksi teurastettu. Punaihoiset olivat k??nt?neet karvapuolen ulosp?in ja kasvikiehkuroiden joukkoon sekoittaneet muutamia palasia raakaa lihaa. He sulkivat t?m?n alkuper?isen uunin suun paksuilla turpeilla, s?ilytt??ksens? haudan kaiken y?t? kuumana ja poistuivat vakuutettuina seuraavana p?iv?n? saavansa herkullisen aterian.
Nyt he k??riytyiv?t villasiin vaippoihinsa pelk??m?tt? mit??n ?kkiarvaamatonta hy?kk?yst? n?iss? er?maissa, jotka ainoastaan itse perinpohjin tunsivat ja nukkuivat rauhallisesti paljas tanner s?nkyn? ja t?htitaivas s?ngyn uutimena. V?h?n voivat aavistaakaan, ett? muutamien tuntien hevosmatkan p??ss? heid?n leiripaikastaan l?ytyi toinenkin leiri, johon oli majoittunut heid?n heimonsa vihollisia, kumminkin liika harvalukuisina voidakseen heille tehd? kovempaa vastarintaa. Jos olisivat voineet
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 45
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.