Ylösnousemus II

Yl?snousemus II

The Project Gutenberg EBook of Yl?snousemus II, by Leo Tolstoi This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Yl?snousemus II
Author: Leo Tolstoi
Release Date: June 13, 2004 [EBook #12604]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YL?SNOUSEMUS II ***

Produced by Miranda van de Heijning, Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen and PG Distributed Proofreaders

YL?SNOUSEMUS II
Kirj.
Leo Tolstoi
Tekij?n luvalla suomentanut Arvid J?rnefelt
1899.

I.
Kahden viikon kuluttua saattoi asia tulla esitellyksi senaatissa ja t?ksi ajaksi aikoi Nehljudof matkustaa Pietariin. Ellei olisi menestyst? senaatissa, j?tt?isi h?n anomuksen Keisarilliselle Majesteetille, kuten asianajaja oli neuvonut. Siin? tapauksessa ettei nyt valitus tulisi otetuksi huomioon, mihin asianajajan mielest? oli valmistuminen, koska kassatsiooniaiheet olivat hyvin heikot, saattoi se pakkoty?h?n tuomittujen joukko, johon Maslova kuului, tulla l?hetett?v?ksi kes?kuun ensi p?ivin?. Valmistuakseen seuraamaan Maslovaa Siperiaan,--ja sen oli Nehljudof lujasti p??tt?nyt tehd?,--piti nyt ensin matkustaa maatiloille ja j?rjest?? siell? asiansa.
Ensiksikin matkusti Nehljudof Kusminskin suurelle maatilalle, joka oli l?himp?n?, mustanmullan vy?hykkeess?, ja josta oli p??tulot. H?n oli asunut t?ll? maatilalla lapsuudessaan ja nuoruudessaan, oleskeli siell? kaksi kertaa t?ysik?isen?kin, ja oli kerran ?idin pyynn?st? saattamassa sinne saksalaista is?nn?itsij?? ja j?rjest?m?ss? t?m?n kanssa taloutta, niin ett? h?n jo kauvan sitten tunsi maatilan asiat ja talonpoikien suhteet konttoriin, s.o. tilanomistajaan. Talonpoikien suhteet tilanomistajaan olivat sit? laatua, ett? he olivat kokonaan riippuvaiset konttorista. Nehljudof tiesi t?st? jo ylioppilaana ollessaan, kun h?n kannatti ja levitteli Henry Georgen oppia, ja t?m?n opin vaikutuksesta oli antanut is?n-perint?ns? talonpojille. Sitten kuin h?n oli ollut sotapalveluksessa ja tottunut kuluttamaan noin 20 tuhatta ruplaa vuodessa, olivat tosin kaikki n?m?t h?nen tietonsa kadottaneet sitovan voimansa h?nen el?m??ns? n?hden, unohtuneet, eik? h?n koskaan en?? kysynyt itselt??n mist? nuo rahat tulivat, jotka ?iti h?nelle antoi, viel?p? koetti olla sit? ajattelematta. Mutta kun ?iti oli kuollut, kun perint? oli vastaanotettava ja omaisuuden hoitamiskysymykset ratkaistavat, syntyi h?nelle j?lleen kysymys h?nen suhteistaan maanomistukseen. Noin kuukautta ennen olisi Nehljudof viel? sanonut itselleen, ettei h?n pysty muuttamaan olevia oloja, etteih?n h?n itse hallitse maatilaa,--ja olisi enemm?n tai v?hemm?n rauhoittunut, kun asui kaukana paikalta ja sai vaan sielt? rahoja. Mutta nyt, vaikka oli hankkeissa Siperian matka ja vaikka h?n arvattavasti tulisi joutumaan monimutkaisiin ja vaikeisiin suhteisiin vankilamaailman kanssa ja h?nen yhteiskunnallinen asemansa ja eritt?inkin rahansa olisivat kyll?kin olleet tarpeen, h?n kuitenkin p??tti ettei h?n en?? j?tt?isi asiaa entiselleen, vaan tekisi, vaikkapa omaksi vahingokseenkin, siin? muutoksen. T?ss? tarkoituksessa h?n p??tti olla pit?m?tt? maatansa omassa viljelyksess?, ja j?tt?? se halvasta hinnasta talonpoikien haltuun, tehd? heille mahdolliseksi p??st? riippumattomiksi maanomistajasta. Ei mennyt Nehljudofin huomion ohitse, vertaillessaan maanomistajan asemaa maaorjain is?nt??n, ett? maan antaminen talonpoikien haltuun maan viljelemisen sijaan palkkalaisten avulla oli jotenkin samaa kuin orjien siirt?minen p?iv?t?ist? rahaverolle. T?m? ei ollutkaan mik??n kysymyksen ratkaisu, vaan oli ainoastaan askel sen ratkaisemista kohden: se oli ainoastaan ylimeno raa'asta v?hemm?n raakaan v?kivallan muotoon. N?in h?n siis aikoikin menetell?.
Nehljudof saapui Kusminskiin keskip?iv?n tienoissa. Kaikessa kohden koettaen saattaa el?m?ns? yksinkertaisemmaksi h?n ei s?hk?itt?nyt tulostansa, vaan otti tavalliset nelipy?r?iset kyytirattaat parihevosilla kestikievarista. Kyytiimiehen? oli nuori poika, yll??n neliniitinen kauhtana, joka oli vy?tetty poimujen mukaan vy?t?ryksi? alempaa. Se istui kyytimiehen tavoin kuskipukilla syrjitt?in ja puheli sit? mieluummin herran kanssa, kun heid?n puhuessaan vikaper?, ontuva, valkoinen aisahevonen ja sivulle valjastettu kuihtunut hevoskaakki saivat k?vell?, mihin ne aina olivat kovin halukkaat.
Kyytimies kertoi Kusminskin is?nn?itsij?st?, tiet?m?tt? kuljettavansa is?nt?? itse?. Nehljudof tahallaan oli sanomatta h?nelle.
--Kyll? on fiini saksalainen,--puhui kaupungissa asunut ja romaania lukenut kyytimies puolittain k??ntyen kyyditt?v?n puoleen ja nappaisten pitk?? niskaansa vuoroin ylh??lt? ja vuoroin alhaalta:--ajelee voikkoskolmikolla, ja annas kun p??see em?ntineen tielle, niin koetappas kelvata h?nelle! Talvella joulun aikaan tuotettiin suureen taloon kuusi, min?kin olin vieraita tuomassa: s?hk?valon kanssa; se se vasta korea oli. Semmoista ei maalla n?e! Paljon se on rahoja kokoon haalinut! Mik?s h?nen on, kun on herrana talossa. Sanotaan h?nen ostaneen hyv?n talon.
Nehljudof luuli jo olleensa kokonaan v?li?pit?m?t?n siit? kuinka saksalainen hoitaa ja k?ytt?? hyv?ksens? h?nen tilustansa. Mutta pitk?ruumiisen kyytipojan kertomus oli h?nelle vastenmielinen. H?n ihaili kaunista p?iv??, sakeita, pimenevi? pilvi?, jotka joskus peittiv?t auringon, toukoja kohoilevine kiuruinensa, vihert?m??n alkavia metsi?, niittyj?, joille oli jo laskettu hevoset ja karjat, ja peltoja kynt?jinens?,--mutta kuinka ollakaan, h?nest? vaan yh? tuntui, ett? jokin painosti mielt?, ja kun h?n kysyi itselt??n mit? se oli, niin muisti kyytimiehen kertomuksen saksalaisen is?nn?imisest? Kusminskissa. Tultuaan Kusminskiin ja ryhdytty??n asioihin Nehljudof unohti t?m?n tunteen.
Konttorikirjojen selaileminen ja keskustelut pehtorin kanssa, joka lapsekkaasti koetti tuoda esiin, kuinka edullista oli, ett? talonpojilla oli v?h?n maata ja ett? kartanon tilat piirittiv?t heid?n maitansa, vahvistivat Nehljudofia viel? enemm?n aikeissaan lopettaa oma maatalous ja antaa koko maa talonpojille. Konttorikirjoista ja pehtorin puheista h?n sai tiet??, ett?, kuten ennenkin, kaksi kolmannesta parasta kynt?maata viljeltiin omilla ty?voimilla ja uudenaikaisilla maanviljelyskoneilla, mutta j?lell? oleva kolmannes oli annettu talonpojille urakalla muokattavaksi viidest? ruplasta tes?ttin?lt? (1,09 hehtaarilta), s.o. viidest? ruplasta oli talonpojan kolmasti kynt?minen, kolmasti