Ylösnousemus III | Page 3

mutta
tuntemattomat usein kiusasivat häntä, ja näistä hän pääsi ainoastaan
suuren ruumiillisen voimansa avulla, josta hän oli sangen ylpeä.
--Kerran minä,--kertoi hän nauraen Katjushalle,--kun yksi herrasmies
minua ahdisteli kadulla eikä meinannut päästää, ravistelin sitä niin että
se pelästyi ja pötki tiehensä.
Vallankumouksellisten joukkoon hän oli yhtynyt, kertomuksensa
mukaan, siitä syystä, että oli lapsuudestaan asti tuntenut inhoa
herrasväen elämään, ja oli aina rakastanut yksinkertaisten ihmisten
elämää. Häntä oli aina nuhdeltu siitä, että hän viihtyi piikain kamarissa,
kyökissä, tallissa, vaan ei sisähuoneissa.
--Piikojen ja kuskien kanssa minun oli hauska olla, mutta meikäläisten
herrojen ja neitien kanssa ikävä,--kertoi hän.--Sittemmin, kun aloin
ymmärtää, huomasin, että meidän elämämme oli ihan huono, Äitiä ei
minulla ollut, isästä en minä pitänyt, ja niinpä minä yhdeksäntoista
vuotiaana menin toverini kanssa tehtaan työhön.
Tehtaasta tultuaan hän asui maalla, sitten matkusti kaupunkiin ja tuli
vangituksi eräässä kortteerissa, missä oli salainen kirjapaino. Hänet
tuomittiin pakkotöihin Siperiaan. Maria Pavlovna ei ollut kertonut
koskaan itse, mutta Katjusha oli saanut kuulla muilta, että hän oli
pakkotöihin tuomittu sen johdosta, että oli ottanut syykseen laukauksen,
jonka yksi vallankumouksellisista oli kotitarkastuksen aikana pimeässä
ampunut.
Siitä saakka kuin Katjusha tutustui Maria Pavlovnaan, huomasi hän,
että tämä, olipa missä ja millaisissa olosuhteissa tahansa, ei milloinkaan
ajatellut itseänsä, vaan aina oli huolissaan siitä, miten saisi palvelluksi
tai autetuksi toisia joko suuressa tai vähässä. Yksi hänen tovereistaan,
Novodrof, sanoi pilalla hänen harjoittavan hyväntekeväisyyttä

urheiluna. Ja se oli totta. Kuten metsästäjälle pyyn löytäminen, oli koko
viehätin hänen elämässään tilaisuuden löytäminen palvellakseen muita.
Ja tämä urheilu muuttui tavaksi, muuttui hänen varsinaiseksi työkseen.
Ja hän teki sitä niin luonnollisesti, että kaikki, jotka tunsivat hänet,
eivät enää kehuneet häntä siitä, vaan vaativat sitä häneltä.
Ensimmältä, kun Maslova tuli heidän joukkoonsa, tunsi Maria
Pavlovna inhoa häntä kohtaan. Katjusha huomasi sen, mutta sitten
myöskin huomasi, kuinka Maria Pavlovna pakoitti itseänsä
muuttamaan käytöstään ja alkoi kohdella häntä hyvin hellästi ja hyvästi.
Ja tämä hellyys ja hyvyys, jotka tulivat näin erinomaisen olennon
puolelta, koski niin syvältä Maslovaan, että hän koko sydämmellään
antautui hänelle, tietämättään omisti hänen mielipiteensä ja
tahtomattaan kaikessa häntä matki.
Tämä Katjushan altis rakkaus liikutti Maria Pavlovnaa ja hänkin kiintyi
Katjushaan. Näitä naisia liitti toisiinsa vielä heidän yhteinen inhonsa
sukupuolirakkauteen. Toinen inhosi tätä rakkautta sen johdosta, että oli
kokenut sen koko hirveyden, toinen taas, kun ei ollut sitä koskaan
kokenut ja sentähden piti sitä käsittämättömänä ja yhtaikaa myöskin
inhoittavana ja ihmisarvoa loukkaavana.

IV.
Tämä Maria Pavlovnan vaikutus oli toinen niistä vaikutuksista, joiden
alainen Maslova oli. Se syntyi siitä, että Maslova kiintyi Maria
Pavlovnaan. Toinen oli Simonsonin vaikutus. Ja tämä vaikutus syntyi
siitä, että Simonson kiintyi Maslovaan.
Kaikki ihmiset elävät ja toimivat osaksi omien, osaksi vierasten
ajatusten ohjaamina. Siinä, mikäli ihmiset elävät omien ajatustensa
ohjaamina ja mikäli vierasten, on yksi tärkeimmistä erotuksista
ihmisten välillä: toiset ihmiset useimmiten käyttävät omia ajatuksiaan
niinkuin jotakin järjen leikkiä, käyttävät ymmärrystään niinkuin
vauhtipyörää, josta on välitysremmi otettu pois, mutta teossa
noudattavat vieraiden ihmisten ajatuksia,--yleisiä tapoja, lakia; toiset
taas pitävät omia ajatuksiaan kaiken toimintansa päävaikuttimina,
melkein aina kuuntelevat oman järkensä vaatimuksia ja tottelevat sitä,
ainoastaan ani harvoin--tarkoin punnittuansa--noudattaen sitä, mitä
muut ovat päättäneet. Semmoinen mies oli Simonson. Hän punnitsi ja
päätti kaikki järkensä avulla, ja minkä kerran päätti, sen täyttikin.

Niinpä hän jo lyseolaisena ollessaan päätti, että hänen isänsä, entisen
makasiinivirkamiehen ansaitsema omaisuus on ansaittu epärehellisesti,
ja sentähden hän ilmoitti isälle, että tämä omaisuus oli annettava
kansalle. Kun isä ei ottanut häntä kuullakseen, vaan päinvastoin
ankarasti nuhteli, läksi hän talosta eikä enää käyttänyt hyväkseen isän
varoja. Päätettyään, että kaikki olemassa oleva paha saa alkunsa kansan
sivistymättömyydestä, hän yliopistosta tultuaan yhtyi kansanvaltaisiin,
rupesi opettajaksi erääseen kylään ja rohkeasti julisti sekä oppilaille
että talonpojille kaikkea sitä, mitä piti oikeana, ja kielsi sen, mitä piti
valheellisena.
Hänet vangittiin ja haastettiin oikeuden eteen.
Oikeudenkäynnin aikana hän tuli siihen päätökseen, ettei tuomarilla
ollut oikeutta häntä tuomita ja hän lausui tämän ajatuksensa julki. Kun
tuomarit eivät suostuneet tähän, vaan jatkoivat oikeudenkäyntiä, niin
hän päätti parhaaksi olla vastaamatta heidän kysymyksiinsä, ja olikin
siitä pitäen vaiti. Hän lähetettiin Arkangelin lääniin. Siellä hän
muodosti itselleen uskonnollisen opin, joka tuli kaikkien hänen
tekojensa määrääjäksi. Tämän uskonnollisen opin mukaan maailmassa
oli kaikki tyyni elollista, eikä mitään kuollutta ollut olemassa, kaikki
esineet, joita me pidämme kuolleina, elimettöminä, olivat ainoastaan
suuren, meille käsittämättömän elimistön osia, ja sentähden ihmisen
tehtävä, hänen ollessa suuren elimistön osana, on kannattaa tämän
elimistön ja sen kaikkien elollisten osien elämää. Sentähden hän piti
rikoksena hävittää sitä, mikä elää: hän ei hyväksynyt sotia, ei
kuolemanrangaistuksia, eikä minkäänlaista ihmisten tai edes
elukkainkaan tappamista. Avioliiton suhteen hänellä niinikään oli omat
periaatteensa. Hän ajatteli, että ihmissuvun lisääminen on vaan alempi
aste ihmisen toiminnasta, ylempi aste on jo olemassa olevan elämän
palveleminen. Tätä aatetta vahvisti hänen mielestään se tosiasia, että
veressä löytyy niin sanottuja fagosiittejä. Naimattomat ihmiset olivat
hänen mielestään juuri noita fagosiittejä, joiden tehtävänä oh palvella
elimistön heikkoja, sairastuneita osia. Siitä pitäen hän alkoikin elää
niinkuin oli päättänyt, vaikka oli ennen nuorempana joskus viettänyt
siveetöntä elämää. Hän