Yhdyselämää

Jonas Lauritz Idemil Lie

Yhdysel?m??, by Jonas Lie

The Project Gutenberg EBook of Yhdysel?m??, by Jonas Lie This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Yhdysel?m??
Author: Jonas Lie
Translator: Tekla Lampén (AKA Tekla Roschier)
Release Date: March 23, 2007 [EBook #20884]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK YHDYSEL?M?? ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed Proofreaders.

YHDYSEL?M??
Jonas Lie
Suomentanut Tekla Lampén
Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m Osakeyhti? 1916.

T?m? kirja on pohjoismaissa Jonas Lien kaikkein rakastetuimpia.
Rakastettu -- min? punnitsen kyll? tarkoin t?m?n sanan k?yt?n ja merkityksen. Mutta Jonas Lien teoksista ei muuta voi sanoa. H?nen tovereitaan ihaillaan. H?n ja h?nen teoksensa ovat rakastettuja. Monissa painoksissa, joiden suuruus niin suppealla kielialueella kuin pohjoismaiden n?ytt?? suorastaan satumaiselta, ovat h?nen romaaninsa levinneet jok'ikisen lukevan ihmisen k?siin. Ja samalla kuin sadattuhannet henkisesti rikastuivat niist? -- on melkein ihme, ett? Jonas Lie voitti sataintuhanten syd?met, vaikka h?n loi romaanin koko muodon uudestaan, sill? tavallisesti uudestiluominen aina riist?? runoilijalta joukkojen ymm?rt?myksen --, ne pysyiv?t tuntijoistakin kokonaisen aikakauden korkeimpina ja rakkaimpina mestariteoksina. Sill'aikaa kuin monet j?ljitteliv?t h?nt? ja jotkut kenties t?ydellistyttiv?tkin h?nen perustamansa kuvailevan (impressionistisen) romaanin muotoa, Jonas Lie pysyi pohjoismaisen romaanitaiteen suurmestarina, jolla ei kilpailijaa ollut.
Sill? h?n hallitsi syd?met -- syd?mens? voimalla.
Totta kyll? -- h?nen runoutensa puhuu siit?, mik? on likinn? pohjolan mielenlaatua ja kaipuuta.
H?n runoili merest?, joka pohjolan lapsista on suuruuden esikuva. Kaukaisella, myrskyn tuivertamalla merell? -- peitossa pitk?n pimeyden, jossa revontulet loimuavat ja r?iskyv?t --, merell? el?v?t, ty?skentelev?t ja taistelevat, sotivat ja voittavat h?nen ensimm?isten romaaniensa ihmiset. Siell? -- y?ss? ja synkeydess? --, talven s??lim?tt?mien t?htien alla oli Jonas Lien mielikuvituksen paikka ja koti, mielikuvituksen, joka oli rajoja vailla ja jonka kisatanterena oli kaikki, miss? outoa ja sadunomaista piili. Siell?, miss? J??meri kallioidensa v?liss? vaahtoaa, oli kohtalo ankara, niinkuin oli niiden ihmisten tahto ankara, jotka kohtalon voittivat. Ja naiset olivat, uhrautumisessaan, voimakkaat kuin miehet.
Jonas Lie voitti itselleen lukijakunnan meri-runoilulla. Viel? enemm?n h?n kiinnitti mielet niill? romaaneillaan, jotka sitten seurasivat, h?nen suurimmillaan ja saavuttamattomilla: perhe-el?m?? kuvailevilla.
K??nnytty??n pois merest?, jota h?n rakasti niin palavasti, ett? h?n, tuo kokonaisen ihmisi?n maanpaossa el?nyt, rakensi synnyinmaahansa talon voidakseen kuolla meren laulussa ja meren rannalla, yritetty??n ensiksi ?El?m?n orjassa? muuttaa romaani esityst?, siin? kun h?n ensi kerran paljasti my?t?tuntonsa, syd?mens? koko maailman, h?n sijoitti nyt runoilunsa perheeseen ja teki pohjolan perhe-el?m?st? maailman, jonka siihen saakka vain *luulimme* tunteneemme. Sill? vasta Jonas Lie opetti meid?t sit? todella tuntemaan. H?n *n?ytt??* meille perhe-el?m?n maailman, jossa olimme kaiken ik?mme el?neet lyhytn?k?isin? ja puolisokeina.
Siten tullakseen perhe-el?m?n hallitsijaksi Jonas Lien t?ytyi suunnattomalla tahdonponnistuksella muodostaa oma mielikuvituksensa uudestaan. Sit? olivat askarruttaneet -- ja juuri siin? oli h?nen luovan kuvausvoimansa alkuper?isyys -- kaikenmoiset sadunomaiset miellekuvat, meren aava, rajaton ulappa, meren tylyys, j?ttil?ism?isyys, omituisuus. T?ss? mielikuvituksessa olivat ?Peikko? ja ?Peikonv?et? el?neet, mielikuvituksessa, joka rynt?si vuorien uumeniinkin, tunkeutui sadun v?lkkyviin syvyyksiin.
*Mutta samoinkuin Jonas Lie muodosti romaanitaiteen uudestaan ja teki sen kertovasta kuvailevaksi, samoin h?n -- ja se oli vain nerolle mahdollista -- muodosti oman mielikuvituksensa uudestaan.*
Astuessaan todellisimpaan ja pienimp??n kaikista maailmoista -- perhe-el?m?n ja nelj?n sein?n maailmaan --, h?n kukisti oman mielikuvitusvoimansa ja teki siit? ihmeellisen, ainoalaatuisen arvausvoiman, joka tunki luihin ja ytimiin ja syd?men sisimpiin syihin.
Enemm?nkin: h?n ei arvannut, h?n n?ki l?vitse. Vanhemmat ja lapset, miehet ja naiset, sukulaisuuden, kotiseurustelun, palvelusv?en, kaikki nuo pikku seikat, joista elon kohtalot sukeutuvat -- niiden l?vitse h?n n?ki ja teki ne meid?n silmillemme l?pin?kyviksi... Ristiriidat ja yhteeniskenn?n, taistelut ja sovinnon, arkip?iv?n hankaukset, likent?ytymisen ja hiljalleen loittonemisen, mielenmasennuksen ja ilonaiheet -- kaiken sen, mik? on perhe-el?m?n verenkiertoa, miljoonain el?vien olentojen onnen nousua ja laskua, Jonas Lie tunsi ja sen h?n saattoi meid?t el?m??n niinkuin el?isimme omaa el?m??mme.
T?t? el?m??, jonka nyt vasta ?lysimme ja n?imme, nyt vasta, kuin h?n sen oli meille n?ytt?nyt ... neronsa valossa.
Kuinkapa ei runoilija mielt?mme kahlehtisi, kun h?nen taiteensa ensi kerran asettaa el?v?ksi silmiemme eteen sen kodin, jossa el?mme ja hengit?mme?
Jonas Lie olisi voittanut meid?t puolelleen jo yksist??n sill? probleemilla, joka oli h?nen runoilunsa esineen? ja jonka h?n ratkaisi ja n?ki tarkemmin kuin kukaan muu, antaen sille el?m?n esitysmuodossa, jonka t?ytyi vaikuttaa itse el?m?n tavoin.
Kahlehtia h?nen t?ytyi jo aiheellaan ja aiheenhallinnallaan.
Mutta lumouspiiriss??n h?n piti syd?mens? voimalla.
Runoilijasyd?men my?t?tunto, syd?men, joka ei koskaan lep?? eik? koskaan tyynny, on h?nen runoutensa valuva, punainen veri.
Jonas Lie n?ki syd?mell??n. H?n ymm?rsi syd?mell??n. Sent?hden h?n my?s osasi antaa anteeksi. Ja koska h?n syd?mens? pohjasta antoi anteeksi, koetti h?n tuoda parannusta.
H?nen mielens?, joka oli yht? miehek?s kuin lempe?, ei tuominnut koskaan eik? ket??n. H?n ymm?rsi ... ja tahtoi lohduttaa. Ja h?n osasi lohduttaa. Sill? h?nen syd?mens? teki h?net viisaaksi.
Ja kaikki, jotka k?rsiv?t ja olivat s?rkyneet, kaikki, joiden el?m? oli tuhoutunut ja myrkyttynyt ja joiden sielussa haava veristi, -- kaikki kokoontuivat h?nen, yst?v?ns?, ymp?rille; ja kooten syv?n viisautensa yhteen lyhyeksi lauselmaksi h?n lempe?ll? ??nell??n ilmaisi evankeliuminsa:
*?Ota ja
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 50
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.