Väljemmillä vesillä | Page 9

vuossadan hengett?ret?Nyt soittavat soitintaan;?Mut pohjalta sieluni l?yd?n m? sen,?Mit? muualta turhaan hain:?Elon-aate ja henget?r kaikkeuden?Oli k?tk?ss? rinnassain.
Kuin narri m? haavetta hapuilin,?Oman aarteeni unhottain?Kera varjoni vauhkona kilpailin;?Sis?llyst?ni sielt? m? hain,?Mik? outoa, onttoa kuorta on vaan,?Jos kuinkakin pett?v? lie --?Niin, yst?v?, onnehen korkeimpaan?Oman sielusi tutkimus vie.
Koko luonto sun t?ytyvi yll?tt??,?Tuhatkarvanen kaikkeus on;?Vaan muita s? kuin voit ymm?rt??,?Oma itseys outo jos on??Siis sy?py?s sielusi rikkauteen,?Oma pohjasi sielt? s? luo,?Elontarkotus, k?tketty kaikkeuteen,?Oman henkesi helmasta tuo!
1893.
ELON MAHTI.
S? kysyt multa, mik' on elon mahti?Ja mik? toimeen k?skee kiihottain;?Se uhraavainen lienee rakkausko?Tai onko itsekk?isyytt? se vain?
Niin, itsekk?isyys vaiko rakkausko??N?? yhdess' elon mahdin muodostaa;?Vaan kaiken ponsi ain' on vankka usko,?Se voimaa antaa, mielt? kannustaa.
T?? usko olkoon, mik? olkohonkin,?Kun johonkin se luottamus vain on,?Se silmillemme kehr?? taikahunnun,?Ettemme n?? kuin tyhj?? ty?mme on.
Ja kumman kumma on se ihmel?hde:?Se toiveit', intoo, voimaa pulputtaa;?Vaan t?lt? hetteelt? jos kauas k?ynet,?Sun valtaa velttous, jouses laukiaa.
1893
KUKA ON ONNETON?
M? luulin kerran tiedon onneen viev?n?Ja tutkin tieteit? ja maailmaa --?Vaan turha toivo: onneen ei vie tieto,?Se ihanteet vain valheiks paljastaa.?Ei onneton oo se, ken pettyy lemmess?ns?,?Ei onneton oo se, ken n??ntyy n?ljiss?ns?,?Vaan onneton, ken ihanteit' on vailla?Ja ei voi el?? perhon eik? -- porsaan lailla.
1892.
IVALLISIA.
?IHAN KAAVAHAN KEISARIKUNNAN!?
?Voi raukkaa rahvasta Suomenmaan,?Jota verojen kuormilla vaivataan,?Vain virkamiest? se hy?dytt?? --?T?m? surkeus meit? jo s??litt???.?N?in Moskovan lehti se itki.
?Niin, niin t?m? surkea Suomenmaa,?Seh?n meid?nkin mielt?mme karvastaa;?Ois hallusta herrain se saatava pois --?Kun tehd? sen hy?dyksi jotain vois???-- Ja Novoje Vremjakin itki.
Ja kyynelet heill? on silmiss??n?He huokaavat suuressa s??liss??n,?Ja yhdess? tuumin he miettiv?t n?in:??T?m? kaikki on k??ntyv? toisap?in,?Kun autamme Suomen kansaa!
?On orjana, kurjana kansa nyt?Monet kymmenet vuodet jo itkenyt?Ja pyrkien kanssamme liittohon?Se aikoja ammoin jo huoannut on:??Ven?j?lt? on onnemme saapa!
?Ven?l?isiksi tahdomme tullakin,?Ven?l?isin? nauramme herroihin:?Kulijauhoista leipe? leivottais,?Verokuormista vapaaksi rahvas sais,?Ven?l?isty? tahdomme kaikki!?
N?in miettien tuumasta toimeen he k?y?Ja keinoja karttavan eiv?t he n?y,?N??t keinot ne tarkotus kaunistaa?Ja s??li ja surkuhan velvoittaa:?Pelastettava kansa on Suomen!
Se on saatava suurehen yhteyteen?Ja huomaava omaksi onnekseen,?Mit? etuja yhtymys heille tuo,?Joka onnelan auringon paistetta luo?Yli soisen ja surkean Suomen.
Mit? siit? jos antavat aksiisit?Sek? ven?j?nkieliset kimnaasit??Verokuormat ne tietysti kasvaa vaan --?V?h?t siit?, kun saatu on laitos maan?Ihan kaavahan keisarikunnan.
Ota onnesi, kansa, jos ymm?rr?t,?N?m? vaalithan j?rkesi m??r??v?t!?Ja t?st?h?n riippuvi kohtalo sun --?Tee siis, kuten kuuluvi neuvoni mun?Ihan Moskovan lehtien malliin:
Ota vastahan onnesi aurinko uus,?Heit' hiitehen kieli ja kansallisuus!?Mit? arvoa moisella moskalla on,?Kun saamme me uljahan valtion?Ihan kaavahan keisarikunnan?
1891.
TURVASSA VANHAIN JA VALTION!
S? lassa et paljoa aatellut,?Et p??t?si miettein vaivannut,?Vain vanhempiisi s? turvausit?Ja huolesi heille s? tyhjensit.
Muut silloin eest?si aattelivat,?K?sipuitakin suojaksi laittelivat,?Ja ett? sun vaaraton k?yd? ois,?Ihan ohdakkeetkin he nyhtiv?t pois.
Kuin tarhassa kasvoit, aitoja vaan?Et lapsena sent??n huomaakaan;?Noin leikkien, tanssien luulet ain':?On maailma tanssia, leikki? vain!
Mut ruumis ja henki ne kuitenkin?Yh? elpyvi aikana leikkeinkin,?Jo tunnet s? voimia suonissas,?Jo pyrkisit pois sin? tarhastas.
Vaan nytp? on eess?si aidat nuo,?Ne tuskinpa liikahtaa sun suo,?Niin uhkaavaisina kohoovat?Ja vapaan tiesi ne sulkeevat.
Emokulta sun varjeli ennen ain',?Ettet sin? vaaraan joutunut vain,?Ja jos milloin s? loitoksi uskalsit,?Is?n piiskasta tarhaasi palausit.
Nyt vanhat on ?itisi toimessa,?My?s piiskan he valtasi taatolta:?Ken moittia heit? nyt uskaltaa,?Se vanhasta taattojen piiskasta saa.
Ei itkuas ensiksi kuullakkaan,?Saat huoleti ilmahan huutaa vaan:?Tuhannet ovat laillasi huudelleet?Mut -- huudettuaan ovat vaienneet.
Jos kiusaa sent??n liiaksi teit?Ja ruokailurauhan jos vanhoilta veit,?Niin ehk? he armossa vastuun suo,?Silitellen p??t?si lausuvat nuo:
?T?? tieten on tehtyn? turvakseis,?Ettei sua vapaus villitseis,?Ja etk?s s? n?? kuin leutoa on?N?in turvassa vanhain ja valtion!
Et tarvitse p??t?si huolittaa,?Et j?rke? vaivata, kuormittaa,?Olet n?yr? ja tottelevainen vaan,?Me eest?si kyll?ksi aatellaan.
Viel' oot kovin nuori s? vuosiltas,?Siks ei sun kuunnella huutojas,?Mut vuota ja k?rsi ja ty?t? s? tee,?Sun vaivasi valtio palkitsee?.
S? kuuntelit tuota ja mietit n?in:??Ei liene se niink??n m?ntyyn p?in;?S? asema yhteiskunnassa luo?Ja sitten s? murskaa aidat nuo!?
Mut silmi?, poika, jos p??ss?s ois,?Ne vanhojen kasvoista n?hd? vois:??Nyt, laps, olet vaiti s? kumminkin,?Tuo keino on auttanut ennenkin!?
ER??LLE KAUNOTTARELLE.
Niin musta on tumman tukkasi vy??Kuin synkin ja pilvisin syksynen y??Ja helmyet keskelt? suortuvien?Ne v?lkkyv?t tuikkeella t?ht?isten.
On hieno sun poskesi pinnaltaan?Kuin kev??ll? raitojen umput vaan?Ja purppura niill? on hurmaavin?Kuin ruskonen taivas on iltaisin.
Nuo silm?si suuret ja kirkkaat on?Kuin nousu on Pohjolan auringon?Min pilvien juontehet varjostaa?Kuin katsetta kulmasi kaunistaa.
Suu sulla on pienonen mansikkasuu;?Sen mett? jos juo, niin hullautuu,?Ja kaulasi luntakin valkeemp' on?Ja rintasi kumpu on moitteeton.
Ihanteitaan luojasi kai unelmoi?Juur hetkell? sill?, kun sun h?n loi --?Ja ty?h?ns? itsekin hurmaus' niin,?Ett' j?i h?lt? j?rkesi -- unhoksiin!
1892.
ER??LLE ?IDILLE.
Liehumalla tytt?resi rakkaan kinterill??Koitat miest? toimitella h?lle vaikka mill?:?Juokset tanssit, konsertit ja tutkin miesten mielt?,?Kaupatessa kultiasi k?yt?t juorukielt?.
Miehen hyv?n, viisahan s? tahdot tytt?relles,?Kun nyt kerran uhrin t??n s? uhraat rakkaudelles.?Jalo lie sun tarkoitus, sen kaikki kyll? my?nt??,?Vaan kuitenkin he kultasi ja tytt?s luotaan ty?nt??.
Syyn? mik? olla voi? n?in mietit ainiansa:?Onhan tytt?s lempe? ja kaunis, viisas kanssa,?Ja kultia on kuormittain ja nuoren suloisuutta --?Siis miks ei miehet kiinni k?y, se sulle viel' on uutta.
Jos kallis sulle tosiaan on tytt?resi armas,?Jos voit s? kuulla totuuden, mi toisinaan on karvas,?T?? keino paljo varmemp' on kuin tytt?resi kulta:?S? kosijoita kielelt?si s??st? kirotulta!
S? yksin?ns? tytt?resi anna toimiella,?H?n tiet?? kyll? sulollansa miehet kietoella.?S? sill? aikaa kotonas voit kielt?s rauhoitella?Ja ylip??ns? vaitioloon itses