Uotilan isäntä

Uotilan is?nt?, by Emil Nervander

The Project Gutenberg EBook of Uotilan is?nt?, by Emil Nervander This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Uotilan is?nt? Rikosjuttu Suomesta
Author: Emil Nervander
Release Date: April 11, 2007 [EBook #21030]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UOTILAN IS?NT? ***

Produced by Matti J?rvinen, Tuija Lindholm and Distributed Proofreaders Europe.

UOTILAN IS?NT?
RIKOSJUTTU SUOMESTA
E. Nervander
Suomennos
Ensimm?isen kerran julkaissut K. E. Holm 1870. Digitalisoitu vuonna 1906 ilmestyneest? toisesta painoksesta.

ESIPUHE TOISEEN PAINOKSEEN.
T?h?n kertomukseen on aiheen antanut er?s synkk? tapahtuma, joka tapahtui kuudettakymment? vuotta sitten Etel?-Suomessa ja jonka p??piirteet sittemmin t?m?n kirjan tekij?lle suullisesti esitettiin. Kertomus syntyi ruotsiksi, mutta julkaistiin ensiksi suomeksi v. 1869, joihin aikoihin salanimen? k?ytin unkarinkielist? sanaa: *Eml��kyl*, joka suomeksi merkitsee: muistoksi.
Suomennoksen toimitti hyv?ntahtoisesti er?s yst?v?ni. Sen tunnustivat meid?n silloiset parhaimmat kielentuntijamme kuuluvaksi etevimpien teosten joukkoon, mitk? silloisella suomenkielen kehityskannalla voitiin aikaansaada. Kielen puhtaus, sujuvuus ja rikkaus hankkivat t?lle pienelle kertomukselle sen kunnian, ett? sit? ruvettiin k?ytt?m??n suomenkielen opinnoissa Unkarin p??kaupungin yliopistossa. -- "Uotilan is?nn?n" osaksi on tullut sekin etu, ett? Kansanvalistusseura v. 1883 suositti sit? maamme kansankirjastoihin sopivana luettavana otettavaksi.
T?st? jo aikoja sitten loppuun myydyst? kertomuksesta ilmestyy nyt uusi painos, jonka kieliasua ensim?isen painoksen suomentaja on korjaillut suomenkielen nykyisen kehityskannan vaatimusten mukaan. Minun velvollisuuteni on nyt julkilausua sulimman kiitokseni t?lle nuoruuteni yst?v?lle, joka, suomentamalla "Uotilan is?nn?n" sek? "Honkain tarinat" nimiset kuvaelmani, oli ensim?inen "sillanrakentaja", joka minun saattoi suomenkielisen kirjallisuuden alueelle.
*E. Nervander.*

I.
Uotilan is?nt?v?ki.
Uotilaksi nimitet??n er?st? yksin?ist? taloa l?hell? valta-maantiet? kaukana yl?maassa. Entisin? aikoina talo oli ollut herraskartanona, mutta kertomuksemme aikana eli joku kymmenkunta vuotta takaperin sit? hallitsi muuan sangen varakas ja arvossa pidetty talonpoika.
Maantien puolelta tuota vanhanaikaista, punaiseksi maalattua, kahdenkertaista rakennusta ymp?r?itsi tihe?t, ei kuitenkaan j?rin korkeat m?nnyt ja kuuset, joitten v?litse oli suora maantielle johdattava tie laitettu. T?ll? taholla olivat pirtin ikkunat, sek? moniaat aitat, jotka seisoivat ruohokent?n ymp?rill? p??rakennuksen edustalla. Vastaisella puolella oli tarharakennukset ja niiden alla talon avarat vainiot, joidenka takaa havumets? kohosi synkk?n? ja jylh?n?. T?m?n mets?n halki k?vi tie Uotilasta muutamille taloon kuuluville salopelloille, jotka olivat puolen peninkulman p??ss? siit?.
Nykyinen is?nt?v?ki k?ytti ainoastaan alikertaa. Ylikerta oli aivan tyhj?n?. Autiolta ja hiljaiselta tuntui usein suuressa talossa, sill? paitsi palkollisia siin? ei ollut monta asukasta. Uotilan is?nt?, kolmekymmen-vuotias Lauri, oli perinyt talon is?lt?ns?, joka kuoli kun poika vastik??n oli t?ytt?nyt kaksikymment? vuotta. Joku vuosi my?hemmin kuoli h?nelt? ?itikin, jonka t?hden Lauri p??tti hankkia suurelle talolle vire?n ja toimeliaan em?nn?n. V?h?n aikaa sen j?lkeen toi h?n talonpojantytt?ren naapuripit?j?st? vaimoksensa Uotilaan.
T?ss? olivat he nyt el?neet kahdeksan vuotta hiljaa ja rauhaisesti. Niin kuin usein tapahtuu, eiv?t hek??n olleet avioliittoon ruvenneet keskin?isest? rakkaudesta, vaan ulkonaisten ja satunnaisten asianhaarain vaikutuksesta. Mutta kun olivat tottuneet joka p?iv? olemaan yhdess?, kun aina t?ytyi jakaa toistensa huolet, my?t?- ja vastoink?ymiset, kun arvossa pitiv?t toistensa oikeimmiten hyv?? ja rehellist? luonnetta, olivat he hyvin pian likeisesti yhdistyneet toisiinsa, ja hell? ja yst?v?llinen v?li oli heid?n kesken syntynyt.
Em?nt?, nyt kuusikolmatta-vuotias Leena oli alati ty?ss?, osottaen palkollisille reipasta esimerkki?. Ensim?isen? aamusilla ja viimeisen? iltasilla askaroitsi h?n tuvassa, ja h?nt? pidettiinkin sen vuoksi syyst? pit?j?ss? perheen-em?nn?n esikuvana. H?nen karjansa oli parhaimmassa kunnossa. Ei pappilakaan l?hett?nyt niin kiilt?vi? ja uhkeita lehmi? laitumelle kuin ne olivat, jotka joka aamu sorkottelivat Uotilan kujaa, ja tasaisempia kankaita sai etsi? kaukaa, kuin ne olivat, joita valkaistiin t?m?n kelpo talon nurmilla. Ahkerasta ty?st? oli h?n tosin jotenkin aikaisin vanhentunut, ja mit? v?h?n kauneutta luonto oli h?nelle nuoruudessa suonut, se oli jo aikaa kadonnut. Sen sijaan oli astunut tyven, vaikka v?h?n kylm?kiskoinen ja j?ykk? ilme, joka ei koskaan j?tt?nyt yksivakaisia kasvoja.
Kun n?ki h?nen ja Laurin rinnatusten, kun he sunnuntaisin pyh?vaatteissa ja komeissa kiesiss??n ajoivat kirkkoon, olisi luullut Lauria Leenan pojaksi, niin hilpe?lt? ja nuorelta n?ytti h?n. Is?n el?ess? Lauri ei ollut suuresti huolinut ty?nteosta, vaan enimmiten noudattanut iloista mielt?ns? ja seudun nuorison kanssa huvitellut, kun vain niin sovistui. H?n k?vi rikkaan miehen pojasta, ja kauniiseen ja pulskaan poikaan oli moni pit?j?n tyt?ist? luonut lempeit? silm?yksi?, kun h?n teikaroitsi kirkonm?ell? tai otti osaa kyl?n tanssihuvituksiin. Lauri puoleltaan ei n?ytt?nyt suosivan toista enemm?n kuin toistakaan, vaan laski rohkeasti leikki?ns? kaikkien kauniitten neitosten kanssa, ja kun h?n viimein aikoi naimiseen, valitsi h?n omaksensa naapuripit?j?st? tyt?n, jota tuskin kukaan oli huomannut, eik? suinkaan eritt?in kaunista. T?m? oli kyll? ensi alussa saattanut Uotilan uudelle em?nn?lle v?h?n pit?j?l?isten nurjuutta, mutta kateus unohtui pian, ja kaikki yhtyiv?t kiitt?m??n h?nen vilpasta ja kunnollista olentoansa. Vaan Lauri oli is?ns? kuoltua suuresti muuttunut. N?ytti kuin h?nest? olisi toinen ihminen tullut, kun tiesi ett? h?nen yksin tuli vastata talon hoidosta. Yht?kki? loppui h?nelt? sen t?hden juoksu kyliss?, ja em?nn?n taloon hankittuansa k??ntyi h?n koko luonnoltansa niin totiseksi ja vakavaksi, ettei sit? olisi h?nest? uskonutkaan, kun otti huomioon h?nen nuoruutensa.
Ne, jotka tarkemmin tunsivat Uotilan is?nt?v?en, puhuivatkin paljon siit?, kuinka n?m?