Tukkijoella | Page 2

teille viime vuonna toimitin?
PIETOLA. Oli kyllä. Sinun olisi pitänyt se ottaa mieheksesi.
ANNI. Miehekseni? Niinkö teidän mielestänne, että joka kelpaa
Pietolaan rengiksi, välttää Köyhänlesken Annille mieheksi? Oho, ei
sentään!
PIETOLA. Enhän minä sitä meinaa.
ANNI. Mitä te sitten puhutte?

PIETOLA. Tarkoitan vain sitä, mitä olen jo ennen sanonut, että kun
ottaisit miehen, niin voisitte ruveta asumaan sitä mökkiä ja silloin
eläisitte puutteetta. Minun on sääli teitä, varsinkin äitiraukkaasi.
ANNI. Tuo Huotari olisi ollut kunnon poika ja sopiva mies minulle.
PIETOLA. No, ota hänet, ota!
ANNI. Ota nyt, kun poika parka pakoon painaa minkä kintuista lähtee!
Vai tarkoitatteko, että minun pitäisi lähteä juoksemaan jälkeen huutaen:
Huotari, Huotari, elä mene, minä otan sinut miehekseni! Olisitte ottanut
hänet kasakkamieheksi. Ei kaksi eikä kolmekaan olisi ollenkaan liikaa!
Kaikki työt ovat jälessä. Eikä teillä ole kuin tuo laiska renki
Pekka.--Teiltä, Pietola, on isännän silmä mennyt umpeen ja tarmo
lamautunut!
PIETOLA. Emännän kuoltua elämäni muuttui niin tyhjäntuntoiseksi,
että olen haluton kaikkeen. Ei ole ajatusta eikä muistia töissäni ja
toimissani. Minulla on vain yksi miete, että minkä synnin takia minua
rangaistaan alituisilla onnettomuuksilla. Minun elämäni on muuttunut
vaellukseksi vitsausten tiellä. Yhdestä kun pääsen, niin on toinen
edessä.
ANNI. Mikä teitä nyt hätistää?
PIETOLA. Se Pölhö-Kustaa kuuluu sanovan, että minä olen ottanut
hänen äitinsä rahat.--Lähden kirkolle. Siellä se kuuluu olevan
Pölhö-Kustaa. Saan omin korvin kuulla, mitä hän juttelee.
ANNI. Minulla oli asiana kysyä jauhoja, mutta ei kuulu teillä olevan.
PIETOLA. Missähän Tolari?--Hae hänet ja sano, että menisi myllyyn.
(_Menee_)
ANNI (_yksin_). Lieneekö Tolari kotosalla? On tainnut mennä
tapaamaan tukkilaisia. (Huomaa ikkunasta.) Mutta tuossahan tulee
Pölhö-Kustaa. Nythän se asia selviääkin.
PÖLHÖ-KUSTAA (_pussi kainalossa tulee pirttiin_). Päivää. Onko
Pietola kotona?
ANNI. Mitä sinulla on Pietolalle asiaa?
PÖLHÖ-KUSTAA. Saitko tietää? Etpä saanutkaan! Ähäs kutti!
ANNI. Minä menen käskemään Pietolan tänne. (_Menee_).
PÖLHÖ-KUSTAA (_yksin, ottaen pussista nauhalla käärityn kengän_).
Siinä on äidiltä viimeiset terveiset Pietolalle, että hyvä Pietola ottaisi
Kustaa raukan pojaksi.
PIETOLA (_tulee pirttiin_). Sinäkö kuulut sanovan, että minä olen

ottanut äitisi rahat?
PÖLHÖ-KUSTAA. Pietola on ottanut äidin rahat, Jumala rankaisee
Pietolaa.
PIETOLA (_ottaa ruoskan_). Sanotko vielä, että minä olen ottanut?
RÄTTÄRI tulee pirttiin.
PÖLHÖ-KUSTAA juoksee ulos kirkuen.
PIETOLA. Rättäri! Kuin ilmestys!
RÄTTÄRI. Isäntä näyttää olevan tuimalla tuulella!
PIETOLA. Tuo poika sanoo minun ottaneen hänen äitinsä rahat.
RÄTTÄRI. Kuulutte käyneen Sysi Pertun leskivainajan luona hänen
sairastaessaan kuolemaansa.
PIETOLA. Oli pyytänyt minua tulemaan.
RÄTTÄRI. Mitä varten?
PIETOLA. En tiedä. Eikä tajunnut tälle maailmalle, kun olin siellä.
RÄTTÄRI. Ja sairaan luona ei ollut muita kuin te ja tuo poika, joka
sanoo teidän ottaneen rahat.
PIETOLA. No, perhana! Minunhan täytyy itsenikin uskoa, että minä
olen ne ottanut!
RÄTTÄRI. Mutta teillä on se, jota kukaan ei voi teiltä ottaa ja jota
korkea oikeus ei voi kenellekään antaa: puhdas omatunto.
PIETOLA. Se on tosi.--Mutta jos nimismies nostaa jutun, niin miten
minun käy?
RÄTTÄRI. Minä kiellän nimismiestä, virkansa menettämisen uhalla.
Hänellä on kaikellaisia virkasyntejä. Saatte olla huoleti.
PIETOLA. Minnekähän ne rahat ovat joutuneet?
RÄTTÄRI. Sehän piti rahojaan kengässä, jonka kätki milloin mihinkin.
PIETOLA. Ja joskus maailman aikana löytyy aarteena!
RÄTTÄRI. Ja voipipa löytyä piankin.
PIETOLA. Miten sinä osuit meille tulemaan, kun et ole koskaan ennen
käynyt?
RÄTTÄRI. Ei ole tullut käydyksi, kun Pietolassa vihataan uskovaisia
yhtä paljon kuin tukkilaisia.
PIETOLA. En voi suvaita omavanhurskaita, jotka ylistellen omaa
autuuttaan tuomitsevat muita. Äsken viimeksi tuolla Tanelin pirtissä
Poro-Pirkko ei uhannut päästää vaimovainajatani taivaaseen. Sanoin,
ettei hän Poro-Pirkon taivaaseen haluakaan. Piimällä kastoivat minut ja
uhkasivat Jumalan rangaistuksella Pertun leskivainajan rahoista.

RÄTTÄRI. Aikomukseni ei ollut tulla puhumaan uskonasioista.
Korhonen pyysi minua ohimennen kulkiessani jättämään teille nämä
paperit. Hän näyttää vaativan maksettavaksi sen lainan, jonka olette
ottanut talonne palon jälkeen.
PIETOLA. Vaatii maksettavaksi nyt? Mistä minä yhtäkkiä sieppaan
rahat, kun on niin huono aika?
RÄTTÄRI. Ja sanomalehdissä kirjoitetaan, että yhä vain tiukkenee.
PIETOLA. Minun ei olisi tarvinnut lainaa ottaa, jos olisin taloni
uudistellut vähitellen. Niin oli aikomukseni. Mutta Korhonen,
Amerikan rikas, tuli ja tyrkytti rahojaan, niin ajattelin, että nostan
palaneen taloni sijalle heti entistä ehomman.
RÄTTÄRI. Minä puhun Korhoselle ja sanon, ettei hän nyt saa vaatia
velkaa maksettavaksi.
PIETOLA. Välittäneekö tuo, kun ei ole uskonveljiäsi.
RÄTTÄRI. Kyllä minun sanaani kuuntelevat muutkin kuin uskovaiset.
PIETOLA. Lähdetään tuonne kamarihuoneisiin.
TOLARI tulee pirttiin.
RÄTTÄRI. Päivää, Tolari.--Tämä Tolari se Pietolassa aina talvehtii
kuin karhu pesässään.
PIETOLA. Meillehän se on kotiutunut.--Kuule, Tolari, sinusta minä
saankin kesärengin.
TOLARI. Mutta ottiatuota--kun ottiatuota--
PIETOLA. Minä ymmärrän. On kuulunut tukkilaisten ääniä, niin on
into noussut. Aiot taas tukkijoelle?
RÄTTÄRI. Tolari, vanha tukkipoika, pölkyn selkäänhän se tahtoo
kuoliakin.
PIETOLA _uhkaavasti katsoo Tolaria, sitten menee_.
RÄTTÄRI. Kai sinä, Tolari tiedät, että minä olen maksanut Pertun
leskivainajalle sen lainan, jossa sinäkin olit todistajana?
TOLARI. Kyllä minä ottiatuota. Tolvas-Liisa sanoi terveisiä
leskivainajalta, että Rättäri on kuitti.
RÄTTÄRI. Niin että tiedät sen maksetuksi.--No, vieläkö rovasti on
vaatinut sinua rippikouluun?
TOLARI. Ei ole ottiatuota.
RÄTTÄRI. Minä sanoin rovastille, että ei saa vanhaa miestä kiusata.
Eikä se sinua enää häätyytä. (_Menee_)
TOLARI (_yksin_). Hyvä mies tuo rättäri. Ja oli hyvä,