Tien ohesta tempomia, by Aino 
Malmberg 
 
The Project Gutenberg EBook of Tien ohesta tempomia, by Aino 
Malmberg This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and 
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away 
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included 
with this eBook or online at www.gutenberg.net 
Title: Tien ohesta tempomia 
Author: Aino Malmberg 
Release Date: April 21, 2005 [EBook #15676] 
Language: Finnish 
Character set encoding: ISO-8859-1 
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIEN 
OHESTA TEMPOMIA *** 
 
Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and PG Distributed 
Proofreaders. 
 
Tien ohesta tempomia 
Aino Malmberg
Ensimmäisen kerran julkaissut Kustannusosakeyhtiö Otava 1901 
 
SISÄLLYS: 
Siv. Jumalan kuva.....................1 Meri.............................11 
Edistystä........................17 Etevä nainen.....................35 Kuinka 
hänestä tuli kirjailija...49 Tunnelmia........................69 Naurettava 
juttu.................85 Täydellinen......................103 
Pikku-veli.......................117 Elämän leikki....................137 
 
JUMALAN KUVA 
 
MERI 
Kuka laskee mereni laajuuden, kuka käsittää sen pohjattomat syvyydet, 
kuka aavistaa mitä aarteita se sylissään säilyttelee? 
Paljon piilee mereni povessa, piilee pahaa, piilee parhainta. 
Jos mereni syntysanat mulle selviäisi, jos sen syvyyksien salaisuudet 
mulle mainittaisi, hyvän silloin ilmoille nostaisin, painaisin pahan 
pohjamutaan. Hopealle silloin hohteleisivat ulappojen aallot, kullalle 
kuumottaisivat mereni mainingit. 
Moitit mertani kylmäksi, valitat viluisiksi siintäviä selkiä. 
Ei ole kylmä mun mahtava mereni, vaan viileä se on ja puhdas. Pois 
haihtuu polttava hehku sen aaltojen hyväilyssä ja puhdistuu mainen 
mustuus. 
Ei ole konsaan kylmä mun mahtava mereni, se on lämpimäin virtojen 
meri. 
Kun sen virtojen vetrehet vedet hellien hyväilevät rantamaita, silloin
kukkaset elpyvät eloon ja nurmen nukka vihannoi. Ei polta poroksi, ei 
tuota tuhoa mun mereni lauhkea lämpö, se vain sulattaa jään ja 
haihduttaa hyisen hallan. Eloa ja voimaa se henkii, karuille kallioillekin 
se kukkia kasvattaa. 
Luulet joskus tyyneksi merta, tyyneksi kuin kuollut. Voi ihmislapsi, 
lyhytnäköinen ihmislapsi, joka et jaksa pintaakaan oppia, vielä 
vähemmin syvyyksiin syventyä! 
Etkö käsitä mereni mahtia, sen elonvoimien valtavuutta, jotka panevat 
virrat väsymättä vyörymään ja pakoittavat pinnan hiljaa huokuen 
heilumaan, vaikka vaahtopäät hyrskyt olisivatkin lepoon laskeutuneet? 
Kuollut vain voi liikkumatta levätä, mutta mereni uhkuu eloa, eikä väsy 
sen voima konsanaan. 
Kavalaksi kuulin mertani mainittavan, viekkaaksi sanottavan 
voimakasta. Liian mahtava on mereni ollakseen kavala, liian voimakas 
ollakseen viekas. 
Mutta elä leiki sen kanssa, elä yllytä voimakasta vihaan, sillä 
vaarallinen on mereni viha. Monta on karia meressä, paljon on kallioita 
aaltojen alla. Varo purttasi, varo henkeäsi! Elä koske mereni 
salakareihin, joita se ei tahdo ihmisten ilmoille paljastaa! Pirstaleiksi 
purtesi pusertuu, henkesi heität mereni syleilyssä. 
Mutta ellet pelkää purttasi, etkä elämääsi sääli, jos uskallat ne uhrata 
mereni salaisuuksia selvitelläksesi, silloin pue purtesi purjeisiin, lähde 
uurtamaan ulapoita! 
Lemmellä meri lempesi palkitsee, jos kaikkesi sille kannat, jos onnesi 
sille uskot. Eikä koskaan luovu meri omastaan, jonka sydämen se 
kerran on sitonut. 
Oi mereni, mereni, maireheni, kuinka aina sinua kaipaan, sinä 
yksinäisen ystävä, sinä lemmettömän lohduttaja! En löydä lepoa 
lehdoissa, ei katoa metsissä mieleni kaiho. Sinä mereni, sinä vapaa, 
viileä mereni, sinä yksin voit tyynnyttää tuskat, laulaa lepoon maiset 
murheet. Yksinäisyyden ydinsalaisuutta sinä mulle opetat, siitä neuvot
onnea etsimään. 
 
EDISTYSTÄ 
Näin unta. Laaja kenttä oli edessäni ja voimakkaan musiikin soidessa 
marssi esiin loistava sotajoukko. Siinä oli jalkaväkeä, siinä oli 
ratsuväkeä, siinä oli tykkiväkeä ja jos jotakin. Loppumaton 
ihmisjoukko oli kokoontunut kentän ympärille, ja naisilla oli kyyneleet 
silmissä. 
Minä ymmärsin, että sotilaat olivat lähdössä sotaan, ja heidän 
omaisensa olivat tulleet sanomaan viimeiset jäähyväisensä heille. 
Komea kenraali ratsasti rivien ohi, jotka hurrasivat innoissaan. Näin 
kuinka hän seisahtui joukkojen eteen ja alkoi puhua. Kuulin hänen 
sanovan: 
"Isänmaan jalot pojat! Te olette nyt lähdössä täyttämään suurinta, 
pyhintä velvollisuuttanne, saattamaan surmaa isänmaan vihollisille -- 
--" 
Samassa kajahti kirkas ääni väkijoukosta: 
"Ei sinun pidä tappaman!" 
Minä näin kuinka ihmiset rupesivat liikahtelemaan levottomasti, mutta 
kenraalin silmät säihkyivät ja hänen äänensä oli kuin ukkosen jyrinä: 
"Vaiti kaikki mielettömät intoilijat!" 
Äänetön hiljaisuus seurasi, ja kenraali jatkoi kiihkeästi: 
"Vai semmoista tahdotaan uskotella isänmaan jaloimmille pojille! Tuo 
käsky on olemassa ja se koskee murhaa, mutta tietysti ei sotaa. Sota on 
itse Jumalan asettama, ja maailman suurimmat henget, kirjailijat ja 
taiteilijat, ovat sitä teoksissaan ylistäneet. Kansat pystyttävät kilvan 
muistopatsaita sotasankareilleen. Eikö siinä ole kyllin todistusta sodan
pyhyydestä? Niin, pojat, tuollainen käsky 'ei sinun pidä tappaman' on 
olemassa muita varten, mutta teille minä annan paljoa suuremman ja 
tärkeämmän käskyn, ja se on: 'Surmatkaa vihollisianne!' Jos sen käskyn 
täytätte, on isänmaa teille sankarin nimen antava ja vihreällä 
voitonseppeleellä teitä tervehtivä!" 
Ääretön hurraa-huuto seurasi kenraalin sanoja, ja minä kuulin kuinka 
joku takanani hiljakseen nauraa hytkähteli. Käännyin ympäri ja näin, 
että se oli ystäväni Mefisto, joka ihastuneena hieroi käsiään. Hän tarttui 
ystävällisesti käsivarteeni ja huudahti innoissaan: 
"Eikös se ole mainiota! niin innostuttavaa, mieltä ylentävää! 
Kuunnellaanpa jatkoa." 
Kenraali puhui taas: 
"Jokainen järkevä ihminen käsittää sen päivänselvän asian, että eri 
aloilla on eri vaatimukset, eri käskyt, eri mittakaavat. Kyllä tiedän että 
äsköinen intoilija on valmis teille huutamaan myöskin: 'ei sinun pidä 
valehteleman', ja siinä hän on oikeassa, mikäli koskee omia 
päälliköitänne. Se joka päälliköilleen valehtelee, on kuoleman 
ansainnut, mutta muistakaa myöskin,    
    
		
	
	
	Continue reading on your phone by scaning this QR Code
 
	 	
	
	
	    Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the 
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.
	    
	    
