Synnöve Päiväkumpu

੄
Synn?ve P?iv?kumpu, by Bj?rnstjerne Bj?rnson

The Project Gutenberg EBook of Synn?ve P?iv?kumpu, by Bj?rnstjerne Bj?rnson This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Synn?ve P?iv?kumpu
Author: Bj?rnstjerne Bj?rnson
Release Date: September 12, 2006 [EBook #19260]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SYNN?VE P?IV?KUMPU ***

Produced by Tapio Riikonen

SYNN?VE P?IV?KUMPU
Kirj.
Bj?rnstjerne Bj?rnson
Suomennos ["Synn?ve Solbakken"].
Weilin & G??s, Jyv?skyl?, 1879.

ENSIMM?INEN LUKU.
Suuressa laaksossa toisinaan sattuu olemaan korkeampi paikka, johon auringon s?teet vapaasti sattuvat aamusta aina my?h??n iltaan asti. Ne, jotka asuvat tunturien juurella ja harvemmin saavat p?iv?n paistetta, sanovat sellaista paikkaa p?iv?kummuksi. Se, josta seuraavassa kerrotaan, asui sellaisella kummulla, jonka mukaan talokin nimitettiin. Siell? lumi syksyll? viimeiseksi peitti maan, sielt? se my?skin kev??ll? ensiksi suli.
Talon omistajat olivat Haugiania ja sanottiin lukijoiksi, koska raamatun lukeminen heille oli t?rke?mpi kuin muille ihmisille. Is?nt? oli Guttorm ja em?nt? Karina; heille syntyi poika, joka heilt? kuoli, eiv?tk? he kolmeen vuoteen tulleet ristinmaljalle. T?m?n ajan kuluttua syntyi heille tytt?, jonka he nimittiv?t pojan mukaan; t?m? oli ollut Syvert, ja tytt? kastettiin Synn?ve'ksi, koska he eiv?t l?yt?neet Syvert'in mukaisempaa nime?. Kun tytt? kasvoi suuremmaksi, sanoivat kaikki, ettei miesmuistiin niiss? seuduin ollut kasvanut niin kaunista impe? kuin Synn?ve P?iv?kumpu. Ei h?n juuri ij?k?s ollut, kun vanhemmat ottivat h?nen joka pyh? mukaansa kirkkoon, ehkei Synn?ve'll? aluksi parempaa k?sityst? kirkonmenosta ollut, kuin ett? h?n luuli papin Slave-Pentti? parjaavan, t?m? kun sattui istumaan aivan l?hell? saarnastuolia. Kumminkin is? tahtoi h?nt? mukaan, jotta se tulisi h?nelle tavaksi; ja ?iti tahtoi samaa, koska ei tietoa ollut, miten lasta sill? aikaa kotona hoidettaisiin. Jos talossa joku lampaan vuona, kili tahi porsas ei ottanut oikein menesty?ksens?, niin se annettiin Synn?velle, ja sen ?iti oli pannut merkille, ett? siit? hetkest? el?in k?vi virke?mm?ksi. Ei is? juuri uskonut sen siit? virkoavan, mutta kaikessa tapauksessa oli yhden tekev?, kuka el?imen omisti, joska se vaan otti hy?ty?ksens?.
Toisella puolen laaksoa korkean tunturin juurella oli talo, nimelt? Kuusela, siksi sanottu, koska se oli keskell? kuusikkoa, mik? oli ainoa koko seudussa. Tilan omistajan iso-is?n is? oli ollut niit?, jotka Holsteinissa odottivat ven?l?ist?, ja silt? matkalta oli h?n tuonut monta muukalaista, eriskummaista siemenlajia kotiinsa. N?m? h?n kylvi kartanonsa ymp?rille; mutta ajan pitk??n oli yksi toisensa per??n kuihtunut. Ainoastaan muutamista kuusen k?vyist?, jotka, kumma kyll?, olivat mukaan sekaantuneet, oli noussut tihe? mets?, mik? nyt varjosi kartanoa joka taholta. Holsteinissa-k?vij? oli saanut nimen Thorbj?rn iso-is?ns? mukaan, h?nen vanhin poikansa taas oli S?mund my?skin iso-is?ns? mukaan ja niin olivat t?m?n talon omistajat ammoisista ajoista vuorotellen olleet Thorbj?rn ja S?mund. Mutta huhu kulki, ett? Kuuselassa ainoastaan joka toinen is?nt? oli onnen lapsi, eik? se Thorbj?rn-niminen ollut. Koska nykyiselle omistajalle, S?mundille, syntyi esikoisensa, arveli h?n sinne t?nne, mutta ei juljennut rikkoa suvun vanhaa tapaa ja teki pojastansa sent?hden Thorbj?rn'in. H?n ehk? luotti siihen, ett? h?n voisi poikaansa niin kasvattaa, ett? t?m? saisi v?ltetyksi sen loukkauskiven, mink? kulkupuhe oli asettanut h?nen tiellens?. Ei is? oikein varma asiasta ollut, mutta h?n luuli kumminkin huomaavansa pojassa rajua mielenlaatua. "Se pit?? pois juuritettaman," sanoi h?n ?idille, ja kohta kun Thorbj?rn oli t?yteen kolme vuotta, otti is? toisinaan vitsan k?teens?, siten pakottaen poikaa kantamaan kaikki halot paikallensa, yl?sottamaan sit? kuppia, mink? h?n ?sken oli laattialle viskannut, silitt?m??n kissaa, jota h?n oli ly?nyt. Mutta ?iti mielell??n l?ksi huoneesta, kuin is? sille p??lle tuli.
S?mund ihmeeksens? huomasi, ett? jota suuremmaksi poika kasvoi, sit? enemm?n h?ness? oli oikaistavaa, ehk? h?nt? yh? ankarammin kohdeltiin. Pienest? pit?in h?n taivutti poikaa lukuun ja vei h?net mukaansa vainiolle, jotta voisi pit?? h?nt? silm?ll?. Pienet lapset ja suuri talous olivat ?idin hoidettavina. H?n ei muuta joutunut kuin aamuisin hyv?ill? ja neuvoa poikaa sek?, kun he pyh?p?ivin kokoontuivat, puhella hiljaa is?n kanssa. Mutta Thorbj?rn mietti, saadessaan selk??ns? siit?, ett? a-h kuului ah eik? ha, ja siit?, ettei h?nell? ollut lupa kurittaa pient? Ingridi? miten is?ll? h?nt?: -- kummallista tuo kumminkin on, ett? minun tilani on niin vaikea, ja kaikilla pienill? siskoillani on niin hyv? oltava.
Koska h?n enemmiten oli is?n kanssa eik? juuri paljon rohjennut puhua h?nelle, tuli h?n harvapuheiseksi, ehkei h?nelt? mietteit? puuttunut. Kerran kumminkin, heid?n kosteita heini? kantaessa, virkkoi h?n: "Mint?hden P?iv?kummulla kaikki hein?t ovat kuivat ja korjussa, mutta meid?n viel? kosteita." -- "Koska heill? useammin on auringonpaistetta kuin meill?." -- Ensi kerran huomasi Thorbj?rn nyt, ett? h?n itse oli ulkopuolella tuota kummun p?iv?nloistetta, jota h?n niin monasti oli ihaellut. Siit? p?iv?st? h?nen silm?ns? entist??n useammin k??ntyiv?t P?iv?kumpuun p?in. "?l? siin? istu ja t?llistele," sanoi is? h?nt? kylkeen survaten, "t??ll? alhaalla saamme pienimm?st? suurimpaan raataa voimaimme mukaan, voidaksemme pit?? taloa kunnossa."
S?mund vaihtoi palveluspoikaa, Thorbj?rn'in ollessa seitsem?n tahi kahdeksan vuoden ik?inen. Aslak oli uuden nimi. H?n oli jo paljon maailmaa n?hnyt, ehk? oli sittenkin poikanulikka vaan. Illalla, jolloin h?n tuli, oli Thorbj?rn jo levolla, mutta seuraavana p?iv?n?, t?m?n kirjansa ??ress? istuessa,