Suuren hiljaisuuden miehiä | Page 9

huomaamme, kuinka mukautuvainen ihminen on mit? mahdottomimpiin mielipiteisiin, kun h?n on taipuvainen uskottelemaan itselleen, ettei h?n ole luonnostaan ja v?ltt?m?tt? heikko, vaan ett? h?n p?invastoin on luonnostaan viisas.
III.
Aikaisemmat vaikutelmat eiv?t yksin kykene viem??n meit? harhaan; uutuuden vieh?tyksell? on sama voima. Siit? juontuvat kaikki riitaisuudet ihmisten kesken. He syytt?v?t toisiaan joko seuratessaan v??ri? lapsuuden vaikutelmia tai umpim?hk??n juostessaan uusien j?ljess?. Kuka noudattaa oikeata keskitiet?? Astukoon h?n esiin ja osoittakoon niin tekev?ns?. Ei ole ainoatakaan periaatetta, olipa se kuinka luonnonomainen tahansa ja l?ht?isin vaikka kaikkein aikaisimmasta lapsuudesta, jonka ei voisi sanoa kulkevan v??r?n k?sityksen merkeiss?, olemmepa sen sitten omaksuneet opetuksen tai oman kokemuksen avulla. Koska, sanotaan, te olette uskoneet hamasta lapsuudesta, ett? jokin arkku on tyhj? siksi, ett? te ette n?e sen sis?lt?v?n mit??n, niin uskotte, ett? on olemassa tyhjyytt?; mutta se on aistienne harhakuva, jota tottumuksen voima vahvistaa, ja tieteen on siis oikaistava se. Toiset taas sanovat: Koska teille on sanottu koulussa, ettei tyhj?? tilaa ole olemassa, on teid?n terve arvostelukykynne turmeltu, sill? luonnostaan k?sititte asian oikein ennenkuin vastaanotitte t?m?n v??r?n vaikutelman, jonka nyt saamme korjata palaamalla takaisin teid?n alkuper?iseen luontoonne. Kuka on t?ss? syyp?? petokseen? Aistitko vai opetus?
Meill? on toinenkin eksytysten alkul?hde, nimitt?in sairaudet. Ne turmelevat arvostelukykymme ja aistimme. Ja koska vakavat sairaudet muuttavat niit? tuntuvasti, on hyvin luultavaa, ett? liev?tkin sairaudet aiheuttavat suhteellisesti yht? suuren vaikutuksen.
Oma harrastuksemme on viel? oivallisempi ase, sill? se sokaisee miellytt?v?ll? tavalla j?rjen n?k?kyvyn. Maailman tasapuolisimmankaan ihmisen ei sallita olla tuomarina omassa asiassaan. Tied?n henkil?it?, jotka pel?ten joutuvansa puolueellisuuteen itse??n kohtaan, ovat vastapainoa etsiess??n tulleet maailman ep?oikeudenmukaisimmiksi ihmisiksi. Luotettavin keino, jolla voisimme menett?? t?ysin oikean asian, olisi se, ett? panisimme jonkun l?heisist? sukulaisistamme puolustamaan asiaamme. Oikeus ja totuus ovat kaksi niin hienoa k?rke?, ettemme tylsill? aseillamme voi niit? satuttaa. Jos aseemme kohtaavat sellaisen k?rjen, katkaisevat ne sen ja koskettavat sit? kaikkialta muualta kuin oikeasta kohdasta.
IV.
Maailman parhaimman miehen sielu ei ole niin riippumaton, ett? h?n voisi olla h?iriintym?tt? mit?tt?m?st? melusta, joka kuuluu h?nen l?himm?st? ymp?rist?st??n. Ei tarvita kanuunanlaukausta keskeytt?m??n h?nen ajatuksenjuoksuaan. Siihen riitt?? tuuliviirin tai vintturin narahdus. ?lk?? ihmetelk?, kun h?nen ajatuksensa eiv?t t?ll? haavaa ole kyllin selke?t. K?rp?nen surisee h?nen korvansa juuressa. Se riitt?? tekem??n h?net kykenem?tt?m?ksi antamaan hyvi? neuvoja. Jos tahdotte, ett? h?n osuu oikeaan, niin ajakaa pois tuo el?in, joka pit?? h?nen j?rke??n lamassa ja sumentaa tuota voimakasta ?ly?, joka hallitsee kaupunkeja ja kuningaskuntia! Kuinka naurettava jumaltenkaltainen olento!
Kuinka vaikea onkaan antaa mit??n asiaa toisen ratkaistavaksi horjuttamatta h?nen arvosteluaan tavalla, jolla me asian h?nelle esit?mme. Jos sanon: Minun mielest?ni t?m? on kaunista, minun mielest?ni t?m? on ep?selv?? tai jotain muuta sellaista, kiinnit?n h?nen mielikuvituksensa heti t?h?n arvosteluun tai yllyt?n h?nt? sanomaan vastaan. On parempi olla sanomatta mit??n, sill? silloin arvostelee toinen omien ajatustensa mukaan, toisin sanoen, sen mukaan, mit? h?n sill? hetkell? on, ja sen mukaan kuin aivan toiset asianhaarat m??r??v?t kuin ne, joita on itse ajatellut. Silloin ainakaan ei ole koetettu mill??n tavoin h?nen arvosteluunsa vaikuttaa, mik?li vaikenemisella ei t?ss? my?skin ole merkityst?, mik? seikka riippuu tavasta ja tulkinnasta, jonka h?n mielentilansa mukaan vaikenemiselle tahtoo antaa, tai siit?, arvaako h?n eleet ja kasvonilmeet tai ??nens?vyn, tai onko h?n kasvonilmeitten tuntija. Niin vaikea on olla saattamatta pois arvostelua luonnolliselta tolaltaan tai pikemminkin, niin vaikea on pysy? lujana ja j?rkkym?tt?m?n? mielipiteess??n.
VI.
T?rkein asia el?m?ss? on toimialan valitseminen. Sattumalla on siin? suuri m??r??misvalta. Tottumus tekee ihmiset muurariksi, sotilaaksi ja puusep?ksi. H?n on erinomainen puusepp?, sanotaan, ja sotilaista puhuttaessa: Kuinka suuria h?lm?j? he ovat! Toiset taas p?invastoin sanovat; Ei mik??n ole uljaampaa kuin sodank?ynti; kaikki muut ihmiset ovat pelkureita. Valintaan vaikuttaa se, kuuleeko lapsena kiitett?v?n vai moitittavan joitakin ammatteja, sill? luonnollisesti rakastetaan sit?, mit? pidet??n hyv?n?, ja vihataan sit?, mik? leimataan huonoksi. N?it? asioita koskevat sanat j?tt?v?t vaikutelmia mieleemme, mutta erehdymme suuresti, kun niiden mukaan menettelemme. Niin suuri on totunnaisuuden voima, ett? niist?, jotka luonto on tehnyt vain ihmisiksi, tehd??n kaikenlaisten ammattien harjoittajia. Toisilla seuduilla ovat kaikki j?rjest??n muurareita, toisilla kaikki sotilaita, ja niin edesp?in. T?llainen yksitoikkoisuus ei voi perustua luonnon j?rjestykseen. Olosuhteet ne ovat t?m?n aikaansaaneet, sill? ne orjuuttavat luontoa. Mutta joskus voittaa luonto ja ohjaa ihmisen t?m?n synnynn?isten lahjojen alalle kaikista olosuhteista huolimatta, olivatpa ne sitten hyvi? tai huonoja.
VII.
Me emme koskaan el? nykyhetkess?. Me rienn?mme tulevaisuutta kohti, ik??nkuin saapuisi se liian vitkallisesti, ik??nkuin tahtoisimme jouduttaa sen kulkua. Tai kutsumme me takaisin menneisyyden pys?ytt??ksemme sen, ik??nkuin se olisi liian joutuisa. Olemme niin ymm?rt?m?tt?mi?, ett? harhailemme ajanjaksoissa, jotka eiv?t kuulu meille, emmek? ajattele yksinomaan sit? pistett?, joka todella kuuluu meille. Ja niin turhamaisia olemme, ett? uneksimme sit?, mit? ei ole en?? olemassa, ja p??st?mme huomaamattamme karkuun sen ainoan, joka on l?sn?! Nykyhetki on s??nn?llisesti meid?n loukkauskivemme. Me k?tkemme sen n?kyvist?mme, koska se tuottaa meille tuskaa; ja jos se meit? miellytt??, suremme me n?hdess?mme sen loittonevan. Me yrit?mme tehd? sen siedett?v?ksi tulevaisuuden avulla ja me aiomme j?rjestell? asioita, jotka eiv?t viel? ole vallassamme, sellainen ajankohta silm?m??r?n?mme, jonne p??semisest? meill? ei ole mit??n takeita.
Jokainen, joka tutkii ajatuksiaan, huomaa aina askaroitsevansa