Sata runoa

A free download from www.dertz.in

The Project Gutenberg EBook of Sata runoa, by Various
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Sata runoa
Valikoituja maailmankirjallisuudesta
Author: Various
Translator: Valter Juva
Release Date: May 18, 2006 [EBook #18411]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
0. START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SATA
RUNOA ***
Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed

Proofreaders Europe.
SATA RUNOA
VALIKOITUJA
MAAILMANKIRJALLISUUDESTA
Suomentanut
Valter Juva
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström Osakeyhtiö 1916.
_Kokoelmaan otetut runonäytteet kuuluvat, muutamia harvoja
poikkeuksia lukuunottamatta, n. s. klassilliseen ynnä aikaisempaan

romanttiseen kirjallisuuteen. Vastaisuudessa on suomentajalla aikomus
julkaista täydentävä lisäkokoelma, johon tulisi myöskin näytteitä

maailmankirjallisuuden uusimpien runoilijoin laulurunoudesta._
_Olen yleensä tahtonut saattaa suomalaiselle lukijalle tunnetuksi eri
aikojen ja maiden lyyrikoita, heitä todella edustavien runojen kautta.
Vihjaus maailmankirjallisuuden suurmiesten runoelmiin on omansa
laajentamaan mielikuvitusta ja rikastuttamaan tunne-elämää._
_Kirja muodostaa kylläkin kirjavan mosaikkiteoksen. Sen yhtenäisyys
ja tasasuhtaisuus voisi parhaassakin tapauksessa jäädä yksinomaan sen
varaan, missä määrin, valintaa tehtäessä, on pysytty suomentajan
omassa tunnelmapiirissä. Tämäntapaisissa valikoimissa ei kuitenkaan
mainittu seikka saa vaaliin ratkaisevasti vaikuttaa._
_*Goethen* »Faustista» otetuissa suomennoksissa olen saanut eräitä
kärkikohtia Kaarlo Koskimieheltä, »Thulen kuninkaassa» sen ohella
Eino Leinolta ja O. Manniselta. Runossa »Kylälehmuksen alla» on
suomennoksen pohja Kaarlo Koskimiehen._
_*Schillerin* »Kello-laulussa» olen lainannut Oksaselta yhtä ja toista,
vaikka lainaukset eivät aina tule selvästi näkyviin._
_*Vörösmartyn* »Julistuksessa» on eräitä säkeistöjä ja käänteitä
lainattu Arvi Jännekseltä._
_*Heinen* runossa »Lorelei» on loppusointupari lainattu Suoniolta._
_*Runebergin* suomennokset perustuvat aikaisempiin yrityksiini vv.
1885 ja 1905. Nykyisessä muodossaan ne ovat sovittelukokeita, joissa
olen käyttänyt hyväkseni Paavo Cajanderin ja O. Mannisen y. m.
suomennoksia._
_*Rydbergin* »Tontussa» olen saanut pari kohtaa Paavo Cajanderilta
sekä runossa »Aallotar tytölle» kaksi tärkeätä säettä Kaarlo
Koskimieheltä._
_Suomen runokieli on aikaisemmin omistanut suuren joukon uusia

sanoja ja muotoja. Nykyaikana eräillä tahoilla ei enää sallittaisi uusia
käytäntöön otettaviksi. Missä loppusointuja on olemassa, tulisi näitä
kuitenkin säilyttää, ottamalla ne visusti talteen. Varovaisuuden
oikeutetut vaatimukset tunnen ja tunnustan._
_Helmikuulla 1916._
_VALTER JUVA._
QUINTUS HORATIUS FLACCUS.
1.
NEITOJEN JA NUORUKAISTEN
KUOROLLE.
Rietasta kansaa vihaan, -- se jääköön pois!
Vait, kuulkaa! Ihka uusia
lauluja
ma laulan nyt, Apollon pappi,
teille, te neidot ja
nuorukaiset!
Kuninkaat ylväät laumansa pelkoon saa,
mut heilläkin on herrana
Jupiter,
mi murskas gigantit ja maailmaa
kulmia rypistäin
järkähyttää.
Kai ehkä toinen laajemman köynnösmaan
voi istuttaa, -- ken,
kerskuen syntyään,
Mars-kenttää astuu virkain vaaliin;
kellä on
kunto ja maine kuulu,
kun kilpaan käy; ken turvata ehkä voi
klienttein joukkoon --: määräpä
kohtalon
on yksi ylhäin, yksi alhain,
uurnasta kaikkien arpa kirpoo.
Yli korskan pääs jos riippuvan ainiaan
näät miekan paljaan, ei sua
viehtää voi
sikuulilaiset herkut hienot,
ei sulo soitot ja lintuin laulut
saa uneen viihtää. Vienoa unta ei
jää vaille maamies halvassa
majassaan,
ei rantain varjostoissa, eikä
Menoissa leyhkissä
Tempe-laakson.

Ken eloon niukkaan tyytyvi, häntä ei
saa hätään hyrskyt hurjat, ei
raivosäät,
kun Arkturus käy loimuin länteen,
ei idän taivaalla
Kauriin uhka,
ei viinivuoret rakeiden raastamat,
ei puistomaat, jos toivehet
pettäiskin
kun milloin märkyys vaivaa, milloin
tähtien hehku, tai
talven kylmät.
0. Veet kohta ahtaiks saattavat kaloille nuo vuoret, mereen louhitut:
paasiaan nyt veteen latoo taitoniekat orjien kanssa, kun herrat
rikkaat
sai maasta kyllän! Mut yhä kyltymys
jää herran seuraan, kammo se
soutamaan
käy kolmihankaan, taakse ratsaan
istuvi selkähän murhe
musta.
Jos suruun siis ei marmori Frygian,
ei ruskoväikkeet
purppuravaattehen
suo hoivaa, -- ei Falernon viini
eikäpä Persian
nardusöljy:
miks uljaat pylväät kiusaksi katehen
ma uuteen tyyliin saliini
teettäisin?
Miks vaihtaisin Sabinum-laakson
rikkauksiin sekä
huoliin hurjiin?
2.
LICINIUKSELLE.
Elinohjees on, sa Licinius, oiva,
kun et temmeltäin pyri aavain
myrskyyn,
etkä, väistääkses sitä, luovi rantaa
keskellä luotoin.
Ken se kultaiseen tasasuhtaan suostuu,
loat välttää hän lahotöllin
kurjan,
avosilmin myös salit suuret, joita
karsaus katsoo.

Kovin tuulispää ikilatva honkaa
alas ahdistaa, ja kun torni kaatuu,

rymy raskain on; -- ukon-vaajat iskee
huippuja vuorten.
Surun aikaan jää sydän tyyni toivoon,
ja jos sää on sees, polopäivää
pelkää.
Lumet, talvet tuo tosin Zeus, mut hänpä
myöskin ne poistaa.
Jos sun vastoin käy, -- ajat vielä vaihtuu!
Ei Apollon jous ole jänteess'
aina;
kitarallaan myös runotarta voi hän
soittaen säistää.
Elä uljain päin, ota miesnä vastaan
ajan ahdingot; -- ja jos tuuli liian

kävi myötäiseks, ole viisas, reivaa
paisuvat purjeet!
3.
GROSPHUKSELLE.
Tyvent' toivoo mies, jota syliins' sulkee
meri Aigeian, kun on yö, ja
pilviin
meni kätköön kuu, ja kun teille laivan
tähdet ei tuiki.
Lepo kaipuu on rajupäisten Traakkein,
lepo Meedein myös --
aseloistossansa;
mut, sa Grosphus, ei sitä hanki kulta,
purppura myös ei;
korut, aarteet ei, -- vaka liktor itse,
joka eessäs käy, sydänhuolt' ei
häädä;
salat tuskat nuo yli kattolaattain

liehuen lentää.
Vähin tarpein vain elät tyynnä: arvoon
ota pöydälles isäs suolakippo;
--
toki silloin ei himot, eikä kauhu
karkoita untas.
Ikä kuluu: miks koet paljon voittaa?
Mitä suuntaat ties eri
maailmanääriin?
Et sä, luopuissas isänmaasta, pääse
itseäs pakoon!
Iki-kaipuu tuo heti laivaan astuu,
ja se kilpaan käy kera ratsujoukon;
--
sido kaurihisi, rajusäätä viihdä
viuhean myrskyn!
Ken se tajuuns' sai ilot hetken, jättää
joka toiveen voi, ja hän
vastuksille
hymyn hienon suo; näet onni koskaan
ei ole täysi.
Elos katkaistiin, sa Akilles,