Sanomalehtimiesajoiltani | Page 2

Jo koulupoikana olin kirjoitellut runoja ja ollut k?sin kirjoitetun sanomalehden toimittajana. Yliopistoon tultuani korotettiin minut osakunnan lehden ulosantajaksi. Ja n?iden ansioiden perusteella oli minulla kyll?ksi h?vytt?myytt? kirjoittaakseni er??lle tuttavalleni Helsinkiin, ett? h?n hankkisi minulle ty?t? jossain sanomalehdess?.
Mutta h?mm?stykseni oli kuitenkin vilpit?n, kun v?h?? ennen joulua sain h?nelt? kirjeen, ett? toivomani paikka oli minua odottamassa tammikuun 1 p:st?. Se oli referentin paikka ja velvollisuuksiini kuului sen lis?ksi k??nt?misty?t? ja uutisten hankkimista kaupungilta.
En nukkunut koko sin? y?n?, joka seurasi. Mitenk? min? oikean sanomalehden toimittajaksi? Mit? min? osaisin siihen kirjoittaa? Kuinka enn?tt?isin panna paperille kaikki, mit? kokouksissa puhutaan, ja mist? min? tiet?isin, mit? siihen olisi pantava ja mit? ei?
Hain k?siini vanhan sanomalehden ja aloin sit? lukea. Tuo vanha tuttu repale oli kuin uusi ik??n. Yht?kki? oli se nyt minusta niin viisasta, niin syv?? ja niin outoa, ett? en l?yt?nyt mit??n paikkaa, joka olisi voinut tulla minun ?lyll?ni kokoonpannuksi. Mist? min? tiet?isin esim. milloin pit?? panna ?kuten H.D. kertoo? tai ?H.D:n mukaan? tai vaan ?H.D.?? Asioista, joita ennen tuskin olin huomannut, tuli minulle nyt mystillisi? seikkoja, joiden salaisuutta turhaan koetin ratkaista. Kuinka voisin kirjoittaa niin, ett? toinen sana tulisi mustemmalla kuin toinen tai ett? toiset paikat n?ytt?isiv?t valkoisemmilta kuin toiset? Nyt sen konstin jo kuitenkin olen oppinut, niinkuin n?ette.
Koetin sitten mietti?, miten joku uutinen olisi kirjoitettava. Naapurikyl?ss? oli ?skett?in hukkunut lapsi huonoon j??h?n. Min? tartun kyn??n ja alan kirjoittaa koetteeksi. Saan siit? n?in kuuluvan uutisen: ?T?m?n kuun 30 p:n? hukkui Latvalan kyl?ss? ty?mies Pekka Hartikaisen 5:ll? oleva poika huonoon j??h?n.? Pit?isih?n sen riitt??, mutta ei se minua kuitenkaan oikein tyydytt?nyt. Puuttui siit? jotakin, mutta mit?? Aloin etsi? lehdest?, eik? siell? olisi jotain samantapaista tapausta kerrottuna, josta voisin ottaa oppia. Eik? tarvinnutkaan kauvan lukea, sill? hukkuuhan niit? lapsia syksyll? huonoon j??h?n maassa, jossa on vett? niin viljalti kuin Suomessa. Ja aivan oikein, tuossa se jo onkin, siin? seisoo: ?Surkea onnettomuus?: (Ka niin, ?surkeaksi onnettomuudeksi? olisi Latvalan lapsenkin hukkumista voinut sanoa.) ?T?m?n kuun 20 p?iv?n?, kun useat Heikkil?n kyl?n lapset olivat menneet luisua laskemaan kyl?n alla olevan lammen j??lle, sattui surkea onnettomuus, ett? yksi heist? toisten huomaamatta oli juossut yksi?iselle riitalle, jossa h?n melkein samassa upposi ja joutui ahtolan saaliiksi, ennenkun h?nen apuunsa jouduttiin. Vainaja oli vanhempainsa ainoa lapsi, jotka j?iv?t h?nt? kauheasti suremaan. T?ss? siis taaskin yksi varoittava esimerkki, ett'eiv?t lasten vanhemmat tai heid?n holhoojansa j?tt?isi pienokaisia per??nkatsantoa vaille, niinkuin valitettavasti kovinkin usein tapahtuu.?
Aivan samat asiat kuin minunkin uutisessani. Mutta siin? oli ollut toinen mies kirjoittamassa. Samasta asiasta, mist? min? en saanut kuin kolme rivi?, teki h?n yksitoista ja oli osannut lis?t? pienen yleishy?dyllisen neuvonkin. Milloinka min? voisin sellaisen k?tevyyden saavuttaa? Minusta n?ytti, ett'en voisi milloinkaan. Ja minua alkoi jo kaduttaa, ett? olin ruvennut koko puuhaan. Eih?n minulla ollut siihen kyky? eik? siit? mit??n kokemusta. Ennen vaikka kansakoulunopettajaksi!
Mutta silloin tuli minulle avukseni luonteen ominaisuus, joka sanomalehtimiehille on hyvin suuriarvoinen ja joka pelastaa heid?t kaikista pulmista. Me saamme kirjoittaa ja me totummekin kirjoittamaan asioista, joita emme ollenkaan ymm?rr? ja joista ei meill? ole et?isint?k??n k?sityst?. Ja min? p??tin kuin p??tinkin ottaa vastaan viran, jonka toimittamisesta minulla ei ollut aavistustakaan. Saisinhan k?yd? edes Helsingiss?, jos ei muuta.
Ja kohta joulunpyh?in j?lkeen--taisi olla vuonna 1881--l?ksin min? ?omalla hevosella? ajamaan p??kaupunkia kohti. Eih?n se ollut mit??n sanomalehtimiehen kyyti?. Mutta enh?n min? viel? ollutkaan mik??n sanomalehtimies, en totta tosiaan ollutkaan.

II
?SUURI SUOMALAINEN JA ENSIM?ISET TEHT?V?NI SANOMALEHTIMIEHEN?.
?P?iv?lehti?, n:o 256, 3 p:n? marraskuuta 1893.
?Suuri Suomalainen? oli siihen aikaan p??kaupungin ainoa suomenkielinen sanomalehti ja oli ollut jo kauvan, kuinka kauvan lienee ollutkaan. Se oli yht? vakava kuin vanhakin. Vaikk'ei silloin viel? ollutkaan ?nuoria? eik? ?vanhoja?, niin kutsuivat sit? kaikki ?vanhaksi? suomalaiseksi. ?Se vanha Suomalainen?, se oli samaa kuin se rakas, se hyv?, se taattu, se vankka j.n.e. Ja sill? oli paljon yst?vi?, jotka syd?mmest??n antoivat anteeksi kaikki sen viat ja puutteet.
Nykyajan kannalta katsottuna niit? olisi noita puutteita ollut paljonkin, mutta silloin niit? tuskin huomattiin, sill? ?P?iv?lehti? ei viel? ollut korottanut yleis?n vaatimuksia suomenkielisen sanomalehden suhteen eik? puolueen arvo sallinut verrata sit? ruotsinkielisiin, jotka olivat ajanmukaisemmin toimitetut.
Aivan ?skett?in oli lehti tullut jokap?iv?iseksi. Ensim?isen? ylioppilasvuotenani se oli viel? ilmestynyt ainoastaan kolme kertaa viikossa, silloinkin iltap?iv?ll?. Mutta oli ollut Turkin sota ja se on suuri merkkivuosi suomalaisen sanomalehdist?n historiassa, sill? siit? alkoi meid?n sanomalehdist?mme kehitys. Siit? pit?en alkoi ?Suuri Suomalainenkin? kannattaa ja kuulema voittoakin tuottaa, kun pienet osakkeet oli muutettu suuriksi ja suuret osakkeet tulleet lehden omistajiksi.
Me oltiin siis koko poikia, kun meill?kin oli--p?iv?lehti. Ja ilomme oli niin suuri, ett'emme koskaan nurkuneet, vaikka lehti kaupunkitilaajoille olisi tullutkin vasta klo 12 p?iv?ll?. Sill? seh?n oli p?iv?lehti ja noudattihan se oikeastaan siin?kin suhteessa vain ohjelmaansa, joka oli silloin ja on viel? nytkin: ?kiireeseen ei ole luotu Suomen mies?.
Uuden vuoden p?iv?n? itsen??n 1882 astuin min? ?Suuren Suomalaisen? toimistoon. Saattamassa ja p??toimittajalle esitt?m?ss? oli minulla mukanani ennen mainittu yst?v?ni. Me nousimme ensin kivirappuja, sitten tulimme konttorihuoneisiin, joita oli kaksi, ja niiden l?pi toimitushuoneisiin, joita oli yksi. Siin? huoneessa oli kaksi suurta hylly?