Sanomalehtimiesajoiltani

Sanomalehtimiesajoiltani, by
Juhani Aho

The Project Gutenberg EBook of Sanomalehtimiesajoiltani, by Juhani
Aho This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Sanomalehtimiesajoiltani
Author: Juhani Aho
Release Date: April 9, 2004 [EBook #11967]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
SANOMALEHTIMIESAJOILTANI ***

Produced by Riikka Talonpoika, Ari J Joki and PG Distributed
Proofreaders

SANOMALEHTIMIESAJOILTANI
Kirj.

JUHANI AHO
1911

[Latojan huomautus: Korostusmerkinnät ovat: alaviivaus harvennettu,
/kauttaviivat/ kursivoitu, isot kirjaimet lihavoitu. Esipuhe on kokonaan
kursiivia. Artikkelin alkuperäisen ilmestymisen merkinnät on siirretty
alaviitteestä artikkelin otsikon yhteyteen.]
[Transcriber's note: Emphasis markup as follows: underscores are
wide-spaced text, /slashes/ in italics, capitals in bold. The foreword is
in italics. The original publication date of each story was originally a
footnote; here they are presented with the heading of the article
concerned.]

SISÄLLYS:
Mitä varten Sanomalehtimiehen muistelmia Kuinka minusta tuli
sanomalehtimies »Suuri Suomalainen» ja ensimäiset tehtäväni
sanomalehtimiehenä Tapahtumia »Suuren Suomalaisen» toimistossa
»Suuren Suomalaisen» päätoimittaja Mitä »Suuri Suomalainen» sisälsi
Kaksi lähetystöä Sanomalehtimies aatteiden palveluksessa Kuvauksia
säätyvaltiopäiväin ajoilta Plenum plenorum huhtikuun 11 p:nä 1885
Valtiopäivien »juhlallinen» aljetuksi kuuluttaminen Helsingissä
tammikuun 1 p:nä 1888 Valtiopäivätanssiaiset maanantaina tammik. 23
p:nä 1885 Käynti talonpoikaissäädyn istunnossa Pappissäädyn
istunnossa huhtikuun 13 p:nä 1888 Suomalainen Klubi Ritarihuoneen
lehterillä Saman katon alla Matkoilta omassa maassa Kesäkuvia
Kirkonmäellä Kirkon rannassa Laivamatka Hovi ja sen herra Käynti
Kolilla Pikimmältään Venäjän-Karjalassa Pankakoski ja Kalliolahti
Erämaan taival Riion Pekka Tuulivaarassa Tuulijärvellä.--Satujen
maailmassa Laatokalla ja Valamossa Yöllinen konsertti Kouvolassa
Pyöräraivoilija Käynti »Herättäjän» kokouksessa

MITÄ VARTEN.
Mitä varten? Maksaako todellakin vaivan ruveta julkaisemaan entisiä
sanomalehtikirjoituksia? Ryhtyä haravoimaan vanhoja latopohjia?
Kun se nyt kuitenkin tapahtuu, jää lopullinen ratkaiseva vastaus
tietystikin lukijan ja arvostelun annettavaksi. Saanen sentään esittää
omatkin syyni. Niitä on montakin ja olkoon niiden lukuisuus kernaasti
osoituksena niiden heikkoudesta.
Ensiksikin--kun olen suurimman osan ikääni, enemmän kuin
neljänneksen vuosisataa, toiminut sanomalehtimiehenä:
maaseututoimittajana, valtiopäiväkertojana, juoksijana ja lentäjänä,
koti- ja ulkomaankirjeenvaihtajana, kirjoittanut mitä erilaisimmista
aineista, niin hyvin kirjallisuudesta ja taiteesta kuin metsästyksestä ja
kalastuksesta, sekä tunkioista että navetoista, pelloista ja niityistä,
politiikasta ja ekonomiiasta, kiihottanut yhdessä henkäyksessä riitaan ja
toisessa sovintoon kehottanut--niin olen ajatellut, että näillä
kirjoituksilla ehkä voisi olla jotain sivistyshistoriallista arvoa näiden
sanain jossain ahtaammassa merkityksessä, niiden antaessa hajakuvia
ajasta, oloista ja elämästä ja omista näkemistä ja kokemista tapauksista
sieltä täältä tuon ajanjakson varrella.
Siksi toiseksi--olen usein ollut koko innollani ja sydämmelläni mukana,
joskaan en ohjissa enkä aisoissa, niin kuitenkin kannoilla, aatteiden
ajamisessa ja harrastusten kannattamisessa ja arvostelemisessa, joista
osa jo on poissa päiväjärjestyksestä, toiset siinä yhä vieläkin olemassa.
Hetken innostuksessa, kiivaudessa ja katkeruudessakin syntynyt
purkaus on usein ehkä oikeampi ja mehevämpi ajankuva kuin
jälkeenpäin kylmällä harkinnalla ja arvostelevalla valinnalla kyhätty
tutkielma. Kokoelma sanomalehtikirjoituksia on tavallaan kokoelma
yksityisiä kirjeitä, ja nehän ovat aina olleet pikkuhistorikkojen
himoruokaa. Helpotanhan siis, ainakin joltain osalta, kirjastohiirien
kopioimiskustannuksia.
Kolmas syy--aika, jonka kuluessa nämä kirjoitukset ovat syntyneet, on
niin lähellä nykyistä, että nuoremmalla polvella, halutessaan siihen
perehtyä, voi olla hyötyä vaillinaisemmistakin sen sisään viittovista

pilkotuksista.
Niin--ja kun kustantajakin mielellään tahtoo... Toisin sanoen: sälytän
oikeastaan kaikki edellisetkin syyt hänen selkäänsä.
Tässä tarjotun nidoksen jatkoksi--se on Otava, joka yhä puhuu--olisi
aikomus raapia kokoon toisiakin, jotka tulisivat sisältämään, paitse
kuvauksia ulkomaan matkoilta, päivän politiikkaa ja polemiikkaa,
kirja-arvosteluja ja sen semmoista--jos näet ystävällinen yleisö ei jo
tätä ensimäistä käännytä veräjiltään takaisin.
J.A.

SANOMALEHTIMIEHEN MUISTELMIA

I
KUINKA MINUSTA TULI SANOMALEHTIMIES.
»Päivälehti», n:o 255, 2 p:nä marraskuuta 1893.
Ei minulla oikeastaan ole ollut sen suurempaa synnynnäistä kutsumusta
sanomalehtimieheksi kuin niin monella muullakaan, jotka ovat sille
alalle antautuneet. Sattumus se on, joka on luonut
sanomalehtimiehemme. Mikä on sille alalle joutunut varojen puutteesta,
kun ei ole voinut jatkaa lukujaan ja tutkintojaan, mikä on
onnistumatonna runoilijana tai kaunokirjailijana katsonut paremmaksi
päästä arvostelemaan kuin olla arvosteltuna, mikä ihailemainsa suurten
miesten kehotuksesta saanut päähänsä, että hänen täytyy »uhrautua»,
s.o. panna aikansa ja varansa yhteisen hyvän pyhälle alttarille. Toivo
pienistä lisätuloista on ajanut monen maaseutuopettajan publisistiuralle
ja näiden toiveiden pettymys on hänet siitä karkoittanut. Muutamia vain
on meillä niitä, jos luetaan pois varsinaiset kirjailijat, jotka kynänsä
avulla olisivat kohonneet suurempaan vaikutukseen ja jotka
kirjoitustapaansa nähden eroaisivat suuresta joukosta.

Ei minullakaan, niinkuin sanoin, ollut mitään aavistusta siitä, että
minusta olisi sanomalehtimieheksi. Olin parin vuoden vanha ylioppilas,
joka oli kuluttanut aikansa ja isältä saamansa ensimäiset oppirahat
kaunokirjallisuuden lukemiseen ja ylioppilaskunnan puolueriitoihin.
Ylioppilaskunnan lukusalissa kyllä kului paljonkin aikaa sanomalehtien
lukemiseen, johon minulla aina on ollut vastustamaton halu, mutta sitä
en kuitenkaan vielä osannut pitää merkkinä vastaisista taipumuksistani.
Tämä aika tietysti päättyi niin kuin se tavallisesti päättyy: minun täytyi
jäädä maalle isäni kotiin, kun muut matkustivat pääkaupunkiin. Olisi
edes ollut /pro excercitio/ kirjoitettu, niin olisi voinut alkaa lukea
kandidaattitutkintoa varten. Mutta minulla ei ollut silloin vielä
akateemisista opinnäytteistä takanani kuin »pikkuteologia» eikä ole
vieläkään sen enempää. Ja niin minä