Rynnäkkö myllyä vastaan | Page 3

p?iv?n koittoa pel?stytti ihmiset yl?s huuto: ?vihollinen tulee!? ja naiset lankesivat polvilleen rukoillen ja valittaen, mutta rohkeammat miehist? uskalsivat l?hte? ulos vakoilemaan ja n?kiv?t silloin ilokseen, ett? ne olivatkin ranskalaisia.
N?iden p??llikk? pyysi saada puhutella pormestaria, ja h?net vietiin myllyyn.
Aurinko kohosi juuri t?ydess? loistossaan, niityt h?yrysiv?t, mutta metsien yl?puolella oli taivas kirkas ja s?teilev?. Mutta kenenk??n huomio ei kiintynyt luonnon kauneuteen, sill? mielet t?ytti tuska ja pelko. Miksi viipyi p??llikk? myllyss?? ?Syttyisik? t??ll? taistelu?? kyseliv?t ihmiset toisiltaan ja katselivat huolissaan sotilaita.
P??llikk? oli myll?rin seuraamana kiert?nyt myllyn ymp?ri, soudattanut itsens? veneell? joen toiselle rannalle, tarkastellut kiikarillaan ymp?rist?? ja saanut is? Merlierilt? tarpeelliset tiedot. Sitten asetti h?n sotilaita puiden ja kivien taakse ja kuoppiin, ja p??joukko asettui myllyn pihamaalle.
Kun is? Merlier palasi, hy?kk?siv?t kaikki kyl?l?iset h?nen kimppuunsa kysym??n: ?Tuleeko t??ll? tosiaankin taistelu??
H?n ei vastannut, ny?k?ytti vaan hitaasti p??t??n. Mutta tultuaan myllyyn ja n?hty??n Fr?nzchenin ja Dominiquen katseen j?nnitettyn? suuntautuvan h?neen, otti h?n piipun suustaan ja sanoi: ?Lapsiraukat, teid?n vihki?isist?nne ei t?n??n tule mit??n?.
Dominique ei vastannut mit??n, vaan katseli synkk?n? ja j?nnityksiss??n Gagnyn mets?? kohden ik??nkuin olisi h?n toivonut vihdoinkin saavansa n?hd? preussilaiset. My?skin Fr?nzchen pysyi vaiti, h?n oli kalpea ja toimitti totisena em?nn?n velvollisuuksiaan, pit?en huolta sotilaiden tarpeista. N?m? olivat iloisia, hyv?luontoisia poikia ja odottivat ateriaansa, joka kiehui kattilassa pihalle viritetyn valkean p??ll?.
P??llikk? oli t?ll? v?lin tarkastellut myllyn asuinhuoneita, jotka n?yttiv?t h?nt? suuresti tyydytt?v?n.
?T?m?h?n on oikea linnoitus?, sanoi h?n leikki? laskien is? Merlierille, ?luulenpa, ett? voimme puolustaa t?t? aina iltaan saakka. Miss?h?n nuo ry?v?rit mahtavat viipy?? Niiden olisi jo aikaa sitten pit?nyt olla t??ll??.
Myll?ri oli ??neti; h?n arvasi edelt?p?in myllyns? kohtalon: tuhaksi ja savuaviksi raunioiksi olisi h?nen rauhallinen kotinsa pian muuttuva, mutta h?n ei valittanut, sill? mit? se olisi auttanut? H?n sanoi vaan: ?K?tkek?? vene, ehk? tarvitsette sit? my?hemmin. Vesirattaan takana on hyv? k?tk?paikka?.
P??llikk? ny?k?ytti hyv?ksyv?sti p??t??n ja antoi k?skyn. H?n oli kaunis, nelj?kymmenvuotias, jolla oli miellytt?v?t kasvonpiirteet.
Dominique ja Fr?nzchen n?yttiv?t kiinnitt?v?n h?nen huomiotaan puoleensa; etenk??n ei h?n kyll?stynyt katselemaan Fr?nzcheni? ja selitti avomielisesti t?m?n olevan vieh?tt?v?n.
Dominiquen kanssa alotti h?n keskustelun ja lausui ihmettelyns?, miksi niin voimakas nuori mies ei ollut sotajoukossa.
?Olen ulkomaalainen?, vastasi Dominique.
P??llik?st? ei t?m? n?ytt?nyt olevan mik??n riitt?v? syy, h?n heitti Fr?nzcheniin pitk?n katseen ja hymyili tarkottavasti. Dominique, jota t?m? hymy loukkasi, lis?si: ?Mutta kyll? min? ampua osaan; tapaan omenaan viiden sadan askeleen p??st?. Tuolla on pyssyni?.
?Te tulette sit? ehk? viel? tarvitsemaan?, vastasi p??llikk?.
Fr?nzchen oli kuullut keskustelun ja l?hestyi vapisten ja ik??nkuin turvaa etsien sulhastaan, ja huolimatta vieraista tarttui Dominique h?nen molempiin k?siins? ja puristi niit? innokkaasti. P??llikk? hymyili j?lleen, mutta ei sanonut mit??n. H?n istuutui tuolille, k?sivarret ristiss?, ja katseli miettiv?isen? et?isyyteen.
Aurinko oli noussut korkeammalle ja paistoi polttavan kuumasti, vaikka vasta oli kello 10 aamulla. Sotilaat istuivat aitan edess? ja s?iv?t ??nett?min? soppaansa. Syv? hiljaisuus vallitsi ymp?rill?, kyl?st? ei kuulunut ainoatakaan ??nt?, sill? asukkaat olivat vet?ytyneet majoihinsa ja sulkeneet ikkunaluukut ja ovet. Ainoastaan yksin?inen, ulosj??nyt koira ulvoi kyl?tiell?. Mets?st? ja niityilt?, joita aurinko paahtoi, kuului joitakuita ik??nkuin pid?tettyj? ??ni?, k?ki kukahti toisinaan, sitten oli kaikki j?lleen hiljaa, ik??nkuin olisi luontokin pid?tt?nyt henke??n.
Ja ?kki?, keskell? t?t? syv?? hiljaisuutta, kuului laukaus. P??llikk? hyp?hti pystyyn, sotilaat j?ttiv?t ateriansa keskener?iseksi ja riensiv?t paikoilleen, hetkisess? oli mylly ylh??lt? alas saakka miehitetty. P??llikk? oli l?htenyt ulos kyl?tielle t?hystelem??n vihollista; maisema lep?si h?nen edess??n auringon hohteessa, mutta koko ymp?rist?, niin kauvas kuin silm? kantoi, oli tyhj? ja hiljainen. Kuului toinen laukaus, mutta ainoatakaan ihmist? ei ollut n?kyviss?! K??nnytty??n ymp?ri, n?ki p??llikk? Gagnyn kohdalla, kahden puun v?liss?, kepe?n savupilven, muuten ei mit??n ollut huomattavissa.
?Ne lurjukset tiesiv?t meid?n olevan t??ll?, ovat hiipineet mets?n kautta ja makaavat nyt puiden takana k?tk?ss??, virkkoi p??llikk? kiukustuneena ja antoi myllyn taakse sijoitetuille sotilailleen k?skyn ampua. Kuulat vinkuivat ilmassa ja lensiv?t Morellen toiselle puolelle maaliinsa osumatta.
Jokaisen pensaan, jokaisen puun takaa kuului laukauksia ja p?ll?hti esiin savupilvi?.
T?t? kesti noin parin tunnin ajan, p??llikk?? alkoi pitk?stytt?? ja h?n hyr?ili v?linpit?m?tt?m?sti er?st? laulua. Fr?nzchen ja Dominique seisoivat pihalla, silm?illen utelijaina alemman rintanojan ylitse. He seurasivat erityisell? mielenkiinnolla er??n nuoren sotilaan liikkeit?, joka oli asettunut joen rannalle vanhan kumoon k??nnetyn veneen taakse. H?n makasi vatsallaan maassa, laukasi ja liukui sitten vikkel?sti vieress??n olevaan kuoppaan lataamaan kiv?ri??n, ampuakseen uudelleen. H?nen liikkeens? olivat niin tottuneet, sukkelat ja lystikk??n n?k?iset, ett? tuskin saattoi olla nauramatta h?nt? n?hdess??n.
Yht'?kki? lienee mies saanut n?kyviins? jonkun preussilaisen p??n, sill? unohtaen kaiken varovaisuuden kohosi h?n yht?kki? pystyyn ja asetti kiv??rin poskelleen; mutta ennenkuin h?n viel? oli enn?tt?nyt laukaista, p??si h?nelt? huudahdus ja h?n vier?hti kuoppaan. Poikaraukka oli saanut luodin rintaansa. H?n oli ensim?inen kaatunut.
V?risten vet?ytyi Fr?nzchen l?hemm?s sulhastaan.
??lk?? viipyk? t??ll??, sanoi p??llikk?, ?luodit lent?v?t jo t?nne saakka?.
Samassa silm?nr?p?yksess? kuuluikin ?kkin?inen rusahdus vanhasta lehmuksesta, muuan oksa katkesi ja putosi maahan. Mutta kihlautuneet eiv?t liikahtaneet, pelko n?ytti aivan kuin pid?tt?v?n heit? paikallaan, sill? mets?n reunasta oli ?kki? astunut esiin preussilainen sotilas, levitt?nyt k?si??n ja sitten sy?ksynyt maahan kuin salaman tapaamana.
Kiv??rien pauke oli ?kki? tauonnut, mik??n ei liikahtanutkaan, ja molemmat kuolleet n?yttiv?t nukkuvan auringon paisteessa. Hiljaisuus vallitsi yltymp?ri;