Prosper Mérimée | Page 2

teosten analyysin pohjalla ynn? esitys h?nen mielipiteist?ns? kirjallisissa sek? taiteellisissa kysymyksiss? t?ytyi minun t?ksi kertaa j?tt?? ja tyyty? pelkk??n el?m?kerran kuvaamiseen. Ehk?p? piankin saan tilaisuutta julkaista jo kokoomani muistoonpanot jatkona t?lle tutkimukselleni, jossa teokset ovat ainostaan kirjallishistoriallisesti kronoloogisessa j?rjestyksess? kosketellut ja jossa vain olen tahtonut muun ohessa n?ytt??, miten h?nen aikalaisensa kirjailijaamme ja h?nen kyn?ns? tuotteita tuomitsivat.
Esitykseni romanttisen koulun synnyst? tuntuu ehk? laveahkolta ensi silm?yksell?, mutta tahallani olen t?ss? k?ytt?nyt ensi k?den l?hteit? enk? tyytynyt kirjallishistoriallisten k?sikirjojen ylimalkaisiin esityksiin, tutustuakseni n?in itse paremmin t?h?n aikaan ja saadakseni luotettavan pohjan kuvattavanani olevan henkil?n omituiselle ja aikalaisistaan niin selv?sti eroavalle kirjailijaluonteelle. Mit? taas tulee kirjassani l?ytyviin historiallisiin taustoihin, ja j?lkipuoliskossa oleviin selontekoihin kirjailijamme suhteesta valtiollisiin tapauksiin Ranskassa, niin olivat ne minusta v?ltt?m?tt?mi? osaksi sen vuoksi, ett? t?rke?mm?t valtiolliset mullistukset aina tuottivat jonkunlaisen uuden k??nteen h?nen el?m?ss??n osaksi my?skin siksi, ett? arvelin lukijoitani huvittavan n?hd?, mill? kannalla h?n t?llaisten suurten asiain suhteen oli ja miten h?n niit? arvosteli. Sill? kuten luulen tutkimuksestani selville k?yv?n, Mérimée oli todellakin sek? arvostelu-?lylt??n ja historialliselta k?sitykselt??n sellainen henkil?, ett? h?nen lausunnoilleen ja tuomioilleen on arvo annettava, h?n kun oli puolueeton p??lt?katsoja ja sit? paitse tilaisuudessa seuraamaan esim. toisen keisarikauden vaiheita l?hemp?? kuin kukaan muu.
Mit??n t?ydellist? monografiiaa en luonnollisesti ole voinut ajatellakaan. My?skin olen ensimm?inen tunnustamaan siin? l?ytyv?n ep?tasaisuuksia, joihin ainakin osaksi ty?ni keskeytys pariksi vuodeksi on ollut syyn?, samoin kuin vajavaisuuksiakin, joita jo pelk?st??n riitt?m?t?n l?hdekirjallisuuskin osaltaan selitt??. Mutta jos kaikista n?ist? puutteellisuuksista huolimatta onnistuisin k??nt?m??n edes muutamain lukijaini huomion t?h?n Ranskan puhtaimpaan klassilliseen novellistiin, jonka kirjailija-persoonallisuus ja yksityinen sielunel?m? ovat mit? intressantimpia, hienoimpia ja valistuneimpia, niin olisin jo t?ll? kertaa tyytyv?inen. Ja jos sit? paitse mahdollisesti olen voinut tuoda h?nen el?m?nvaiheittensa sek? luonteensa valaisemiseksi edes jotakin uutta, joka tulevilta kirjallisuushistorioitsijoilta sent??n jo pelk?n esityskielenkin vuoksi j??nee huomioon ottamatta, on kaikissa tapauksissa tieto t?st? oleva minulle enemm?n kuin mit? olen toivoa rohjennut.
Helsingiss? 14 p. huhtikuuta 1895.
Tekij?.

EL?M?KERTA
(1803-1870)

I.
Mériméen suvun alkuper?? ei kovin pitk?lle tunneta, vaikka onkin t?m? nimi jo ehtinyt niin mainehikkaan kaiun saada. Sen mukaan kuin on selville saatu, polveutuu suku Normandian maakunnasta; Prosperin isois?, nimen ensimm?inen tunnettu kantaja, vaikutti aluksi parlamenttiadvokaattina Rouen'issa ja oli my?hemmin viimeisen Broglie'n marsalkan sukulinnan intendenttin?. T??ll? Broglie'ssa, Eure'n maakunnassa, syntyi 17 p. syyskuuta v. 1757 Prosperin is? Jean Fran?ois Léonor Mérimée, joka t?m?n nimen suuremmalle yleis?lle niin tutuksi ehti tehd?, ett? sen perij?ll? jo oli synnynn?inenkin oikeus huomattuun asemaan yhteiskunnassa.[1]
Léonor Mériméen lapsuudesta ei tiedet? paljo mink??nlaisia yksityisseikkoja enk? niit? ainettani varten tarvitsekaan. Tied?mme vain, ett? h?n ylip??ns? sai hyv?n kotikasvatuksen ja ett? h?ness? jo tuiki nuorena huomattiin halua ja lahjoja taiteihin, eritt?inkin piirustukseen. N?m? taipumukset eiv?t kuitenkaan mill??n tavoin est?neet nuorukaista menestyksell? harjoittamasta tieteellisi? opinnoita kielentutkimuksen sek? kreikkalais-roomalaisen kaunokirjallisuuden alalla. Yksist??n humanistisiin opintoihin ei Léonorin tiedonhalu sent??n nuorenakaan rajoittunut. Paul Lacroix kertoo nimitt?in, ja sit? samaahan todistaa h?nen my?hempi toimintansakin, ett? nuorukainen aika ajoittain j?tti kaikki muut lukupuuhat ja antausi tutkimaan kemiaa, joka vanhemmiten k?vikin h?nen lempiaineekseen.
Maalaamista ja piirustusta harjoitteli h?n kuitenkin enimm?n, eiv?tk? n?y vanhemmatkaan h?nt? estelleen taipumustansa seuraamasta. Ilman suurempia vaikeuksia joutuu h?n oppilaaksi Gabriel Fran?ois Doyen'in atelieriin, jossa, kuten tietty, aikansa ehk? kuuluisin mestari, Louis Davidkin oli sile?? sivellint??n k?ytt?m??n opetellut. Alkuopinnot t??ll? suoritettuaan p??si h?n ennen pitk?? David'n suosittamana tuon aikoinaan hyvinkin tunnetun Fr. André Vincentin oppilaaksi, kertoo ylemp?n? mainitsemani kirjallisuuden tutkija Lacroix. Todenmukaisempi tuntuu meist? kuitenkin olevan Maurice Tourneux'n v?ite, jonka mukaan Louis David itse on ollut Léonorin ensimm?inen ohjaaja, sill? h?np?h?n se kuitenkin t?t? Vincent'ille suositti. Miten lieneekin, mutta etevimm?ksi oppilaaksi nuori Léonor t??ll? Vincent'in atelieriss? piankin osottausi eik? viipynyt kauan ennen kuin h?nelle my?nnettiin p??sy kuninkaalliseen maalausakatemiaan (Académie royale de peinture), joka siihen aikaan oli korkein oppilaitos t?ll? alalla.
V. 1788 uskalsi Léonor Mérimée jo kilpailla tunnetusta Rooman matkarahasta, mutta yritykseksi se silloin viel? kuitenkin j?i. V:sta 1791 alkaen tapaamme sitten h?nen teoksiaan salongissa, mutta jo sit? edellisen? vuonna oli h?n l?htenyt sille tutkimusmatkalle Hollantiin, Saksaan ja Itaaliaan, jonka tulokset h?n vasta 40 vuotta my?hemmin julkaisi tunnetuksi tulleessa teoksessaan "De la peinture à l'huile depuis Hubert et van Eyck, jusqu'à nos jours". Vasta Roomaan h?n vihdoin pitemm?ksi aikaa pys?htyi ja siirtyi sielt? my?hemmin Firenzeen, mist? useimmat etev?t taulunsa (Les chasseurs dans une forêt, l'Innocence nourissant un serpent, Daphnis et Chlo? y.m.) Pariisin salonkiin l?hetteli. Kuuluisana miehen? palasi Mérimée direktoriumin aikana kotimaahansa ja vastaanotti v. 1801 Lucien Bonaparten ehdotuksesta opettajapaikan Pariisin polyteknillisess? opistossa. Ja jo seuraavana vuonna kutsuttiin h?n j?seneksi "Yhdistykseen kansallisen taideteollisuuden kohottamista varten", jonka vaikuttavimpia j?seni? h?n kuolemaansa saakka oli. Niinik??n valittiin h?n samana vuonna toimeenpannun n?yttelyn arvostelulautakuntaan ja tuli t?ten tutuksi Ranskan kuuluisimpien miesten kanssa. "école des Beaux-Arts" nimisen taidekoulun elinkautisena sihteerin?, joksi h?n v. 1807 valittiin, oli h?n tilaisuudessa osottamaan arvostelu- ja kirjailijakyky??n niiss? useissa rapporteissa, joita h?n virkansa puolesta oli velkap?? hallitukselle tekem??n. Tuntuupa melkein silt? kuin olisi n?iss? erinomaisen sujuvasti ja klassillisen selv?sti toimitetuissa, hienoa ja kehittynytt? taideaistia sek? laajaper?isi? tietoja todistavissa kirjelmiss? jo sit? samaa mestarillista tyyli?, joka pojasta on