Pohjan-Piltti | Page 2

Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen
ovat n?m? jo oppineet, millainen niskan-rakennus H?m?l?isill? on".
-- "Klaus herra! no, min? tahtoisin sen pirun nokista nen?? v?h?n pest?", sanoi Pouttu tuimistuneena, mutta malttoi mielt??n ja lis?si: "Puhutte oikein, Hannu; t?ytyy odottaamme, mit? apua Kaarlo herttua meille tiet??. Eip?h?n s??dyt suotta lie S?derk?ping'iin kutsuttu".
-- "Min? en luule", vastasi Fordeel, "ett? H?nen ruhtinaallisen armonsa asiat niin ?kki? valmistuvat. Jonkun vuoden ainakin saamme malttaa, ja min? aion siksi aikaa j??d? Ruotsiin valvomaan t?m?n maakunnan asioita. Mutta katsokaatte vaan, ett'ette ennen aikoja mihink??n rupea".
-- "Vai Ruotsiin j??d?!" kertoi pilkallisella ??nell? Pouttu; "no, no, kukin ihoansa arostaa".
-- "Pentti!" vastasi toinen, katsoen kumppalinsa silmiin, "olen j?tt?nyt vaimoni kotia; sin? tied?t, ett? h?nt? arostelen enemmin kuin omaa ihoani".
Pentti ei vastannut mit??n ja hetken p??st? puhe k??ntyi toisaalle.
-- "Jos tuuli n?in pysyy, olemme ennen p?iv?? p??sseet Kurkun l?pi".
Pouttu nousi pystyyn ja katseli merta ymp?rillens?. -- "Jos t?t? suuntaa pid?tte, tulemme ennen y?syd?nt? asumaan Pohjanpiltin linnassa. Olen min?kin n?it? vesi? ennen kulkenut".
"Olkaa vai!" vastasi Hannu vakavasti. Mutta yht'?kki? molemmat s?ik?htiv?t. Y? oli n?k?inen ja t?ysi kuu tuolloin t?ll?in paistoi pilvi-hattarojen lomasta. Nyt juuri kuu uudestaan n?ytti kirkkaat kasvonsa ja samassa toinen loiste leimahti veden pinnassa, noin puolen penikulmaa keulan edest?. Kaikki valveilla olijat sen kohta havaitsivat ja muutamat tekiv?t vanhasta katolilaisesta tavasta ristinmerkin. "K??nt??!" huusi Hannu Hannunpoika per?st? ja kohta purjeet olivat l?yh?ss?. V?h?isen ajan p??st? taas pursi lenteli laineilla, mutta nyt etel?mp?? suuntaa, Maksamon saariston puoleen.
-- "Pohjanpiltti on armollinen t?n? vuonna", arveli taas Hannu Hannunpoika, kun kaikki oli suorassa. "Muutoin sen ei ole tapa l?hett?? loistettansa kuin p?iv?ll?, ja lapsuudessani Kustaa kuninkaan loppu-aioilla muistan kuulleeni, kuinka alukset p?iv?-syd?nn?kin j?iv?t sen nokkaan k?k?tt?m??n, kuten lahnan-lisut onkeen".
-- "Niin kyll?", vastasi Pouttu, -- "vanha is?nt? ei ollut Pohjanpiltin yst?vi?, sen taidan kyll? uskoa. Mutta jos t?ll? kertaa olemme pelastuneet, niin minua tosin siit? saatte kiitt??. Min? tahdon teille asian sanoa. Pohjanpiltti ei tahdo mielell??n upottaa omaa sukuaan. Mutta jos toisten n?ill? vesill? kuljette, ett'en min? muassa ole, katsokaatte silloin eteenne. Ette taida tiet??, mik? t?m? Pohjanpiltti onkaan?"
-- "Sit? ei juuri paljo kukaan tiet?ne", arveli nimismies.
-- "Min? tied?n", sanoi vakavasti Kyr?l?inen ja v?h?n ajateltuansa h?n alkoi jutella.
-- "Taidatte tiet??, ett? Kyr?n kirkko ja Viipurin linna ovat yhtaikaiset. Toisen on rakentanut koko Ruotsin-valta, toisen Kyr?n seurakunta. Siit? on nyt kolmen vuosisadan paikka. Nep? kyll? rauhattomat ajat oli, jos n?m?tkin". -- --
-- "Vai rauhattomat!" keskeytti nimismies; "sit? ette sanoisi, jos olisitte lukeneet riimi-kronikaa. Herra Liungo Kalajoessa, jonka hyvin tunnette, on siit? tehnyt suomennoksen, josta kohta kuulette, olivatko Torkel Knuutinpojan ajat rauhattomat. Kuulkaappas nyt, mit? riimi-kronika lausuu:
Silloin hallitsi Torkel Knuutinpoika, Taitava mies ja varsin oikea. Talonpojat, papit, ritarit ja herrat H?nehen suostuivat kaiket kerrat. Riemu ja tanssi ja ritari-painit Hoviloissa n?htiin, my?skin kaikki mainit. Viljaa ei puuttunut talonpojilta, P?yd?ss' oli kalaa ja lihaa joka ilta. Eip' ollut h?t?? kell??n koko maassa, Rauha oli rikkomaton valtakunnassa, Eik? kukaan tohtinut v??ryytt? tehd?, Sit? ei marski k?rsinyt n?hd?.
Sentapainen mies oli Torkel Knuutinpoika. Kuinka semmoisen miehen ajat sanotte rauhattomiksi?"
-- "Sanon kun sanonkin", vastasi Pouttu; "minulla on toinen kronika omassa ja esi-isieni hyv?ss? muistissa, ja sen m? taidan teille vakuuttaa, ett? minun muisti-kronikassani on paljoa sujuvampi runon-puku, kuin teid?n riimi-kronikassanne. Mutta siit? ei tarvitse meille riitaa tulla, sill? tahdon teille jutella asian paljailla puvuttomilla sanoilla. Satuin sanomaan, ett? Kyr?n kirkko ja Viipurin linna ovat yht'-ik?iset. Olisi pit?nyt sanoani, ett? Kyr?n kirkko on vanhempi, ennemmin aloitettu. Mutta valmiiksi se saatiin vasta kymmenen vuotta my?hemmin. T?m? ei tullut siit?, ett? Ruotsin-valta on suuri ja Kyr?n pit?j? v?h?inen. Ei vain! Kyr?n pit?j? silloin oli kuin valtakunta. Koko etel?inen Pohjanmaa, rannat, saaristot ja syd?nmaat, olivat silloin t?m?n pit?j?n alla, ja sen asukkaat olivat kuin ruhtinaita, vallitsivat koko Lapinkansan yli ja kokosivat veron-saaliiksensa oravan- ja n??d?n-nahkoja summattomat m??r?t. Silloin tulivat n?m? Ruotsin Hurrit rantoihimme ja juuri se sama Torkel Knuutinpoika ne t?nne l?hetti. Luuletteko t?m?n asian rauhaksi k??ntyneen. H?n, joka ei k?rsinyt muka n?hd? v??ryytt? kellenk??n teht?v?n, -- eik? h?n t?ss? tehnyt meille v??ryytt?? Saatpas n?hd?; jos sonta-ryytt?rit kerran voiton saavat, he varmaankin tekev?t yht?l?isen kiitos-puheen Klaus Fleming'ist?". -- --
N?in kulki Pouttulaisen puhe eteenp?in, samalla lailla kuin pilven-hattarat taivaalla, jotka milloin yhtyv?t milloin taas hajoovat, mutta kaikki kuitenkin vihdoin kulkevat yht? suuntaa. Nykyisen ajan seikat sekaantuivat Kyr?l?isen ajatuksiin ja vetiv?t h?nen kertomuksensa oikealta tielt?, vaikka h?n tavan takaa koki palata poikkeemisistansa. Koko y?kauden lienee juttunsa kest?nyt, jolla aikaa vene hyv?ll? vauhdilla kulki Riitakarin ohitse ja siit? lounaista suuntaa Kurkun l?pi Ruotsinpuoliselle Raumanmerelle.
Sille tielle tahdomme j?tt?? Pentti Poutun; mutta h?nen juttunsa tahdon s?ilyyn ottaa. Jos lukija joskus on lehdess? ollut, lieneep? n?hnyt, kuinka toinen kassaralla leikkaa lehtev?t oksat maahan, toinen ne kokoilee ja sitoo kerpoihin. J?lkim?inen virka annetaan vaimov?elle ja lapsille. Niin min?kin tahdon Poutun kertomuksesta ko'ota nuo hajalliset aineet vihkoloihin, enk? v?h?ksy? t?t? alhaista virkaani niin mainion miehen alla.

K?r?j?t.
Er??n? aamuna p?iv?n noustessa kokoontui suuri joukko miehi?, Joutsi kunkin olalla, sille tasaiselle kunnaalle Kyr?joen varrella, miss? nyky?ns? V?h?n-kyr?n kirkko seisoo. Ne olivat Pirkkalaiset Lapink?vij?t Suupohjassa
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 28
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.