Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista

▄A free download from http://www.dertz.in ----dertz ebooks publisher !----

Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista

The Project Gutenberg EBook of Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen
seurauksista, by Pietari P?iv?rinta This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Pikakuvia 1867 katovuodesta ja sen seurauksista
Author: Pietari P?iv?rinta
Release Date: January 2, 2006 [EBook #17447]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIKAKUVIA 1867 KATOVUODESTA ***

Produced by Tapio Riikonen

PIKAKUVIA 1867 KATOVUODESTA JA SEN SEURAUKSISTA
Kirj.
Pietari P?iv?rinta
G. W. Wilén, Turku, 1893.

SIS?LLYS:
Ennustaja K?yh?n kiitos Ry?v?ri Talon vanhus Rouhu Kampsu-Mikko Talon pyh?aamu-eine Y?sijan etsij? Ilmarin Juuse Kynt?j? Leipoja K?yh? rikkaana suuressa k?yhyydess?

I.
Ennustaja.
Oli vuoden 1867 talvi noin puoliv?liss?. Ankara talvi se oli, jopa niin ankara, ettei se mene koskaan pois mielest?ni. Ei muuta kuin pyry? ja pakkasta, pakkasta ja pyry?. Parikin viikkoa kesti j?rk?ht?m?tt? yht?mittaista nelj?nkymmenen asteen pakkasta, ja tavasta tuli taivaan t?ydelt? myrskyn kanssa lunta, niin ettei eteens? n?hnyt. Toisin aioin it?tuuli tuulla uilotti parisen viikkoa yht?mittaa, ajaen paksua ja h?ll?? lumikerrosta kauheoihin kinoksiin huoneitten ymp?rille ja mets?n laitoihin. Silloin oli paleltua ihmiset ja el?imet. Alinomaisten pyryjen ja kinostamisien t?hden oli kaikkialla niin paljon lunta, ettei moniin vuorokausiin p??ssyt liikkeelle tarpeitakaan hankkimaan. Mets?ss? hevoset eiv?t p??sseet muuten kulkemaan kuin uimalla; surkealta n?ytti, kun hevoset m?hkiv?t eteenp?in ja lumi selj?n yli lainehti. Ei ollut silloin kulkeminen leikin tekoa. Usein piti miesten rupeamittain pahimmissa paikoissa polkea ja pahnata tiet?, jos mieli oli v?h?nk??n p??st? liikkumaan.
Jos t?ll? tavalla saatiin teit? auki uratuksi, niin mit?p? siit? sitten oli, huomenna olivat tiet useinkin taasen tukossa. Ei silloin voitu suuria kuormia kotiin kuljettaa. Kaikki kujat ja talojen ymp?ryst?t olivat niin korkeaksi kinostuneet, ettei niiss? tavallisia teit? my?ten ollut ajattelemistakaan p??st? kulkemaan. Senp? t?hden t?ytyi niiss? k??nt?? tiet vainioiden seljille ja taipalilla aukeille niityille. T?m?n vuoksi tulivat tiet niin mutkikkaiksi ja kiukeroisiksi, ett? oudon oli mahdoton osata oppaatta kulkea kylien l?pi. Pahimmissa kinospaikoissa piti alinomaisella luomisella pit?? tiet? auki ja n?iss? paikoin oli huoneitten korkuiset kinokset, molemmin puolin tiet?; niit? l?pi ajaessa tuntui silt? kuin olisi ajanut tunnelin l?pi.
Usein aamulla yl?s noustua oli huoneitten edess? niin korkeat kinokset, ettei huoneesta ulos p??sty. Semmoisissa tapauksissa riensiv?t onnellisemmat naapurit avuksi, luomaan kinoksia ovein edest? pois. Sitten alkoi ankara luominen navettain, tallein ja muiden ulkohuoneitten edustalla, ett? p??stiin el?inparkoja ruokkimaan ja hoitamaan. Vaikka kuinkakin olisi koetettu huoneita l?mmitt??, tulivat ne kuitenkin niin kylmiksi ja kalseoiksi, ett? tuntui silt? kuin jotakin raskasta suolah?rm?? olisi ollut huone-ilmassakin. Kun meni ulos, tarttui pakkanen heti kuin kissa kasvoihin, eritt?inkin nen??n ja korviin; oli niinkuin olisi neuloilla pistelty ja pian t?ytyi k?sin tarttua niihin kiinni, suojataksensa, etteiv?t ne paikalla j??tyisi koviksi kuin j??kynttil?.
El?inten kanssa se kuitenkin surkeinta oli. Mit? t?ytyi toimilla ja muilla peitteill? suojella, laittaa niille l?mmint? ruokaa ja juomaa, ja yht?kaikki ne my?t??ns? v?risiv?t vilusta. -- Ei ollut el?m? silloin leikin tekoa.
* * * * *
Ankara pyry oli silloinkin kuin er??n? p?iv?n? astui tupaan vanha mies, sauva kourassa. H?n oli niin luminen huoneesen astuessaan, ettei tiennyt k?velik? h?n selk? edell? vai p?invastoin. H?n koitti pudistaa lunta pois vaatteistansa, mutta onnistumatta, sill? ankara lumivihuri oli pieks?nyt lumen niin lujaan kiinni h?nen hiuksiinsa, karvalakkireuhkaansa ja muihin rikkin?isien nuttuinsa poimuihin, ett? se tuntui olevan joka paikkaan ik??nkuin kiinni liimattuna. H?n n?ytti kovin k?ntistyneelt? eik? jalka tahtonut jalan edelle p??st?.
"K?yk??, ukko, peremm?ksi istumaan, ett? v?h?nkin l?mpenisitte, koska n?yt?tte niin kovin vilustuneelta", kehoitin h?nt?.
Ukko rupesi napuloimaan takkikuluaan auki, mutta k?det olivat niin kontassa, ettei siit? tullutkaan mit??n; menin siis ja autin h?nt?.
"Voi, voi", sanoi ukko ja k?ntti peremm?ksi lavitsalle istumaan. Siihen h?n sanatonna vaipui sauvansa nojalle kumaraan.
"Mist?s t?? vanhus on kotoisin?" kys?sin h?nelt?.
"Tuoltahan, tuota, olen H----n pit?j?st?", sanoi ukko, p??t?ns?k??n nostamatta.
"Kuinkas te olette n?in kauvas sortunut?" kysyin taasenkin.
"'H?t? k?skee h?r?n juosta, pakko paimenen paeta'. Onhan tuo henki-pahanen vanhallakin siksi kallis, ett? tekee mieli sit? jollakin tavalla eteenp?in vied?, vaikkeihan minun el?misest?ni ole en??n kenellek??n mit??n hy?ty?. 'Elohon on el?v?n mieli, viel? haudan partaallakin'", tuumaili ukko.
Asuntoni oli silloin muutamassa pitk?lle mereen pist?v?ss? niemimaassa. Vaikka jonkunmoisia katovuosia oli ollut, jo vuodesta 1862 saakka, ei t??ll? niemimaassa niist? niin suuresti oltu k?rsitty kuin ylemp?n? maaseuduilla.
"Mutta eik?s teid?n pit?j??n vaivaishoito pid? huolta vanhoista ja vaivaisista, kun ovat teid?t p??st?neet liikkeelle l?htem??n?" sanoin melkein virallisesti.
"Kyll? kaiketi, vaan mist?s ihmiset antavat, kun ei heill? itsell??nk??n ole mit? suuhun panna?" sanoi ukko ja katsoa vilautti minua nuhtelevasti silmiin.
"Mutta eih?n nyt niin kovia katovuosia ole ollut, ett? semmoinen h?t? olisi", v?ittelin vastaan.
"Niinh?n sen outo luulisi, mutta te ette n?y tiet?v?n maakunnan oloista kotinurkkianne etemm?ksi... T??ll? merenrantamaissa on toki jotakin saatu, mutta muualla ei moneen vuoteen paljon mit??n. Silti t?nne k??ntyv?t n?lk?iset joukot, saadaksensa henkens? pitimiksi jotakin suuhunsa pantavaa. 'Urpaseen puuhunhan lintukin lent??'", selitti ukko.
"Taitaapa niin olla", sanoin v?h?n h?peiss?ni.
Toimitin eukolleni, ett? h?n antaisi ukolle ruokaa.