Perthin kaupungin kaunotar

Perth'in kaupungin kaunotar, by
Walter Scott

The Project Gutenberg EBook of Perth'in kaupungin kaunotar, by
Walter Scott This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost
and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it
away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License
included with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Perth'in kaupungin kaunotar
Author: Walter Scott
Translator: Julius Krohn
Release Date: September 5, 2007 [EBook #22514]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PERTH'IN
KAUPUNGIN KAUNOTAR ***

Produced by Tapio Riikonen

PERTH'IN KAUPUNGIN KAUNOTAR
Kirj.

Walter Scott
Suomentanut Kaarle Krohn [nimimerkillä Suonio]
Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1878.
Uuden Suomettaren kustantama.

ENSIMMÄINEN LUKU.
"Kas Tiber! huusi Roman sotilas, kun ilmaantui Tay-virran valtias; Mut
vastata ken Skotti siihen vois Ja Tiber-purolle Tayn nimen sois?"
Nimetön.
Jos aistikasta muukalaista pyydettäisiin mainitsemaan vaihtelevaisinta,
ihaninta Skotlannin maakunnista, niin hän luultavasti nimittäisi Perth'in
kreivikunnan. Samoin myös Skotlantilainen, joka on syntynyt jossain
muussa Caledonian[1] seudussa, kenties kodinrakkaudesta kehuisi
omaa syntymäpaikkaansa vielä ihanammaksi, mutta varmaankin
myöntäisi toisen sijan Perth'ille. Näin hänkin antaisi tämän maakunnan
asukkaille täyden oikeuden väittää, että heidän kreivikuntansa --
syrjäisen silmällä katsoen -- on Britannian saaren pohjoisemman
kuningaskunnan kaunein osa. Pitkä aika takaperin on jo rouva Mari
Wortley Montague, sillä herkällä aistilla, joka kaikissa hänen
kirjoituksissansa ilmautuu, lausunut sen, että jokaisen maan
miellyttävin seutu, seutu, jossa erilaiset luonnonkauneudet
täydellisimmästi ovat nähtävänä, on se, missä vuoristo viettää alas
alangolle päin. Skotlannin kauniimmat vuoret, vaikkei juuri
korkeimmat, kohoavatkin Perth'in kreivikunnassa. Virrat täällä,
vuoristosta ulos-lähtiessään, hyppäävät hurjimmat koski-hyppäyksensä,
kuohuen jylhän-jaloimpien solien läpi. Paitsi sitä yhdistyy täällä
vuori-maiseman jaloon kauneuteen viljavamman maan ja ilman luoma
kasvisto. Täällä metsiä, lehtoja ja viidakoita on runsaasti; ne peittävät
vuorien juuret, kiipeevät ylös loiroihin ja löytävät sijan vielä jyrkän
kallioseinänkin keskellä. Tämmöisissä luonnon suosimissa seuduissa
matkustaja voi nähdä, niinkuin runoilija Gray tai kuka muu se lienee,

on laulanut: "Ihanuuden lepäävän Rauhan sylissä."
Mainittu edullinen asema tekee, että tällä onnellisella seudulla on
erittäin ihastuttava vaihtelevaisuus. Sen järvet, metsät sekä vuoret
saattavat vetää vertaa kauneimmillekin Skotlannin vuoristossa; ja
näiden jylhästi-kauneitten näkö-alain vieressä, muutamin paikoin ihan
likekkäin, on taas viljavia, asuttavia paikkoja, jotka kestävät
vertaamista vaikka iloisen Englanninkin viljavainioitten rinnalla. Tämä
seutu on myös ollut monen merkillisen teon ja tapahtuman tanterena,
joista moni on historiallisesti tärkeä, moni kumminkin runoilijan sekä
romaaninkirjoittajan huomiota herättävä, vaikka ainoasti kansantaruissa
mainittu.
Näissä laaksoissa Alangon Saksilainen ja Vuoriston Gaeli ovat
keskenään monen tuiman, verisen taistelun taistelleet, joissa useinkin
olis ollut mahdoton ratkaista, kummalle voiton palmu oli annettava,
Alankomaanko rautapaita ritareille vaiko heidän vastustajilleen,
pahartioisille clan'eille.[2]
Perth'in kaupunki, niin kuuluisa kauniista asemastaan, on sangen vanha;
muinainen kansantaru kehuu sitä Romalaisten perustamaksi. Mainittu
voittoisa kansa, niin hoetaan, tunnusteli muka Tay-virtaa, vaikka se on
paljoa suurempi ja laivakululle soveliaampi, Tiberinsä näköiseksi, ja
niin myös tuota avaraa lakeutta, joka on North-Inch'in nimellä tuttu,
varsin paljon Mars-kedon kaltaiseksi. Perth'issä sitten Skotlannin
kuninkaat usein pitivät asuntoa, ja oman palatsin puutteessa oli heidän
mielestään Cisterciolais-munkkien luostarissa kumminkin tarpeeksi
sijaa heidän hovilleen. Täällä Jaakko I, vaikka Skotlannin parhaita,
viisaimpia kuninkaita, sai surmansa kostonhimoisten aatelisherrain
vihan kautta. Täällä myös syntyi Gowrien umpisalainen kapinan-yritys,
jonka murheellisen tapauksen tapahtumapaikka, tuo vanha palatsi,
vasta nykyään on tullut hävitetyksi.
Kaikkein kauneimpia näkö-aloja koko Suuressa Britanniassa, kenties
koko maailmassakin, on, tai, pikemmin sanoen, oli se, jonka paikka,
nimeltä the Wicks of Baiglie tarjosi. Se oli jonkunlainen kalliorotko,
minne matkalainen tuli, kuljettuansa autiota, ikävää maata pitkän
matkan, aina Kinross'ista saakka. Täältä hän vähitellen päästyänsä

vuoriselänteen harjulle, näki laakson, jonka halki suuri, majesteetillinen
Tay-virta käypi. Hän näki Perth'in kaupungin torneineen,
kellojalkoineen, ynnä siihen kuuluvat molemmat suuret niityt. Hän näki
Moncreiffin'in sekä Kinnoul'in vuoret, jotka hiljalleen kohosivat,
huipuissaan törröittäin jylhänkauneina kallioina, ja joen viljavat varret,
täynnä komeita maakartanoita. Kaukana perällä viimein olivat
summattomat Grampian-vuoret tämän ihastuttavan maiseman
pohjoisena rajana. Nykyinen muutettu tie, joka tosin, se täytyy
tunnustaa, paljon helpoittaa ihmisten kulkua, kiertää tämän kauniin
paikan, ja vuorten takainen näkö-ala, vaikka sitä yhä vielä tulee sanoa
erin-omaisen ihanaksi, tulee vaan vähitellen ja vähä kerrassaan silmien
eteen. Taitaa kuitenkin vielä olla jalkapolku tallella, jota myöten voipi
päästä ylös tässä mainittuun paikkaan; ja matkustaja saattaa, jos hän
ratsas-hevosensa tai vaununsa tielle jättää ja muutamia satoja kyynäriä
tahtoo astua, vieläkin verrata todellista näkö-alaa siellä tähän minun
yrittämääni kuvaukseen. Mutta mahdoton meidän hänelle antaa tai
hänen tuntea sitä sanomatonta ihastusta, jonka hämmästys herätti,
koska se jalo maisema muinoin yht'-äkkiä aukesi, missä sitä ei
ollenkaan tiennyt arvata eikä toivoa -- sitä ihastusta, jonka Chrystal
Croftangry tunsi, kun hän ensikertaa tämän verrattoman näön näki.
Minun ihastukseeni, ensikertaa käydessäni, sekaantui lapsellinen ihme,
sillä minä en ollut vielä viittätoista vuotta vanhempi; ja kun tämä oli
ensimmäinen retki, jolle minun oli sallittu lähteä yksinäni oman
pony-hevoseni selässä, niin tuntui sydämessäni samassa itsenäisyyden
riemu, vaikka sen seassa myös oli pikkuisen pelkoa, jommoista
rohkeinkin poika tuntee, kun hän ensikerran pääsee ilman johdotta
omille valloilleen. Minä muistan että tempaisin hevostani suitsista,